Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte olla kuukaudesta tai vuodesta toiseen ihastuneita johonkin tekemättä asialle mitään?
14.07.2017 |
Eikö tunnu, että elämä menee hukkaan, jos olette jonkun kanssa selvästi toisiinne ihastuneita, mutta ette koskaan puhu asiasta ääneen? Tuntuu, että tällaisia epätoivoisia tai salaisia ihastuksia on maailma pullollaan. Tai sitten ihan molemminpuolistakin ihastumista ilman, että kumpikaan ikinä puhuu siitä toiselle. Itse koin vahvan ihastumisen pari vuotta sitten ja se oli sellaista kärsimystä, että päätin ettei ikinä enää. Nyt huomaan tilanteen kehittyneen yhden miehen kanssa taas siihen pisteeseen, että tästä ei koidu muuta kuin sydänsuruja, jos en pistä hommalle heti stoppia. Tämä mieskin on selvästi ihastunut muhun, mutta tiedän jo etukäteen, että tilanteemme ei tule koskaan johtamaan mihinkään. Tulee olemaan vaan flirttailua, toisen kaipaamista, kissa-hiiri-leikkiä, kylmää-kuumaa.. Ei kiitos enää koskaan enää. Miten te muut jaksatte sellaista pitkäänkin?
Kommentit (7)
Ei ihastusta voi päättämällä lopettaa mutta aloitteen tekemättä jättäminen onnistuu päättämällä. Olen kyllä sinkku ja ihastunut milloin keneenkin, joskus moneen samaan aikaan ym. Vanhin näistä taitaa olla useampi vuosikymmen sitten eikä enää olla aikoihin tavattukaan. En kuitenkaan halua ketään elämääni sekoittamaan normaalia arkeani joten siksi en edes yritä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä mies, joka ansaitsee vaimon eikä mitään loppuelämän sinkkuutta kuten keski-ikäisille pömppömahoille helposti käy. En myöskään vie isältä lasta enkä lapselta isää. Se ei estä minua rakastamasta etäältä toista miestä, jonka olisin oikeasti halunnut mutta jonka kanssa tiet erkanivat sattuman oikusta. Tiettävästi hän olisi nyt vapaa, mutta minä en enää. Tällä mennään.
Koska se nyt vaan ei todellakaan ole helppoa tehdä aloitetta. Tilanteet on erilaisia ja joissain tilanteissa on vaan paljon parempi pitää suu kiinni.
Ei tunteita voi napsauttaa päälle tai pois päältä kuin kahvinkeitintä.
En ymmärrä itsekään. Jotenkin se vaan jatkuu ja jatkuu kun välillä tulee pienenpientä rohkaisua. Ja kun ei ole itse ihastunut kehenkään toiseen ja koska kohdekin on edelleen vapaa.
Teen kyllä jonkin verran lähestymisiä mutta en liikaa ettei toinen ahdistu.
Joskus tai siis aika usein kyllä tympii ja ketuttaa tää tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä itsekään. Jotenkin se vaan jatkuu ja jatkuu kun välillä tulee pienenpientä rohkaisua. Ja kun ei ole itse ihastunut kehenkään toiseen ja koska kohdekin on edelleen vapaa.
Teen kyllä jonkin verran lähestymisiä mutta en liikaa ettei toinen ahdistu.
Joskus tai siis aika usein kyllä tympii ja ketuttaa tää tilanne.
Tekisit aloitteen. Hän ei ahdistu nyt sen enempää kuin ajankuluessa, siis ei hän mitenkään pehmene.
Lähesty rohkeasti. Jos antaa valoja niin hyvä tulee.
No kun ei näe, niin on helpompaa.
Minun kohdalla tosin kynnys oli siksikin isompi koska ihastuksen kohde oli nainen, niin kuin olen itsekin, ja kaiken lisäksi olin aina luullut olevani hetero.