Facebookissa leviää hauska teksti polttareiden järjestämisestä. Miksi polttareiden järjestäminen on niin syvältä?

Tuli taas elävästi mieleen eräät polttarit. Oltiin yhden seurueen jäsenen vanhempien mökillä koko ilta (yhteisesti päätetyllä budjetilla ei keksitty mitään aktiviteettia, mökki sentään saatiin ilmaiseksi). Kaikki ruoka ja juoma ostettiin ihan minimibudjetilla, vain vähän jahalvinta mahdollista, hyvä kun syötävää riitti vielä aamupalalle. Puoli purkkia tuoremehua ja vajaa tuorejuustorasia jäi, ja toinen kaasoista vei nekin mukanaan, kun hän sentään oli ostanut ne ja ihan omistaan maksanut kauppareissun bensarahat.

Jännää, että polttareiden kanssa on tuollaisia ongelmia, kun kuitenkin naisia aina pilkataan siitä, että ovat aina "kanalaumana" järjestämässä ties mitä seuramatkaa, tapahtumaa tai myyjäisiä.

Polttareista minulla ei ole itse asiassa ollenkaan kokemuksia, mutta jostain syystä naisporukan järjestämät matkat ovat aina sujuneet ongelmitta. Miesten järjestämillä on yleensä törmätty johonkin ongelmaan - oho, tuossa olikin tuollainen rajoitus, oho, jäi hotellit varaamatta, kuinkas tässä nyt näin kävi. Varmaankin ihan sattumaa - en nyt väitä kuitenkaan, että miehet ovat syntyjään surkeita järjestäjiä. Mutta stereotyyppihän on, että naiset ovat pilkunviilaajia ja tiukkapipoisia järjestelijöitä ja laumasieluisia hössöttäjiä, kun miehet ottavat rennommin. Ja sitten toisaalta stereotyyppi on samalla, että naiset eivät saa mitään aikaiseksi eivätkä osaa ryhmätyötä ollenkaan kun riitelevät vain.

Voisin vaikka lyödä vetoa, ettei läheskään kaikkien miesten kokemus polttareista ole ihan noin ruusuinen kuin jutussa väitetään. Mutta mitäs siitä.

En tiedä, ketä kiittäisin siitä, että olen selvinnyt 40-vuoden ikään ilman yksiäkään polttareita tai kaasona olemista! Meidän kaveripiiri on hyvin samanhenkistä, eli eivät ole naimisissa tai sitten ovat hoitaneet asian hyvin vähäeleisesti maistraatissa ilman turhia rituaaleja. Ja sitten on niitä ystäviä, joihin on tutustuttu vasta aikuisiällä ja ovat menneet naimisiin jo vuosia aiemmin.

Mulla on muutama noin kolmekymppinen työkaveri, jotka ovat jo useamman vuoden olleet tässä polttari/kaaso -kierteessä ja on kyllä aika kamalaa kuultavaa, kuinka väkinäistä se on! Itse voisin kyllä mennä teoriassa naimisiin, mutta en todellakaan ikimaailmassa haluaisi vaivata tai aiheuttaa rahan menoa sillä kellekään!

Mä olen ollut vaan kivoissa polttareissa. Pääasiana on ollut hyvä ruoka ja juoma ja yhdessäolo, nolaamisjuttuja ei ole harrastettu. 10 ja 11 viesti säätäminen ja kinastelu kuulostaa vieraalta, vaikka mökilläkin olen polttareissa ollut :) Niin myös perinteisellä baarikierroksella, ihan polttarisankarin persoonansta riippuen on ohjelma suunniteltu.

Jotakuinkin tuttua. Olen muutamissa polttareissa ollut ja yhdet järjestänyt kaason roolissa. Tuo akkojen säätäminen on persiistä. Välillä mietin, että haluaako ne ihmiset oikeasti edes olla mukana järjestämässä sille kaverilleen sitä tapahtumaa, kun osa piti täyttä radiohiljaisuutta eikä ilmoittanut, tuleeko mukaan/sopiiko päivä. Vasta edellisenä päivänä yhdeltä tuli sähköposti, "etten nyt valitettavasti pääse osallistumaan", vaikka oli kuitenkin kommentoinut viestittelyyn ja suunnitelmiin.

Tosiaan päivämäärän lukkoonlyöminen on yksi urakka. Toinen on se, mikä olisi eniten morsmaikun tyylistä. Yllättävän hajanaisiakin näkemyksiä voi olla, vaikka kyseessä on ystävä vuosien varrelta (voi toki kateuskin ehkä vaikuttaa?). Sitten se budjetti. Ymmärtäähän sen, että jos jonkun pitää vaikka lentää kauempaa polttareihin, niin rahaa menee. Toisaalta pitävä budjetti on aika tärkeä suunnittelun kannalta eli ne pudokkaat ja viimetipan perujat ottaa päähän. Päivän aikataulutus on sitten kolmas juttu... yksi pääsee klo X ja toinen lähtee jo klo Y.

Kyllä mietin, että aikamoinen urakka oli, pitäisi ihan CV:hen laittaa.