Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne loukkaantunut turhaan?
13.07.2017 |
Minulla on aina ollut seesteisiä ystävyyssuhteita, enkä ole tottunut riitelemään ystävieni kanssa. Joskus saatamme olla eri mieltä, mutta keskustelemme asioista, eikä minkäänlaiset välirikkotilanteet ole tuttuja. Nyt kuitenkin on niin paha mieli, että en tiedä mitä tekisin. Olen pari viikkoa tätä asiaa itsekseni "pureskellut" , antakaapa mielipiteitä.
Meillä on erään ystävän sekä meidän molempien lasten kanssa ollut tapana tehdä kerran kesässä joku pieni reissu, esim. kylpylään, huvipuistoon, ruotsinlaivalle tms. Nämä ovat aina olleet kaikkien mielestä kivoja reissuja ja niin nytkin keväällä puhuttiin, että järjestetään taas tällekin kesälle jotain ja viikostakin jo puhuttiin, että milloin voisi molemmille sopia. Kun kyseinen viikko läheni ja aloin kysellä, että mikä päivä/päivät heille olisi paras, niin ystäväni sanoi, että heillä on kyllä nyt se viikko niin täynnä sovittuja menoja, että ei onnistu. En silloin niin asiaa ajatellut, harmittelin vain. Jälkeenpäin aloin miettiä, että siis hetkinen, meidän menomme ei siis ollutkaan ilmeisesti kovin tärkeä, jos koko viikoksi hän oli ehtinyt sopia erilaisia menoja, mutta meidän jo keväällä puhumamme yhteinen reissu jäikin listalta pois kokonaan.
Nyt en oikein tiedä, mitä tekisin, jos ystäväni ehdottaa vielä loppukesästä yhteistä retkeä, suostunko armopalaan ja annan asian olla, vai mökötänkö ja sanon, että emme ehdi (vaikka ehkä ehtisimmekin...).
Ihan aikuisia ihmisiä olemme, jos joku epäilee teiniäideiksi ja itsestäkin tämä tuntuu lapselliselta, mutta kun oikein ajattelen asiaa, niin se harmittaa minua vietävästi. Itse en ala enää uutta ajankohtaa retkelle ehdottamaan.
Kommentit (12)
Olet "kaksi viikkoa asiaa pureskellut." Mitäköhän tämä käytännössä tarkoittaa. Olet kenties passiivis-agressiivisesti pitänyt mykkäkoulua ja odottanut että ystävä tajuaa pyytää anteeksi.
Sain sen kuvan, että olitte alustavasti puhuneet tietystä viikosta, ettekä sopineet mitään lukkoon. Yhtä lailla voi ajatella niin, että jos meno olisi sinulle ollut tärkeä niin olisit jo todella aikaisin varmistanut tietyn ajankohdan. Kyllä mielestäni toimit marttyyrimaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi, jos ei kerran ollut ihan varmaksi sovittu. Sellaiset roikkumaan jätetyt epävarmat varaukset ei mielestäni ole vielä sitovia varauksia, ja kesällähän helposti tulee erilaisia rippijuhlia ja häitä ja muita sukujuhlia. Kannattaakin sopia varmaksi päivät ja laittaa kalenteriin hyvissä ajoin.
Itse siis kysyisin kaverilta vielä uudestaan, että mitenkäs se kesäreissu, pistetäänkö kalenteriin, ja jos tosiaan vastaus on kiertelevä, niin jäisi yhteinen reissu tältä kesältä tekemättä ja menisin vain oman perheen voimin. Ei tarkoita sekään vielä ystävyyden loppumista, vaan nyt vaan ei aikatauluihin sopinut.
Tuokin asia varmaan selviäisi ihan kysymällä ja keskustelemalla. Kerrot että on ollut kiva joka kesä tehdä reissu yhdessä ja kysyt eikö kaveriasi enää huvita. Jos yhteydenpito ei muutenkaan kiinnosta, niin eihän sille voi mitään. Jos muuten pidätte yhteyttä ja välit OK, niin ei kai sitä reissua ole pakko joka kesä tehdä, jos siltä ei tunnu. Ehkä lapset eivät ole halunneet. Voi olla myös rahatilanteesta kiinni, mutta ystäväsi ei kehtaa sanoa. PUHUKAA!
Jos mitään ei ollut varmaksi sovittu, niin en näe aihetta loukkaantumiseen. Kyllähän sitä itekki useesti suunnitellu jotain alustavasti ajankohdalle x, mutta sit siihen onki tullu muuta. Jos taas on selkeesti sovittu "mennään retkelle 5. tai 6. heinäkuuta", niin sit on jo eriasia, mutta ei siltikään välttämättä syytä loukkaantua.
En tiedä oletko yleensä herkkänahkainen mutta tässä asiassa ainakin kuulostaa siltä, jos olet kaksi viikkoa yksinään asiaa pohtinut, ottamatta harmitustasi edes ystävän kanssa esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap ystäväsikin odotti että rupeaisi hänen kanssaan suunnittelemaan jo keväällä ja viimeistään loppukeväällä tuota matkaa ja löisitte sen silloin lukkoon. Kun et mitenkään ruvennut matkaa kuitenkaan aktiivisesti suunnittelemaan niin ystävä ajatteli mahdollisesti ettei tuo sinua niin kiinnostakaan.
Miten yleensä matkan suunnittelu tapahtuu? Vaikea kuvitella että aina teette matkavaraukset viime tingassa? Oletko yleensä olettanut että ystäväsi on aktiivinen ja rupeaa järjestelemään? Ehkäpä hän on tällaiseen kyllästynyt. Tai jos yhdessä aktiivisesti olette puuhanneet matkaa miksi se tänä keväänä jäi tekemättä? Tuntuu kuin odottaisit että matka automaattisesti toteutuu vaikket ole tehnyt sen eteen muuta kuin alustavasti maininnut jonkun random viikon.
Todella herkkähipiäinen. Se ajankohtahan lähestyi jo. Muut olivat ehtineet ensin. Tai he eivät vain nyt halunneet lähteä. Mitä siitä? Outoa märehtiä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaanpa, jos ystäväsi olisi omien kyseisen viikon menojen lisääntyessä ottanut sinuun yhteyttä ja kysellyt matkanne perään. Niin olisit varmasti loukkaantunut, että ystävä kyselee siksi, koska haluaa mieluummin sivuuttaa teidän menonne ja sopia sen sijaan muuta.
Varmasti harmillista mutta ei mielestäni omakaan toimintasi aivan putkeen mennyt. Kyseinen viikko lähestyi ja vasta sitten itsekin otit yhteyttä ystävään. Eli oletit, että ystävä on keväästä asti pitänyt koko kyseisen viikon tai ainakin useamman päivän varalta vapaana sinua varten. Olisit varmasti itsekin voinut ottaa aiemmin yhteyttä ja lyödä lukkoon päivän tai vastaavasti unohtaa koko asian.
Ehdottomasti kannattaa mököttää vielä lisää. Eihän kaksi viikkoa mitenkään riitä. "Armopalaan" ei kannata suostua, vaan marttyrimaisesti sanoa ettette ole enää loppukesästäkään käytettävissä. Sitten muistelet kyseistä tapahtumaa vielä koko ystävyytenne ajan ja ehkä jossakin tilanteessa pääsit vielä vähän näpäyttämään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella herkkähipiäinen. Se ajankohtahan lähestyi jo. Muut olivat ehtineet ensin. Tai he eivät vain nyt halunneet lähteä. Mitä siitä? Outoa märehtiä asiaa.
Naiset märehtivät.
Et sitten tämä kahden viikon aikana tai saman pihelun aikana kysynyt koska niille sopis? Niin olisin mä tehnyt enkä vetänyt marttyyreita.
Ehkä on tullut sitten jotain sellaista menoa tuolle viikolle, että ei ole kehdannut kieltäytyä, esim. joku sukulainen tulee kaukaa käymään just silloin koska on lomalla eikä muulloin pääse tms.
Vaikea sanoa kun ei tiedä taustoja. Ehkä itse kysyisin uudestaan sopisiko hänelle joku toinen viikko. Jos vielä vastaus on tyyliin että jos ei mitään parempaa ilmaannu, niin voi lähteä, niin sitten ehkä unohtaisin koko jutun.