Te, jotka jaksatte vastata lempeästi täällä hysteerisille äideille, jaksatteko olla sellaisia myös oikeassa elämässä?

Täällä tulee välillä töksäytettyä asiat turhankin suoraan.

Mutta yritän kyllä aina olla loukkaamatta ketään.

jos pinna palaa, menen pois.

Jos joku oikeasti on hädissään niin tietysti

Kyllä mä autan ja lohdutan aina ystäviäni, vaikka olis kuin hullu juttu kyseessä.



Tajusinkohan mä ollenkaan sun kysymystä...



t. Yks joka vastasi mainitsemaasi ketjuun :)

olla ihminen, jolle kuka vaan voi kertoa mitä vaan, eikä ikinä tarvitse pelätä, että tuomitsisin tms. Ja myös suhtaudun asioihin ylipäätään aika rauhallisesti ja jalat maassa, samoin elämänkatsomukseni on muuttunut koko ajan suvaitsemammaksi, joten huomaan, että en edes itsekseni hätkähdä juuri mistään, esim. uskontoihin liittyvistä asioista, homoseksuaalisuudesta ym.

Tokikaan en hyväksy kaikkea, esim. lasten pahoinpitelyjä, uskottomuutta ym. mutta ymmärrän myös, että tällaisia asioita tapahtuu ja ymmärrän, ettei pahaa tekevä ihminen ole kaikissa tapauksissa paha, virheitä voi tehdä ja niistä voi oppia.

Minusta tärkeintä on, että ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, virheineen, silloin hyväksyy myös toiset virheineen. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen.