Selviytymistarinoita narsistien kanssa tähän pinoon

...jatkuu

Narsistia ei siksi edes tunnista, ennen kuin on jo vähän uponnut siihen miellyttämisen suohon, koska suurelta osin kaikki tuo on normaalia reagoimista ja käyttäytymistä meillä ihmisillä. Tiettyyn pisteeseen. Monella menee todella pitkälle ja todella sairaaksi. Itselleni riitti muutama kohtaaminen kunnes lamppu syttyi. Sen jälkeen tein ehkä vähän väärin, mutta aloin pelaamaan narsistin omaa peliä; annoin erityishuomiota hänen "hovinsa" miesjäsenille, en ollut huomaavinaankaan häntä ja voi miten naurettava miessurkimus sieltä kuoriutukaan. Tämä kaikki tapahtui siis muutamien vuosien aikana, mutta uskon että hänellä meni todella pitkään tajuta, että pelaan samaa peliä kuin hänkin. Töissä sain tietysti roskaa niskaan, se oli hänen keinonsa yrittää pitää minua varpaillaan. Mutta vapaa-ajalla hän herpaantui alkoholin kanssa, ja valitettavasti hänelle soitti minulle seksuaalissävytteisiä puheluita. Nauhoitin ne.

Narsisteilla on usein todella, todella syviä häpeän tunteita. Heistä ei saa tehdä pilkkaa (he tekevät itsestään hassunhauskasti niin paljon koko ajan, että tätä voi olla vaikea havaita), he ovat asiallisia jne. Oman esimiehen kohdalla tämä "ihastumisen paljastuminen" (aivan itsestäänselvää, mutta mitään ei sanottu ääneen jotta kaiken voisi kieltää ja käyttää vastaan nuorta hölmöä tyttöä) minulle oli hänelle aivan äärimmäinen häpeä. Ja kun sanoin että se on nauhalla, se oli jo katastrofi. Mutta pääsin hänestä eroon! Töissä hän ei ole enää niskassani, mutta jaksaa aina esim. juhlissa tulla juttelemaan, kuinka se ja se nuori nainen on niin kaunis ja seksikäs, ja etkös sinä ole jo kohta 30? Ja sen jälkeen yleensä esittelen tämän nuoren naisen hänelle ja lähden paikalta hänen kihistessä raivosta, ja hän sitten on kohta uuden tekosyyn varjolla perässäni..

Tällä hetkellä hänellä on sukset ristissä todella monen eri tahon kanssa, mutta sinnikkäästi myös vakihovi ja ne hömelöt seuraa matkassa... Käsittääkseni on onneksi siirtymässä muihin tehtäviin, uudet uhrit odottaa..

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä: narsisti ei halua, että saat olla tasavertainen hänen kanssaan, muuta kuin ajoittain. Liian pitkään kun niin käy, muodostut uhaksi. Narsistille on tarpeen saada sinut tuntemaan itsesi pieneksi ja tyhmäksi ja epäsuosituksi hänen silmissään. Jotta tekisit taas kaiken uudelleen.

..jatkuu

Hyvä hoksaus,

Itse en myöskään koe, että narsistin hovi olisi narsisteja myös. Mutta luulen, että narsisti voi saada kohteen uskomaan kaikkien olevan häntä vastaan, vaikka näin ei ole. Silloin alkaa maalailla vaikka mitä piruja seinille. "Oman" narsistin moni hovilainen on vaan liian hyväsydämisiä ja kilttejä, hyvää uskovia. Ne on vähän reppanoita narskun ihailijoita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä: narsisti ei halua, että saat olla tasavertainen hänen kanssaan, muuta kuin ajoittain. Liian pitkään kun niin käy, muodostut uhaksi. Narsistille on tarpeen saada sinut tuntemaan itsesi pieneksi ja tyhmäksi ja epäsuosituksi hänen silmissään. Jotta tekisit taas kaiken uudelleen.

..jatkuu

Hyvä hoksaus,

Mistä tunnistat narsistin (http://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/) muotoilee näin:

"Tuntuuko sinusta välillä siltä, kuin keskustelisit henkilön kanssa, joka ei pysty ollenkaan ottamaan vastuuta teoistaan?

Onko sinun vaikea saada selitettyä asioita niin, että hän ymmärtäisi ne kuten suurin osa ihmisistä asian ymmärtäisi?

Oletko sinä hänen mukaansa aina syyllinen ja vastuussa hänen tekemistä teoista?

Koitko tavatessanne olevasi täysin ainutlaatuinen ja erityisen tärkeä, kunnes yhtäkkiä tunsitkin täysin päinvastoin?

Koetko jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta hänen lähellään?

Oletko kyseenalaistanut viime aikoina omaa mielenterveyttäsi?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä: narsisti ei halua, että saat olla tasavertainen hänen kanssaan, muuta kuin ajoittain. Liian pitkään kun niin käy, muodostut uhaksi. Narsistille on tarpeen saada sinut tuntemaan itsesi pieneksi ja tyhmäksi ja epäsuosituksi hänen silmissään. Jotta tekisit taas kaiken uudelleen.

..jatkuu

Hyvä hoksaus,

Mistä tunnistat narsistin (http://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/) muotoilee näin:

"Tuntuuko sinusta välillä siltä, kuin keskustelisit henkilön kanssa, joka ei pysty ollenkaan ottamaan vastuuta teoistaan?

Onko sinun vaikea saada selitettyä asioita niin, että hän ymmärtäisi ne kuten suurin osa ihmisistä asian ymmärtäisi?

Oletko sinä hänen mukaansa aina syyllinen ja vastuussa hänen tekemistä teoista?

Koitko tavatessanne olevasi täysin ainutlaatuinen ja erityisen tärkeä, kunnes yhtäkkiä tunsitkin täysin päinvastoin?

Koetko jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta hänen lähellään?

Oletko kyseenalaistanut viime aikoina omaa mielenterveyttäsi?"

Mutta narsistille tuo on koko toiminnan ydin, eikä "tavatessa" tapahtuva yksittäinen asia. Kyllähän sitä monen kanssa jotenkin klikkaa aluksi, ja sitten vähän kylmenee, eikä sillä ole narsismin kanssa mitään tekemistä.

Kaikki aina selostaa kuinka narskun kanssa on vaarallista alkaa leikkiä, mutta kyllähän sen on pakko vähän houkuttaa >:) harmi että sillon kun on parhaat aseet (nuorena ja kauniina) ei välttämättä vielä tajua, mikä on homman nimi!!

Miksi narsisti? Miksi ei vaan hankala tyyppi? Muotisanat..

Uskomatonta, kaikki AP:n tekstit voisivat olla sanasta sanaan minun näppikseltäni.  Siis ihan kaikki täsmää! Jopa tuo selviytymistarina, muutaman VUODEN kamppailun ja sydänsurujen jälkeen tajusin nimittäin alkaa pelaamaan samaa peliä ja uskaltauduin vihdoin sanomaan narsistille vastaan. Uskalsin jopa sanoa hänelle itselleen hänen olevan narsisti, ja voitte uskoa, että sen jälkeen oli helvetti irti. Olin ollut kolme vuotta aivan palasina ja kirjoitin monta kertaa tännekin ketjuja joissa pyysin apua ja neuvoja siihen suruun (luulin siis aivan oikeasti rakastavani tätä sekopäätä ja toki rakastinkin, en vain silloin ymmärtänyt vielä mikä hinta sillä kaikella oli...) ja kaikki helpotti vasta kun rakastuin uuteen mieheen. Harmi vain (tai ehkä tässä tapauksessa onni!) että tämä uusi rakkauteni olikin narsistin hovista, toinen hänen läheisensä aivan kuten minäkin, jonka hän oli tutustuttanut minulle voidakseen pelata lisää pelejä ja punnitakseen viehätysvoimaansa ja meidän "heikompien" osapuolten riippuvuutta häneen. Kukaan ei olisi voinut arvata, että me kaksi "hölmöä uhria" rakastummekin toisiimme ja käännymme yhdessä narsistia vastaan.

Hän tietysti suuttui molemmille verisesti, pisti välit poikki ja uhkasi jopa tappaa minut. Jälkeenpäin ajateltuna tuo kuvio oli kuitenkin kuin joku lahja universumilta, pääsin vihdoin irti ja sain uuden elämän, uudet ihmiset ja uutta ajateltavaa. Toisaalta nykyään tiedän myös sydänsuruista sen että jos noin sairaasta kuviosta ja ihmisestä on mahdollista päästä yli, selviän jatkossakin ihan mistä vaan vaikka aluksi tuntuisi että siihen kipuun kuolee. Se on todella lohduttava tieto ja tunne, eikä sen kanssa välttämättä edes ole niin yksin kuin kuvittelee. Tässäkin maassa on varmasti monia saman kokeneita, samankaltaisia hyväsydämisiä uhreja kuin minä olin. Älkää luovuttako jos käytte samaa vielä läpi, lupaan että jos uskallatte taistella vastaan ja päästää irti se tulee todellakin vielä olemaan sen arvoista! Ette ole yksin<3

Tähän vaan :

Se joka härjillä kyntää se härjistä puhuu...

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, kaikki AP:n tekstit voisivat olla sanasta sanaan minun näppikseltäni.  Siis ihan kaikki täsmää! Jopa tuo selviytymistarina, muutaman VUODEN kamppailun ja sydänsurujen jälkeen tajusin nimittäin alkaa pelaamaan samaa peliä ja uskaltauduin vihdoin sanomaan narsistille vastaan. Uskalsin jopa sanoa hänelle itselleen hänen olevan narsisti, ja voitte uskoa, että sen jälkeen oli helvetti irti. Olin ollut kolme vuotta aivan palasina ja kirjoitin monta kertaa tännekin ketjuja joissa pyysin apua ja neuvoja siihen suruun (luulin siis aivan oikeasti rakastavani tätä sekopäätä ja toki rakastinkin, en vain silloin ymmärtänyt vielä mikä hinta sillä kaikella oli...) ja kaikki helpotti vasta kun rakastuin uuteen mieheen. Harmi vain (tai ehkä tässä tapauksessa onni!) että tämä uusi rakkauteni olikin narsistin hovista, toinen hänen läheisensä aivan kuten minäkin, jonka hän oli tutustuttanut minulle voidakseen pelata lisää pelejä ja punnitakseen viehätysvoimaansa ja meidän "heikompien" osapuolten riippuvuutta häneen. Kukaan ei olisi voinut arvata, että me kaksi "hölmöä uhria" rakastummekin toisiimme ja käännymme yhdessä narsistia vastaan.

Hän tietysti suuttui molemmille verisesti, pisti välit poikki ja uhkasi jopa tappaa minut. Jälkeenpäin ajateltuna tuo kuvio oli kuitenkin kuin joku lahja universumilta, pääsin vihdoin irti ja sain uuden elämän, uudet ihmiset ja uutta ajateltavaa. Toisaalta nykyään tiedän myös sydänsuruista sen että jos noin sairaasta kuviosta ja ihmisestä on mahdollista päästä yli, selviän jatkossakin ihan mistä vaan vaikka aluksi tuntuisi että siihen kipuun kuolee. Se on todella lohduttava tieto ja tunne, eikä sen kanssa välttämättä edes ole niin yksin kuin kuvittelee. Tässäkin maassa on varmasti monia saman kokeneita, samankaltaisia hyväsydämisiä uhreja kuin minä olin. Älkää luovuttako jos käytte samaa vielä läpi, lupaan että jos uskallatte taistella vastaan ja päästää irti se tulee todellakin vielä olemaan sen arvoista! Ette ole yksin<3

Jes, narsisti sai kyllä nenilleen pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja ajatteleppa, ilman häntä ette olisi nykyisen kanssa tavanneet :) Kaikella on tarkoituksensa...

Narsistin lähteenä oleminen on raskasta puuhaa, siinä  joutuu vedenpintaan heijastelemaan narsistin erinomaisuutta. Siihen narskut rakastuvat l. omaan heijastukseensa muista. Kun vedenpinta alkaa

olemaan oman tuulen ansiosta aaltoinen, ei kuva piirry enää. Silloin narsku kyllästyy. Itse selvisin

asiasta pitämällä perusteellisen luentosarjan avopuolison erinomaisuudesta. Silmästä silmään.

Hän putosi, tosin väliaikaisesti kuten tiedämme. Ominaisuus säilyy. Täytyy vain löytää tyynempi

ja heikompi ihminen ja narsistin viehätysvoima on petollisen kiehtovaa. Etäisyyden ottaminen on

kuitenkin ainoa oikea keino selvitä. Toinen mahdollisuus on karistaa koko asia pois.

Mitenkähän Jeesus suhtautuisikohdatessaan " narsistin"? Tai kohdatessaan tätä puhetta näitten ihmisten ainaisest leimaamisesta ja syyttelystä? Malka omasta silmästä ensin?

Selviytymisen ydin on alkaa miettiä, miksi olit hyödyllinen. Et nimittäin ollut muuta, et suuri rakkaus, et ainutkertainen supertähti tms. Älä inhimillistä vaihtosuhdetta, ja voit jos olet terve itsetuntoinen kävellä pois. Sinua ja sinulta kupattiin jotain itsekkäästi, terve ihminen ei tarvitse ihmistä pysyäkseen kasassa edes auttavasti.

Itseltä meni vähän aikaa tajuta tämä, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä sitä ihmistä.

Tämä narsisteista kirjoittaminen se onkin selkeästi oma taiteenlajinsa. Juttuja lukiessa kuulostaa siltä ettei henkilöt ole edelleenkään henkisesti päässeet yli.

Minua auttoi irtipääsemisessä se, että suhde oli mennyt yhä pahempaan suuntaan viimeisten puolen vuoden aikana. Narsistimieheltä lähti viimeinenkin tolkku teoistaan eikä oma kasvava vihani päässyt purkautumaan tai lieventymään.

Mies kai ajatteli, että olin niin rakastunut ja riippuvainen, että hän saattoi jo tehdä ihan mitä vain. Hän piti minua vaarattomana ja voimattomana.

Kun sain selville sen naisen nimen, jonka kanssa mies oli kaikessa hiljaisuudessa muuttanut yhteenkin, lyönyt kihloihin menon päivämäärän lukkoon ja alkanut yrittää lasta niin siinä vaiheessa oma mittani täyttyi. Se vahva tunne siitä, että nyt riitti ja maistakoot narsisti kerrankin oman pahuutensa voiman sai toimimaan.

Kun kerroin narsistimiehelle selvittäneeni hänen avovaimonsa nimen, mies tietysti käänsi kelkkansa mutta liian myöhään. Hän yritti jutella, otti vastaan raivoani, yritti vaikuttaa minuun niin etten kertoisi salasuhteista, naisten hakkaamisesta, genitaaliherpeksestä, jonka mies tartutti naiseensakin pettämisen seurauksena eikä suinkaan jonkun vanhan seurustelusuhteen jäljiltä... Se mies oli elänyt aivan täyttä kaksoiselämää: kotona kiltti, antelias herrasmies ja muualla naisia hakkaava sadisti.

Kun lopulta otin yhteyttä miehen avovaimoon, pääsin irti tuosta suhteesta narsistiin. Ei sen jälkeen olisi ollut mitenkään mahdollista palata takaisin. Miehen parisuhde-elämä mureni, hän sai viimein kokea mitä on olla alistettu, toisen armoilla ja avuton. Kotonaan itki ja aneli, ettei avovaimo häntä jättäisi vaan tekisi hänelle lapsia.

Blogistani löytyy koko tarina http://rakasstacy.blogspot.fi Tuosta erostani on reilu vuosi. En ikävöi suhdetta ja olen iloinen että ero oli kerrasta selvä. Tuota oli edeltäny yritykset erota aiemminkin suhteesta, mutta itse tarvitsin tuon viimeisen kovan kolauksen ennen kuin mieleni oli valmis jättämään sen miehen lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Selviytymisen ydin on alkaa miettiä, miksi olit hyödyllinen. Et nimittäin ollut muuta, et suuri rakkaus, et ainutkertainen supertähti tms. Älä inhimillistä vaihtosuhdetta, ja voit jos olet terve itsetuntoinen kävellä pois. Sinua ja sinulta kupattiin jotain itsekkäästi, terve ihminen ei tarvitse ihmistä pysyäkseen kasassa edes auttavasti.

Itseltä meni vähän aikaa tajuta tämä, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä sitä ihmistä.

Juuri näin! Tuntemani sukulais-narsisti hyödyntää jatkuvasti uusia tuttavuuksia eri tavoin. Lapsenvahtia, sydänystävää ja terapeuttia, rahaa, verkostoja uusiin työmahdollisuuksiinsa, sijoitusmahdollisuuksia... Hänellä on silmät ja korvat joka paikassa kuin Stasilla.

Haalii ensin lähipiiriinsä sinisilmäisiä ja kilttejä ihmisiä, jotka eivät tajua kuviota. Näitä sitten röyhkeästi ja erilaisilla valheilla/kiristyksellä manipuloi antamaan, mitä tarvitsee juuri sillä hetkellä. Kun tajusin tämän systeemin, otin etäisyyttä ja kauempaa katsoen kuvio on päivänselvä. Nyt olen tuolle ihmiselle kuin ilmaa ja hyvä niin. Minusta hän ei hyödy enää senttiäkään.

https://www.narsistienuhrientuki.fi/

Vierailija kirjoitti:

Tämä narsisteista kirjoittaminen se onkin selkeästi oma taiteenlajinsa. Juttuja lukiessa kuulostaa siltä ettei henkilöt ole edelleenkään henkisesti päässeet yli.

Ei kaikki välttämättä 100% yli pääsekään, eikä sitä voi hetkessä odottaakaan. Läheinen suhde narsistin kanssa voi pahimmillaan olla todella vahingollinen ja sellainen jättää aina jäljet ihmiseen. Sellaisesta suhteesta on myös paljon vaikeampi päästä irti kuin tavallisesta suhteesta. Ja jos tavalliset sydänsurutkin ovat keskivertoihmiselle todella vaikeita, miten vaikeaa ne ovatkaan narsistin aiheuttamina...

Kun mietin omaa kokemustani lasken henkisesti yli pääsemiseksi sen pisteen, kun pääsin konkreettisesti kyseisestä ihmisestä irti niin ettei hän enää mitenkään vaikuttanut nykyiseen elämääni tai arkeeni. Arvet menneestä ovat edelleen olemassa ja ikävät kokemukset tulevat aina joskus mieleen ja se satuttaa edelleen, mutta narsistilla ei kuitenkaan ole minuun tai elämääni enää minkäänlaista otetta. Narsisti ei hallitse tai rajoita minua, ja itsetuntoni on eheytynyt. Täydellisesti yli pääsemiseen menee varmasti vielä paljon aikaa ja se saattaa monella vaatia jopa terapiaa, riippuen siitä kuinka paljon pahaa narsisti sai aikaan. Mielestäni tätä ei kuitenkaan kannata missään nimessä hävetä eikä tällaisista elämän vaikeista asioista tarvitsekaan selvitä täysin yksin ilman minkäänlaista ulkopuolista tukea tai apua. Kaikki lähtee siitä että päästää irti ja lähtee "pakoon" - asian syvällisempi käsittely, parantuminen ja ajan kanssa pikkuhiljaa asian unohtaminen tapahtuu sitten myöhemmin. Toisaalta moni ei meinaa päästä edes siitä narsistin otteesta irti ollenkaan ja jos on erehtynyt tekemään sellaisen kanssa esim. lapsia, ei yhteyksiä välttämättä pysty katkaisemaan kokonaan.