Saako masennusta käyttää syynä kaikkeen.

Tuota se masennus on. Voit googlettaa niin tiedät paremmin.

Ei tietenkään.

Voi sitä käyttää kaikkeen mikä ei huvita, mutta aina tilanne ei ole se, että olisi totta. Jos on masennus (keskivaikea tai vaikea), niin todennäköisesti ei saa paljoa aikaiseksi, vaikka näennäisesti voisikin toimia (käydä koulussa/ töissä). Lievässä masennuksessa yleensä pystyy tekemään vaikka ja mitä, mutta vaatii ponnisteluja joka asiassa.

Eli mielestäsi masentuneelle kaikki on sallittua, eikä vastuuta itsestä pitäisikän ottaa?

Google ei tarjonnut tätä vastausta, mihin perustat mielipiteesi?

Aika monet ihmiset ovat vaan laiskoja. Monesti heillä on myös huono itsekuri. Sitten käytetään masennusta keppihevosena, vaikka sellaista ei edes olisi diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Eli mielestäsi masentuneelle kaikki on sallittua, eikä vastuuta itsestä pitäisikän ottaa?

Google ei tarjonnut tätä vastausta, mihin perustat mielipiteesi?

Itse asiassa otsikko oli huonosti kirjoitettu. Masennusta ei käytetä syynä mainitsemiisi asioihin. Joku tietämätön voi tehdä niin. Tiedän omasta kokemuksesta. Mulla on ollut keskivaikea masennus.

Masennus on mielisairaus.

Masentunut ei jaksa tehdä mitään. Jos pakotat, se pahentaa masennusta. Vaikuttaa siltä, että olet itse syypää koko masennukseen. Ota nyt vastuu teoistasi äläkä vaadi sairaalta sellaista mihin et itsekään kykene (vastuunotto).

Lääkitys ja terapiaa. Et maininnut niistä kumpaakaan.

Pelkkä lääke ei hoida miksi masentaa mutta se auttaa jaksamaan tehtävien tekemistä.

Työnantaja ei välttämättä katsele myöhästymistä. Kun tulee yt voi olla vaarassa saada potkut.

Toivottavasti käy terapiassa, pyydä päästä joskus mukaan!

Jos tuntuu että kaikki on vaikeaa, ottakaa puheeksi. Kyllä masentuneen pitää ymmärtää että kotitehtävät kuuluu kaikille eikä niitä voi niputtaa muille.

Sinä taas voit yrittää tulla lasta vastaan ja kertoa että voit tehdä pyykit ja tiskit vaikka tämän viikon tai kerro että olet huolissaan siitä että hän ei ehdi työmaalle ja kaipaako hän jotain? Meneekö ajoissa nukkumaan? Onko nyt erityisen vaikeaa?

Huh huh, ymmärrystä voisit ainakin yrittää lisätä. Tällä hetkellä taidat olla kuin katujyrä, joka liiskaa alleen kaiken, pienenkin hennon kasvun ja yrityksen, mitä tyttäresi ehkä yrittää. Sinä vaan et sitä huomaa ja näe.

Olen hoitanut kotona masennuksesta kärsivää ihmistä, joka oli täysin toimintakyvytön. Hän makasi vuoteessaan päivästä toiseen ja kuvitteli olevansa täysin hyödytön. Ruoan vein hänelle vuoteeseen ja katsoin, että hän syö. Muuta hän ei halunnut kuin lääkkeitä, että olisi päässyt uneen karkuun omaa pahaa oloaan, mutta lääkkeet oli pakko pitää pois hänen käsistään ja antaa hänelle säännöstellen. Kun ihminen on näin totaalisen pahoinvoiva, ihmisestä ei ole jäljellä muuta kuin olento, joka kärsii. 

Masennus aiheuttaa eri ihmisille erilaisia oireita, mutta yhteistä on kuitenkin se, että masennus vaikuttaa ihmisessä lähes kaikkeen, siis kykyyn suoritutua, jaksaa, tuntea iloa , nautintoa, ajatella, muistaa ja oppia. Siksi toimintakykyinenkin masentunut vaikuttaa helposti juuri sellaiselta, että hän "käyttää masennuskorttia" kaikkeen, kun hän yrittää kertoa miltä maailma tuntuu masentuneen silmin.

Masennusta "saa käyttää" syynä silloin, kun se on oikea syy. Masentunut ei saa narrata ja käyttää sitä tekosyynä. Lopulta tilanne palautuu luottamukseen: narraako tyttäresi vai eikö oikeasti jaksa? Objektiivisesti sitä ei voine mitata.

Se, onko masennus varsinaisesti sairaus vai terve reaktio huonoihin olosuhteisiin (ei välttämättä perheolosuhteisiin), on toinen kysymys eikä se ole tämän keskustelun aiheena.

En tiedä saako, mutta noinhan se masennus oireilee. Jos masennus ei vaikuttaisi merkittävästi toimintakykyyn, niin ei se kummoinen masennus silloin olekaan. Muistutan, että sairastunut itse kärsii omasta aloitekyvyttömyydestään kaikkein eniten. Ei varmasti tunnu kenestäkään kivalta myöhästyä töistä jatkuvasti. Mieti, millainen hän oli ennen sairastumista, niin siitä tiedät, onko hän laiska vain sairas. 

Jos tyttäresi sairaus on niin paha, että hän haluaa kuolla, niin sitten häneen on aika lailla mahdoton saada "otetta". Yrittäkää kestää yhdessä pahimman yli. Suosittelen kannustamista ennemmin kuin moittimista, yritä nähdä ne asiat, mitkä hän saa tehtyä. Kuvittele, jos itse olisit joka päivä loputtoman väsynyt ja vetäisit kivirekeä perässäsi, kuinka paljon saisit aikaan?

Lääkitys ja terapia ovat molemmat käytössä.

Ymmärrän kyllä hyvin masennuksen lamaannuttavan vaikutuksen enkä myönnä olevani katujyrä, niinkuin joku tässä ketjussa minua jo kuvailikin.

Masennus vaikuttaa toimintakykyyn, sehän on selvä. Masentuneen kyky selviytyä jokapäiväisestä elämästä on rajoittunut, sitäkään en kiistä...

... mutta tarkoittaako masennus sitä että häneltä ei saa mitään vaatia? Pitääkö siis passata kaikin mahdollisin tavoin ja vain hyväksyä se, että hänen ei esimerkiksi tarvitse tehdä lainkaan kotitöitä, eikä muutenkaan huolehtia itsestään ja omista asioistaan?

Mielestäni toipumisen kannalta on vahingollista, että oppii muiden ottavan vastuun asioista, joista itse pitäisi jossain vaiheessa huolehtia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuota se masennus on. Voit googlettaa niin tiedät paremmin.

Höpönhöpön.

Hänellä on rajoittunut toimintakyky, joten jos läheisten passaaminen kotona edesauttaa sitä, että hän kykenee käymään töissä, niin sitten passaisin. Masentunut pystyy yleensä johonkin, mutta ei kaikkeen siihen mihin terveiden toimintakyky riittää. Silloin täytyy priorisoida. Töissäkäynti ja töihin kykeneminen nostaa nuoren itsetuntoa, joten sitä kannattaa tukea. 

Kyllä. Sinun täytyy passata niin kauan, että pahin on ohi. Sen jälkeen masentunut kyllä alkaa pikkuhiljaa itsekin aktivoitua.

Itse olen sairastanut toistuvaa keskivaikeaa masennusta. Pitkään. Pahimpina aikoina mieheni on joutunut tekemään ihan kaiken kotona. Hän saattoi jopa joutua ottamaan yöpukuni (puin siis kyllä päivävaatteet joka päivä) ja panemaan sen pyykkiin koska en itse vaan tajunnut että yöpuku oli jo likainen. Tai tajusin kai, mutta en vain kyennyt siihen päätökseen että panen yöpuvun pyykkiin ja otan puhtaan. Jos hän olisi yrittänyt patistaa minua tekemään jotain, oloni olisi vain huonontunut. Masentuneen päässä kun on yleensä sellainen kauhea patistava ääni joka kyllä hoitaa sen patistamisen ja syyllistämisen ja nalkuttamisen. Naisilla vallankin se on yleensä äidin ääni.

No, terapia ja lääkkeet ja aika teki tehtävänsä ja nykyään hoidan kotityöt ja käyn jopa joskus kaupassa. Työkyvytön olen valitettavasti edelleen. Mutta varmasti en olisi edes tässä pisteessä ellei mieheni olisi tosiaankin antanut minulle tilaa olla vaan ja antaa aivojeni pikkuhiljaa parantua. Erittäin todennäköisesti olisin tappanut itseni: pienkin patistus siltä kaikkein läheisimmältä olisi luultavasti saanut minut tuntemaani itseni lopullisesti niin turhaksi ja epäonnistuneeksi ja pelkäksi taakaksi.

Toisin sanoen, masentunut kyllä tietää mitä pitäisi tehdä ja mitä normaalit kunnon ihmiset tekee ja ruoskii itseään joka hetki siitä että ei pysty siihen.

Ap ei tajua yhtään, mitä masennus on. Harmi tyttärelle, kun äiti ei viitsi ottaa tämän sairaudesta selvää.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tajua yhtään, mitä masennus on. Harmi tyttärelle, kun äiti ei viitsi ottaa tämän sairaudesta selvää.

Etenkin kun asiantuntija löytyy ihan siitä vierestä, jolta voisi kysyä omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä masennus tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on masentunut. Madennus on vakava sairaus on ja se haittaa meidän kaikkien elämää merkittävästi.

...mutta. Saako masennusta käyttää syynä kaikkeen?

- kotitöiden laiminlyömiseen

- töistä myöhästymiseen

- kiukkuisuuteen

- raha-asioiden laiminlyöntiin

... vain muutamia mainitakseni.

En saa tytöstä mitään otetta, kun masennuskorttia käytetään selityksenä kaikkeen. Miten asiaan pitäisi suhtautua?

Kyllä.

- Masennuksessa toimintakyky heikkenee. Välttämättä ei jaksa edes käydä suihkussa, pestä pyykkiä, viedä roskia, tiskata. Kaikki vaatii älytöntä psyykkausta, jopa päiviä etukäteen, että jaksaisi tehdä jonkin pienen askareen.

- Ajantaju heikkenee. Minuutit, tunnit, päivät ja kuukaudet kuluvat ja ovat yhtä puuroa. Sitä odottaa vain sumussa, että vuorokausi vaihtuu ja selviäisi taas yhdestä päivästä. Aika ei merkitse mitään. Se on vain jotakin, joka tapahtuu ympärillä sillä aikaa kun itse kelluu tyhjyydessä ja kipua tuottavissa ahdistustiloissa.

- Masennuksessa olo vaihtelee täydellisen turtuneisuuden ja tyhjyyden sekä mustaan, pahaan oloon hukkumisen välillä. Ahdistuksen tuoma henkinen ja fyysinen kiputila vie kaiken keskittymiskyvyn, eikä ihminen pysty normaaliin kanssakäymiseen. Tiuskiminen on normaalia, koska kaiken huomion vie se, että yrität selviytyä yli siitä kivusta, johon tunnet tukehtuvasi.

- Masennukseen kuuluva toimintakyvyttömyys, unettomuus, keskittymiskyvyn puute vaikeuttavat raha-asioiden hoitamista. Hyvä jos pystyt hoitamaan elossa jäämisen kannalta tärkeimmät rutiinit kuten nousemaan ylös, hoitamaan hygienian, syömään jne. Nämä kaikki vaativat jatkuvaa keskittymistä ja pakottamista, että saat ne hoidettua. Kaikki monimutkaisempi menee yli ymmärryksen eikä niihin riitä energiaa silloin kun masennus on pahimmillaan.