Katuvatko miehet isyyttä?

Saa kertoa myös isyyden ihanuudesta

Up

Eikö miehiä kiinnosta kertoa isyydestään ja suhteestaan lapsiinsa?

No varmasti katuvat.Kaksikymppisten lapset tulevat kun poika ei hormonihuuruissaan tajua mihin joutuu.

Kaikki tuntemani miehet kertovat ylpeinä ja onnellisina lapsistaan. 

Miehet ylpeilevät kännissä kavereilleen lapsistaan

En kadu lapsiani. Ovat parasta mitä olen saanut aikaan.

Kadun vain sitä miten huonosti olin oikeasti tutustunut heidän äitiinsä ennen päätöstä lapsista. Vaikka olimme olleet jo vuosia yhdessä ennen lapsia olen oikeasti oppinut tuntemaan lasten äidin vasta nyt. Valitettavasti näyttää siltä, että lapsenikin tulevat elämään eroperheessä.

Ei kaduta. Itse tulin nuorena isäksi 24-vuotiaana, mutta tuossa vaiheessa oli itselläni jo maisterin paperit, vakituinen työpaikka, niin ja omistusasunto.

Joskus olen miettinyt, että olisihan sitä voinut vaimon kanssa nauttia muutaman vuoden korkeasta elintasosta, koska tosiaan esikoinen syntyi juuri kun olimme alkaneet tienaamaan opiskeljujen jälkeen, mutta mitäs tuosta... Kaverit ovat n 30 kymppisiä ja vasta suunnittelevat esikoistaan ja meillä on jo kiintiö täynnä, eikä enää pikkuvauva arkea tarvitse elää. Kyllä me vielä vaimon kanssa ehditään bilettämään nuoria kun ollaan :)

Isät eivät koskaan kadu lapsiaan. Siis oikeat isät, oikeat miehet.

En tiedä yhtään miestä, joka katuisi lastaa. Kaikki ovat ylpeitä lapsistaan. Kaipaavat heitä, jos ovat pitkään erossa. lapset tuntuvat olevan monelle miehelle/isälle ihan tärkeintä maailmassa.

Sitten tiedän yhden miehen, joka ei toki kadu lasta, muttei kyllä halua olla missään varsinaisessa tekemisessäkään. Ei tapaamisia, muuta kuin sukujuhlissa, jonne lapsi tulee mumminsa kanssa. Elarit maksaa mukisematta. Ja esittelee lapsen omanaan, kohtelee nätisti tavatessa. Mutta jotenkin tosi tunteetonta koko touhu. Olen miettinyt, että tällä miehellä on jokin iso tunne-elämän häiriö. Ei varmaan ole yllätys, että lapsen vanhemmat erosivat lapsen ollessa alle vuoden.

Kadun lapsien tekemistä.

Tein viisi lasta ja maisterin tutkinnot ja hyvin maksava työpaikka.

Yhtä äkkiä työpaikka katosi lama aikana.

Elämä romahti. Paska työttömyys tuki.

Vaimo jätti ja lapset pysyi minulla.

Siitä asti yhteiskunnan vihaaja..

Onneks lapset muuttaneet pois ja tietää huonon vaimon maineen, niin jokasta naista ei ota.

Kaksi pientä tytärtäni ovat minulle koko maailma.

Terv. 43v isä

Välillä katuu ja välillä ei. Yllättävän hyvin lapsi pärjää vaikka on omani.  Sen lapsen kanssa on vaan opittava elämään. Ilman lapsesta aiheutuvaa stressiäkin tosin pärjäisin.

Mieheni on perinteinen mies ja hyvin perhekeskeinen joten ei kadu lapsiaan. On monesti sanonut että olisi kamalaa jos lapsia ei olisi. Hänen mielestään lapset ovat elämän tarkoitus.

Mies olisi mielellään halunnut 3.lapsen mutta minulle riitti 2 raskautta ja synnytystä...ei kiitos enempää vaikka pikkulapsiaika olikin ihanaa.

Tällaiset tavalliset miehet ja isät vain eivät pidä mitään turhaa meteliä itsestään joten jää kuva että kaikki miehet ovat jotain lapsenvihaajia ja elämäänsä kyllästyneitä ja katkeroituneita.

Elän vaimoni elämää ja haluan kuolla pois. Semmonen olo tästä isyydestä