En saa naispuoleisia ystäviä :(

Olen 30-vuotias nainen ja minulla on pääasiassa vain miespuoleisia ystäviä. Kun tapaan uusia ihmisiä, tulen jostain syystä paremmin aina juttuun miesten kanssa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen tehnyt yli 10 vuotta töitä miesvoittoisella alalla (ja toki saanut ystäviä sitä kautta) ja näin ollen ottanut paljon "miesmäisiä" vaikutteita itseeni vai mikä on ongelmana.

En todellakaan ole niitä naisia, jotka eivät halua olla naisten kanssa ystävä ja nostaa miehet jotenkin jalustalle. Pidän todella paljon naisista ja haluaisin saada naispuoleisia ystäviä... jostain syystä he eivät vain viihdy seurassani ja se tekee surulliseksi..

Olen varma, että ajatusmaailmani on hyvin "miesmäinen". Ulkonäöllisesti olen kyllä erittäin naisellinen: rakastan pukeutua, käytän paljon mekkoja ja korkoja. Laittaudun usein (ripset, hiuspidennys, meikki..) ja tiedän, että näytän kauniilta, mutta en todellakaan mitenkään poikkeukselliselta eikä kukaan varmasti ole kateellinen. Kauniilla tarkoitan, että olen itse tyytyväinen - sehän on tärkeintä. En kuitenkaan puhu ulkonäöstä, ellei joku tuo asiaa ensin esille.

Koen ongelmana sen, etten osaa oikein keskustella muita saman ikäisiä naisia kiinnostavista asioista: seurassa puhutaan usein parisuhteista ja miehistä. Onhan minulla parisuhde, mutta en koe siitä keskustelua millään muita mielekkääksi tai kiinnostavaksi. Mielestäni on outoa jauhaa miehistä, jos päästään ulos ns. tyttöjen kesken. En ole tähän tottunut miesten seurassa, sillä he taas eivät analysoi ja pohdi suhteitaan pitkin iltaa... lisäksi saan hyvin negatiivisen reaktion, kun kerron, ettei miehelläni ole tarvetta olla minulle uskollinen vaan uskomme avoimeen suhteeseen ja sekuaalisuuteen. En missään nimessä tuputa meidän mallia muille, mutta jos muut kertovat omista suhteistaan niin toki haluan kertoa myös omastani. Tosin nyt olen oppinut, ettei tätä kannata sanoa ääneen, jostain syystä olen saanut jopa vihaisia reaktioita osakseni ja minua väitetään uhriksi ja ties miksi, vaikka tämä avoimuus koskee meillä molempia ja olemme tähän suhdemalliin hyvin tyytyväisiä.

Lisäksi en osaa keskustella kotitöistä (jostain syystä niistäkin puhutaan paljon) enkä äitiydestä (en ole äiti). Tottakai kommentoin ja sanon, mitä osaan, mutta en oikein ymmärrä, miksi monella naisella elämä pyörii näiden ympärillä eikä heillä tunnu monella olevan mitään "omaa". Moni tuntuu elävän muille ihmisille..

En siis löydä yhteisiä keskustelunaiheita. Haluaisin puhua yhteiskunnallisista ilmiöistä, ihmisistä noin ylipäätään... tällaisia pitkiä kiinnostavia keskusteluita olen käynyt lukuisia miesten kanssa viinipullon ääressä myöhään yöhön. Tiedän, että naiset ovat tietysti myös kiinnostuneita tällaisista aiheista, mutta miksi heitä ei osu kohdalleni?

Onko muilla samanlaisia ongelmia? miten naisten kanssa ystävystyisin? Haluaisi niin kovasti naispuoleisen ystävän ja kokea yhteenkuuluvuutta, mutta en tiedä kauan minun oikein pitää yrittää.. tuntuu mahdottoman vaikealta tämä. Millaisista puheenaiheista minun kannattaisi olla kiinnostunut?