Asuntomarkkinat tulevat romahtamaan ja monen suomalaisen vanhuuden vara menettää arvonsa

Joskus 10-20 vuoden kuluttua on varmasti robotit jotka hoitavat vanhuksia heidän omissa kodeissaan. Ruoka valmistuu 3D tulostimella. Ei tarvitse käydä kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kun moni yrittää myydä 60-70-luvun kerrostalo asuntonsa eikä huomioi hinnassa mitenkään tulevaa putkirempaa ja julkkariremppaa tai parvekeremppaa mitkä ovat kalleimpia remppoja kerrostaloissa, asukkaat yrittävät livistää itse pois hyvissä ajoin etteivät laskut jää itselle mutta kuitenkin hintapyynnöt ovat  suorastaan absurdeja, myös jo valmiiksi rempattujen asuntoyhtiöiden hinnat saavat mystisen arvon-nousun kun järjestään myyntihinnan päälle on lätkäisty tehtyjen remppojen hinnat.

Kukaan ei osta ja kaupat jäävät tekemättä kun uudempiakin 90-luvun asuntoja on myynnissä missä kyseiset rempat tulevat eteen vasta 20-30 vuoden päästä ja kuitenkin hinta ero on pieni vastaaviin neukkukuutioihin.

Tää on kyllä totta. Itse ostin uudehkon asunnon, ja laskin, että hinta meni samoihin mitä noissa 60- tai 70-luvun kämpissä hinta tulisi olemaan remonttien jälkeen.

Mitä noihin hintaromahduksiin tulee, niin eiköhän tuo koske lähinnä muuttotappioalueita. Siellä voi olla ikävä yllätys, kun aletaan myydä jotain 60-luvun homeista omakotitaloa keskellä rämettä. Ei vältsyyn riitäkään rahat enää sinne palvelutaloon...

Tässä on vielä lainsäädäntö tekemässä takauksia kansalaiset maksaa niiden joilla ei ole varaa. Koko asiaa yritetään pitää pinnalla samalla kun siihen pumpataan lisää rahaa nin kauan kuin valtiot tukee uusien asuntojen rakentamista. Saadaan aaa luokitus. Sen jälkeen kun valtion takaus poistuu kokonaan asuntojen hinnat romahtavat. Takaus tarkoittaa sanallisesti uutisissa 'pankki tukia' todellisuus on ihmisten yli mitoitettuja rakennushankkeiden maksua kansalaisten varoista.

Aika tulee milloin virhe korjataan ja todellisuus ottaa voiton.

Näissäkin voittajia ovat rikkaat pitkällä tähtäimellä.

Ikävä sanoa että juuri näissä uusissa energia taloissa on huomattavasti suurempi määrä hometaloja kuin 50-60 luvun taloissa. Varsinkin 90-2015 välillä rakennetussa.

Keskustelu perustui enemmän kyllä kauttaalleen asuntojen hintojen romahtamiseen koko suomessa. Pörssin suurimpia voittoja tuovaan artikkeliin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lähiomaisia, joten toivoisin pääseväni mahdollisimman nopeasti kotihoidon piiristä jonnekin yhteisyksikköön, joten pitäisi varmaan asua mahdollisimman hankalasti eikä esteettömässä ykköskerroksessa. 

Ainahan sitä saa toivoa. Tosi asia on se, että kunnan maksusitoumuksella järjestettävät palvelukotipaikat ovat kiven alla, ja ellei sinulla ole veteraanistatusta tai paksua lompakkoa, et pääse palvelukotiin helpolla.

Lainaus geriatrian kirjasta: "Tavoitteena on ollut se, että yli 90 % yli 75-vuotiaista asuisi kotonaan tavallisessa asunnossa." Tämä luku voi jopa kasvaa, kun suuret ikäluokat pääsevät eläkkeelle ja ikäpyramidi ja huoltosuhde synkistyy entisestään.

Terveydenhuollossa työskentelevänä näen viikottain yli 80-vuotiaita vanhuksia, jotka haluaisivat välittömästi palvelukotipaikan. Heillä käy kotipalvelu neljä kertaa päivässä ja öisin vielä erikseen yöpartio, mutta se ei riitä. Palvelukotipaikkaa ei tipu, koska kunnalla niitä on rajallisesti, ne ovat erittäin kalliita kunnalle ja toimintakyvyn heikkenemiskriteerit ovat tiukat. Tässä vaiheessa vanhuksen kohtalona on valitettavasti pyöriä terveydenhuollon pisteestä toiseen: ambulanssilla päivystykseen - sieltä tk-vuodeosastolle - sieltä kotiin - viikko kotona ja sama rumba alusta lähtien. Joillakin kuolemanpelko alkaa käydä niin suureksi, että soittavat ambulanssin pienestäkin syystä, esimerkiksi ihon kutinasta. Jotkut vanhuksista kuolevat tämän kierteen aikana saamatta elinaikanaan palvelukotipaikkaa. Monesti nämä vanhukset ovat juuri niitä, joilla ei ole omaisia paikkakunnalla ja byrokratia ottaa heistä kopin liian myöhään, siinä missä toisen vanhuksen kohdalla omat lapset huomaavat asian ja alkavat hoitaa vanhusta itse.

Vierailija kirjoitti:

"Romahtaa" eli hinnat tulee 20-30% alas ja muutamassa vuodessa ovat taas entisissä lukemissa.

Aivan. Romahduksia ja notkahduksia tapahtuu aina. Asuntojen hinnoissa, pörssikursseissa ja valuuttojen kursseissa.

Muuttotappiokunnissa hinnat eivät tietenkään nouse enää koskaan.

Moderni isojako

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitten romahtavat. Sama talo tämä silti on. Jatkan elämääni kuten tähänkin saakka.

Kiinteistövälittäjät, pankit ja keinottelijat on niitä jotkat häviää.

Ompa naiivia, pankitko muka häviäisi jossain kohtaa? Tutustuppa historiaasi, kuulet, kuinka suomalaiset veronmaksajat joutuivat pelastamaan pankit verorahoilla edellisen "nousukauden" jälkeen 90-luvulla.

Pankkitukiaiset meni pankkien johtajien ja muiden hämärämiesten, esim Walhroosin taskuun.

Walhriooshan sai ilmaiseksi pankin hyviltä veljiltä aiukoinaa pienellä koplauksella.

Tunne historiasi, vaikkei sitä Hesarissa kirjoitetakaan.

Kyllä maksumieheksi joutuu taas tavallinen kansalainen.

PS Jos talosi arvo laskee, miten se ei ole sinulta pois?

Riippuu siitä, missä asunto sijaitsee. Mun vanhuudenturvani on kasvukeskuksen liepeiltä hankittu kerrostaloasunto hyvinhoidetusta taloyhtiöstä. Jos joskus aikanaan tarvitsen rahaa tuettuun asumiseen tms., tästä saa kyllä riittävän määrän ja menee kaupaksi, kun ei liioittele hintapyynnössä.

Toisaalta lapsuudenkotiani muuttotappiopaikkakunnalla saamme sisarusteni kanssa kaupitella pilkkahinnallakin pitkään - olisi kiva, jos sille löytyisi ottaja ja asuja, mutta suuria rahoja siitä on turha odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa romahduksen riski on huomattava ja Briteissä myös ennustetaan laskevan 40%. Taljanka-Tyrväinen ennusti romahdusta jo 2003. Joskus sekin mies huopikkaissaan lopulta osuu oikeaan.

Niin yksi professori ennusti. Britannian hinnat notkahtivat 2008 kriisissä n. 10%, kun pankit eivät antaneet kriisin aikana lainaa.

Inflaatio nostaa joko korkoja tai laskee hintoja, mutta 40% romahdus on paskaa maassa jossa on paras työllisyystilanne sitten 70-luvun ja iso asuntopula.

Pelkkää pelottelua hard-Brexitin mahdollisista vaikutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talot eivät romahda vaikka markkinat romahtaisivat. Vanhuudenturvaa tuo oma koti, ei sen myyminen. 

Riippuu siitä, missä se talo on. Isälläni oli oma talo, mutta se oli 8km päässä kunnan keskustasta. Sinne ei ollut saatavissa kotihoidon palveluita. Niinpä isä joutui muuttamaan kirkonkylälle vanhuksille tarkoitettuun vuokrataloon. Viimeisen vuotensa vietti vanhainkodissa, koska ei enää pärjännyt yksinään. Nyt se paskamökki on sitten meidän lapsien ristinä. Olisi asunut koko ikänsä vuokralla, niin meilläkään ei olisi huolia.

Se talo olisi pitänyt myydä jo kymmenen vuotta sitten. Vanhusten ei kannata pitää loputtomasti kiinni vanhoista taloista vaan vaihtaa pienempään, kun lapset muuttavat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talot eivät romahda vaikka markkinat romahtaisivat. Vanhuudenturvaa tuo oma koti, ei sen myyminen. 

Riippuu siitä, missä se talo on. Isälläni oli oma talo, mutta se oli 8km päässä kunnan keskustasta. Sinne ei ollut saatavissa kotihoidon palveluita. Niinpä isä joutui muuttamaan kirkonkylälle vanhuksille tarkoitettuun vuokrataloon. Viimeisen vuotensa vietti vanhainkodissa, koska ei enää pärjännyt yksinään. Nyt se paskamökki on sitten meidän lapsien ristinä. Olisi asunut koko ikänsä vuokralla, niin meilläkään ei olisi huolia.

Et taida arvostaa isääsi, kun kutsut hänen ilmeisesti rakasta kotiaan noin rumasti.

Se on myös oma lapsuudenkotini ja oli paskamökki jo silloin. Isänäiti oli sen rakennuttanut ja hän oli aikoinaan huolissaan, ettei talo vain päädy äidille (eli miniälle). Äiti lohdutti, että tytöillehän tämä jää (siis minulle ja siskolle). Olisi saanut jo mummu aikoinaan viedä koko mökin hautaan mennessään, niin se ei olisi meidän ristinä. Mummulle ja isälle se oli rakas koti, kaikille muille paskamökki. Olisi mummunkin kannattanut mennä vuokralle eikä rakennella tönöjä jälkipolvien harmiksi. Tai olisi testamentannut (joko mummu tai isä) sen kodittomille kesäkissoille.

Toisinaan mietin mitä tapahtuu näille palvelutaloille, kun isot ikäluokat ovat kuolleet pois. Silloinhan on paljonkin torppaa tarjolla, kauppakeskusten päälle rakennettuja pieniä asuntoja, jotka voisi vaan muuttaa yksiöiksi.

Lapsiahan ei Suomeen juuri synny.

Kylläpä ahdistaa kovasti, kun asustelee täällä velattomassa asunnossa ja hyvällä alueella pk-seudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talot eivät romahda vaikka markkinat romahtaisivat. Vanhuudenturvaa tuo oma koti, ei sen myyminen. 

Riippuu siitä, missä se talo on. Isälläni oli oma talo, mutta se oli 8km päässä kunnan keskustasta. Sinne ei ollut saatavissa kotihoidon palveluita. Niinpä isä joutui muuttamaan kirkonkylälle vanhuksille tarkoitettuun vuokrataloon. Viimeisen vuotensa vietti vanhainkodissa, koska ei enää pärjännyt yksinään. Nyt se paskamökki on sitten meidän lapsien ristinä. Olisi asunut koko ikänsä vuokralla, niin meilläkään ei olisi huolia.

Se talo olisi pitänyt myydä jo kymmenen vuotta sitten. Vanhusten ei kannata pitää loputtomasti kiinni vanhoista taloista vaan vaihtaa pienempään, kun lapset muuttavat pois.

Sitä taloa ei olisi pitänyt koskaan edes rakentaa. Ei sitä kukaan olisi ostanut edes silloin. Kyse vanhasta pientilasta Kainuussa, siis talon lisäksi navetta, pellot, vähän metsää. Nuorempi sisko muutti pois -93, minä jo aiemmin.

Kyllähän syntyvyyden laskiessa niitä asunnontarvitsijoita on vähemmän. Toisaalta sinkkutaloudet varmaan vaan lisääntyvät, joten asuntoja tarvitaan enemmän. Isot kaupungit varmaan aika turvallisia ja eihän se 10-20 % lasku nyt niin kamala ole pidemmän päälle.

Ostin ekaa kämppää 90-luvun lopulla.

Kaveri sanoi silloin, että kohta romahtaa ja sitten saa halvalla asuntoja - nyt pitää olla käteistä.

Kaveri odottaa romahdusta edelleen.

Itse asun muuttotappio kunnassa. 5 vuotta sitten mietin uskallanko ostaa täältä asuntoa. No ajattelin niin, että jos lainapääoma lyhenee 5 %vuodessa, niin silloin asunnon arvo saa laskea samaa tahtia, niin tilanne olisi sama, jos asuisin vuokralla. Maksan pankille ja yhtiölle vastiketta 700 €/kk ja saman verran joutuisin maksamaan vuokraa, eli nyt viiden vuoden jälkeen voisin myydä asuntoni 25 % halvemalla kuin mitä itse mansoin tästä. Ja kyllä kannatti. Arvo on pysynyt samana :)

Vierailija kirjoitti:

Ostin ekaa kämppää 90-luvun lopulla.

Kaveri sanoi silloin, että kohta romahtaa ja sitten saa halvalla asuntoja - nyt pitää olla käteistä.

Kaveri odottaa romahdusta edelleen.

Tämä oli varmaan exäni. Lopulta erosin hänestä ja ostin oman asunnon, minkä olen jo maksanut lähes velattomaksi, hän asuu vieläkin vuokralla ja odottelee romahdusta.

Romahdus tapahtuu asteittain ja on jo alkanut. Suomessa on lukuisia eläkeikäisiä jotka ovat koko elämänsä eläneet omaa kotia maksaen vain huomatakseen ettei koti ole minkään arvoinen. Tottakai asuntoja, koteja tarvitaan aina mutta Suomessa niille ei ole tarpeeksi rikkaita ostajia eikä muunmaalaisia kiinnosta. Siitä on jo kymmenisen vuotta kun ulkomaalaiset alkoivat myymään omistuksiaan Suomessa pois. Uusia kiinnostuneita ei ole. 

Helsingissäkään asuntojen hinnat eivät ole enää tasaisesti nousseet joka paikassa vaan joskus on jouduttu myymään halvemmalla kuin pyynti tai asunto ei ole ollenkaan mennyt kaupaksi. Suomessa hyvin toimeentulevien määrä on todella pieni tarjolla oleviin asuntoihin verrattuna ja hyvin toimeentulevien määrä on laskussa sillä töitä ei ole. Joten tulevaisuus edes Helsingissä ei näytä hyvältä. Suurin osa Helsingistä asunnon ostaneista hyvätuloisista ovat ostaneet lähes kokonaan velkarahalla, miten käy kun he alkavat myymään asuntojaan rahastaakseen niillä kun tilanne pahenee? Miettikääpä sitä. Ylitarjontaa tiedossa.

Niin ja kuulkaa jossakin pitää silloinkin asua kun se talo/asunto myydään pois...ja tilastojen mukaan suomalaiset ovat ylivelkaantuneita, tilin saldo on useimmiten nollilla eikä säästöjä ole kertynyt. 

Onnelliset onnistujat ovat hyvin pieni prosentti. Yhden prosentin luokkaa...