Lue keskustelun säännöt.
Olen 36. Minä tekisin koko loppuelämälläni?
08.07.2017 |
En halua enää parisuhdetta. En nyt vanno, etten enää koskaan seurustele, mutta en nyt jaksa enää käyttää aikaani löytääkseni ketään mistään. Ei tuolla ulkona kukaan odottele. Onnekseni en halua lapsia, joten en tarvitse miestä.
Opiskelut ei oikein suju minulta. Olen ollut korkeakoulussa, ja tärkein oppi taisi olla että olen idiootti joka ei opi mitään uutta. Ironista kyllä, tykkään lukea paljon kirjoja. En vaan mitään hyödyllisiä kirjoja.
Tykkään lukemisen lisäksi suklaasta ja valkoviinistä, mutta en usko että Suomessa on paljon suklaan tai viininmaistelijan paikkoja vapaana. Enkä ole käynyt viininmaistelun kurssiakaan (yksissä polttareissa oli kyllä suklaanmaisteluesittelyjuttu.)
Mutta sellasta. Mitä te muut aiotte tehdä koko loppuelämänne?
Kommentit (3)
Ei pienintäkään ajatusta. Olen 45v, täytin just. Mieti sitä!
Eronnut kymmenen vuotta sitten, lapset nuorin 19v vielä kotona, isä ei ole pitänyt yhteyttä ja hän tekee kaikkensa että se on mun syy vaikka nuorisopolia myöten käytiin että isä tapaisi lapsiaan, juu ei tavannut. Pari suhdetta tuossa välissä, nyt "sinkkuna" (yli nelikymppinen lapset tehtynä muka sinkku) mutta pariton siis. Duuni tökkii, haluaisin vaihtaa alaa. Uskallanko / opinko enää, en tiedä. Asuntolainaa on eikä oikeaa kotia ikinä milloinkaan itsellä missään ennenkuin tämä eron jälkeen hankittu. Äiti suhde ihan skeida. Välit lapsiin kunnossa. Isä kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu ja melkein sama ikä, tämä av-palstailu valitettavasti on lähinnä ajantappoa. Mikään ei kiinnosta. Lähinnä pidän itseni hengissä koska kuolemakaan ei kiinnosta. (Eikä lasten tekokaan, jos joku ajattelee että niillä saisi paremmin aikaa tapettua)
Voisit viettää elämäsi av-palstalla. Napsit samalla vähän suklaata ja vinkkua. Eikös kuulosta unelmaelämältäsi?