Onko elämässänne tapahtunut ihmeitä?

Koin kerran täydellisen valaistumisen.

Olen nähnyt mielessäni joitain asioita, jotka tulevat tapahtumaan ja tapahtuvat. Tutut ihmetelleet ja itsekin olen.

Vierailija kirjoitti:

Koin kerran täydellisen valaistumisen.

Kerro lisää

On. Olin kksikymmentä vuotta msentunut, kävin terapiassa ja lääkärissä kun aina väsytti ja ikaansaamiskyky oli nollassa. Ihmettelin, että pääkoppni ei pysty mihinkään suorituksiin, vaikka olin 9,2 keskiarvon oppilas ja aina ollut ihan "fiksu". Masensi, että psyykessäni on jotain vikaa, olen mt-potilas.

Sitten sain selville, että jaaha, suvussamme jylläävä kilpirauhasen vajaatoimintahan se siellä. En ollut enää koskaan uskonut paranevani, ja olin työkyvyttömyysongelmien alkamisen äärirajoilla, kun yhtäkkiä olinkin se sama, iloinen, virkeä, kauan sitten kadottamani persoona. Se oli mieletön ihme minulle.

Sain sen myötä elämäni ekaa kertaa seksuaaliset haluni ja sitä myöten mahdollistui vasta oikeastaan parisuhde elämääni, puhumattakaan takaisin saadusta työkyvystä jne.

Ja kaiken tämän toi elämääni yksityispuolen lekuri, koska julkinen puoli ei suostunut eikä suostu vieläkään hoitamaan minua, koska "arvot olivat viitteissä!" Läpy läpy teille.

Remonttimiehet pilasivat olkkarimme lattian laminaatin, kun vettä valui patterista eivätkä kuivanneet sitä pois ajoissa. MIstään ei meinannut löytyä enää samaa laminaattia ja harmittelin, etten halua laittaa yhden huoneen lattiaa eri materiaalista. Soiteltiin ja etsitiin kaikki rautakaupat. Ulkomailla olisi ollut vielä jossakin Saksassa, mutteivät lähettäneet Suomeen.

Epätoivoisena pyysin hiljaa ääneen, että:" Enkelit auttakaa tässä asiassa." Mieheni soitti seuraavana päivänä vielä yhteen rautakauppaan toiselle puolelle Suomea ja sieltä sanottiin, että heillä on siellä varastonnurkassa kyseistä lattiamateriaalia poistoerä, joka oli juuri sopiva määrä meille. Saimme pilkkahintaan, olimme todella onnellisia.

Minusta se oli ihme keskellä epätoivoa.

Olin etsinyt ahkerasti töitä jo 5 vuotta ja vaipunut epätoivoon. Kun lähetin taas yhden hakemuksen sähköpostitse ajattelin, että toivottavasti tärppäisi edes joskus. No, tuolta soitetttiin minut haastatteluun ja jälleen ajattelin, että haastatteluun pääsykin on näinä aikoina jo jotakin, mutta tuskinpa minua valitaan.

Kuulin mukavalta kollegaltani myöhemmin, että heillä oli ollut mielessään jo joku kyseiseen paikkaan, mutta jokin siinä tyypissä mätti ja hän valvoi ja mietti asiaa yölläkin. Minun hakupaperini tulivat meiliin ja he päättivät kutsua vielä yhden haastateltavaksi. Haastattelun jälkeen he olivat katsoneet pomon kanssa toisiaan ja sanoneet yhteen ääneen, että tuo se on! Ihme tapahtui ja minä sain työpaikan!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin kerran täydellisen valaistumisen.

Kerro lisää

Olin kävelemässä luonnossa kun yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, valtava autuus valtasi olemuksen.

Hetken kuluttua mieli tyhjeni täydellisesti kaikista ajatus tuotteista ja samalla maailma, siinä olevat ilmiöt ja persoonallinen minä liukeni olemattomiin.

Rajallinen lakkasi olemasta ja rajaton, ääretön olemisen tila vallitsi.

Vallitsi rajaton rauha ja autuus jonka tietoisuus tiedosti itse.

Tuo tila oli ajatukseton ja persoonaton tila.

Vierailija kirjoitti:

Remonttimiehet pilasivat olkkarimme lattian laminaatin, kun vettä valui patterista eivätkä kuivanneet sitä pois ajoissa. MIstään ei meinannut löytyä enää samaa laminaattia ja harmittelin, etten halua laittaa yhden huoneen lattiaa eri materiaalista. Soiteltiin ja etsitiin kaikki rautakaupat. Ulkomailla olisi ollut vielä jossakin Saksassa, mutteivät lähettäneet Suomeen.

Epätoivoisena pyysin hiljaa ääneen, että:" Enkelit auttakaa tässä asiassa." Mieheni soitti seuraavana päivänä vielä yhteen rautakauppaan toiselle puolelle Suomea ja sieltä sanottiin, että heillä on siellä varastonnurkassa kyseistä lattiamateriaalia poistoerä, joka oli juuri sopiva määrä meille. Saimme pilkkahintaan, olimme todella onnellisia.

Minusta se oli ihme keskellä epätoivoa.

Minulle tuli tästä mieleen (ei nyt ehkä ihme, mutta hassu juttu kuitenkin) kun pieni tyttöni oli noin 4 tai 5-vuotias. Hän pelkäsi hirveästi oksennustautia (hänellä oli joskus ollut sellainen ja siitä oli jäänyt pahat muistot). Niin kerran hän sanoi, että "äiti, minusta tuntuu, että mua oksettaa" ja alkoi nyyhkiä onnettomana. Koitin lohduttaa, että ei se varmaan nyt tule ja toivotaan, että ei tule yms. Joskus lapsi siitä vain rauhoittuikin. Mutta ei nyt, vaan tilanne eteni ja hän vaikutti aina vain huonommalta. Lohdutin ja pidin sylissä, lopulta lapsi halusi käydä sänkyyn makaamaan; häntä väsytti (oli ihan päiväsaika). Hän meni sänkyyn maaten ja oli siinä aivan hiljaa ja minä istuin vieressä ja silitin vaan. Tuntui, että kauheaa, jos lapsella nyt on oksennustauti, se on melkein inhottavin tauti ikinä, että ei jaksa sitä pyykkirumbaa jne (meillä on joskus ollut noro).

Olimme siinä varmaan 10-15 minuuttia, kun tulin ajatelleeksi, että rukoilen. En halunnut kuitenkaan sanoa lapselle siitä mitään, koska ajattelin, että jos oksennustauti kuitenkin tulisi, niin lapsi menettäisi uskonsa rulouksen voimaan saman tien :) Siispä pyysin minäkin ylempää, että älä anna tulla oksennustautia, kiitos. Tätä muutaman kerran.

Niin ihmetyksekseni siinä hetkellä kun olin rukoillut lapsi nousi ensin sängyssä istumaan, kysyin, mille tuntuu, tuntuuko jo paremmalle, lapsi nyökkää, sitten haluaa sängystä pois ja nousee seisomaan. Menee leikkimään, eikä sen koomin puhu enää koko päivänä mitään, että on oksennustauti tai oksettava olo.

Olin ainakin, että kiitos, toimi tai ei, oli siiis sattumaa tai ei. Sain kuitenkin apua, jota pyysin.

J.K.

Lapsi sai joskus myöhemmin sen pelätyn oksennustautinsa, ja kammo hävisi siihen, kun se hirvitys piti kohdata ja havaitsi, että siitähän selvisinkin.

Olin ulkomailla töissä ja lähtenyt hieman huonoissa merkeissä takaisin Suomeen mutta asia oli jäänyt vähän kalvamaan. Usean vuoden päästä törmäsin ulkomaiseen työkaveriini sattumalta Suomessa bussimatkalla, jonka aikana saimme selvitettyä tilanteen ja mikään ei jäänyt vaivaamaan.

Pääsin opiskelemaan just sitä mitä halusin ja nyt on myös työ, jossa viihdyn erinomaisesti. En olis uskonut et 25-vuotiaana tältä alalta edes voi napata vakituista duunia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin kerran täydellisen valaistumisen.

Kerro lisää

Olin kävelemässä luonnossa kun yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, valtava autuus valtasi olemuksen.

Hetken kuluttua mieli tyhjeni täydellisesti kaikista ajatus tuotteista ja samalla maailma, siinä olevat ilmiöt ja persoonallinen minä liukeni olemattomiin.

Rajallinen lakkasi olemasta ja rajaton, ääretön olemisen tila vallitsi.

Vallitsi rajaton rauha ja autuus jonka tietoisuus tiedosti itse.

Tuo tila oli ajatukseton ja persoonaton tila.

Mitä olit tehnyt tätä edeltävinä vuosina/aikoina?

Olimme isoveljen kanssa ajelemassa autolla nuorena metsätiellä. Tämä tapahtui aikana ennen kännyköitä.

Auto hyytyi yllättäen erään mäen alla.

Veli painoi kaasua, auto hyrisi, muttei liikkunut.

Sammutimme auton ja asiaa ihmetellen menimme ulos tupakalle miettimään mitä teemme.

Tupakoidessamme kävelimme mäen päälle.

Heti sen takana (aiemmin täysin näkymättömissä) oli hirviperhe.

Kun hirvet olivat käveleskelleet rauhassa metsikköön palasimme mäen alla olevaan autoon.

Auto hyrisi käyntiin moitteettomasti.

Olimme aika hiljaisia ja mietteliäitä loppumatkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin kerran täydellisen valaistumisen.

Kerro lisää

Olin kävelemässä luonnossa kun yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, valtava autuus valtasi olemuksen.

Hetken kuluttua mieli tyhjeni täydellisesti kaikista ajatus tuotteista ja samalla maailma, siinä olevat ilmiöt ja persoonallinen minä liukeni olemattomiin.

Rajallinen lakkasi olemasta ja rajaton, ääretön olemisen tila vallitsi.

Vallitsi rajaton rauha ja autuus jonka tietoisuus tiedosti itse.

Tuo tila oli ajatukseton ja persoonaton tila.

Mitä olit tehnyt tätä edeltävinä vuosina/aikoina?

Elänyt tavallista arkista elämää.

Up.

On, mutta en kerro mitä.

Olen ulkonäöllisesti 5-6 tason nainen ja menetin neitsyyteni 10-tason miehelle. Jo se, että menetin neitsyyteni on todellinen ihme sillä olen todella ruma, tissitön (aa-kuppi), pisamanaamainen nainen. Olin tuolloin 26-vuotias. Mies oli vuoden vanhempi enkä ole koskaan nähnyt niin upean näköistä miestä kuin mitä hän oli. Joskus mietin kuvittelinko vain kaiken koska koko juttu on niin uskomaton.

Up.

Nosto.