Lue keskustelun säännöt.
Pakko purkaa hermoja!!!
31.03.2006 |
Eikä kyllä haittaa vaikkei kukaan lukisikaan. Päästelen vaan höyryjä. Kaikki menee vaan niin päin helvettiä. Mä olen ollut 2 viikkoa kipeä. Kuumetta , korvatulehdus ja nyt vielä keuhkokuume. Neljää eri lääkettä menee tällä hetkellä näihin vaivoihi. Lapset oli ekan viikon kipeänä yhtäaikaa, joten oli vähä rauhallisempaa. Tällä viikolla lapset sitten ovatkin ollu energisempiä kun koskaan ennen. Syy hermojen menetyksee on se etten mä jaksa enää. Pelästyi äsken tosi pahasti, kun räjähin ihan totaalisesti lapsille. Rupes oiken pelottamaan mihin mä saattaisin pystyä:( Nää lapset kuitenkin vaan jatkaa ja jatkaa. Tekee kaikkea ilkeää, tappelee, hajottaa koko kämpän, kun mä en jaksa kokoajan juosta perässä. Nyttekin mä tein niin ilkeän tempun että lukitsin vanhemmat lapset hetkeks saunan oven taa, ja pienemmän 1v5kk nostin pinnasänkyyn, että olis edes hetken rauha. Mies ei ymmärrä, että mä en ikinä pysty paranemaan tästä helkutin taudista, jos en saa yhtään levätä. Olettaa että mä äitinä jaksan ja jaksan aamusta yöhön. Yöllä nyt on pakko herätä kun imetän vauvaa, mut näinä päivinä mies nyt kuitenkin vois ajatella sen verran ettei tekis niin tolkuttomasti ylitöitä ja olis edes hetken lasten kanssa iltapäivällä. Mä oikeasti pelkään että mun pääkoppa sekoaa, että en jaksa ja jotain kamalaa tapahtuu. ikinä en oo ennen löytäny itestäni tällasia piirteitä enkä tiiä mistä nää tuli. Tuntuu että mulla ei oo päässä enää mitään muuta kun vihaa!
Kommentit (7)
Heille täytyy kertoa omat ajatukset. Jos ei jaksa, silloin miehelle sanotaan, että nyt en jaksa ja sinun täytyy hetkeksi hypätä rattiin. Jopa silloin kun nainen on niin väsynyt, että kulkee ympäriinsä ryömimällä, mies ei tajua tarjota apuaan, jos sitä ei pyydetä.
Kokeile tepsiikö avun pyytäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän sinua täysin
minä olin 2,den lapseni kanssa kipeena 3-viikkoa ja mies oli ulkomailla reissuhommissa ja saatana soitti vielä pariin otteeseen kaato kännissä :(
eka viikko meni silleen etten nukkunut tuntiakaan :( olin aivan loppu.
ihmeellisesti siitäkin selvisin.
nyt ei mies enään käy reissuhommissa vaan on lähellä töissä ja auttaa todella paljon lasten hoidossa.
voimia sinulle!
nyt se on onneksi poissa.
mutta en voinut muuta tehdä kuin itkeä silloi :(
tosin olen yh ja vain yhden lapsen äiti. Tänään aamulla räjähdin hänelle aivan turhasta. Itsellenikin tuli hirveä tunne että apua, en ole tälläinen mitä minulle on tapahtumassa.
Tuntuu että päätä kiristää joku vanne ja hermot on kireellä koko ajan. Töissä on paskaa ja duunikaverit käy hermoille. Se mikä eniten harmittaa on, että saan raivarit omalle ihanalle pienokaiselleni jota rakastan yli kaiken.
Mikä ihme on kun hermot on koko ajan kireellä. Pienempikin vastoinkäyminen aiheuttaa järkyttävät raivarit päässäni. Olenko tulossa hulluksi vai olenko jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuntuu todella kurjalt. Soitin tonne meidän neuvolaan, koska sieltä sanottin että apua voi pyytää jos sitä tarvitsee. Joku voi kuulemma aina tarpeen tullen tulla vaikka ulkoilemaan lasten kaa, jos en itse pääse tai pysty sitä kipeänä tekemään. Ja tämä oli sitten se apu mitä sain: Terveyden hoitaja sanoi puhelimessa, että ensinnäkin rauhotu ja soita miehesi kotiin. Kerroin siis terkkarille kaikki tänään tekemäni asiat, ja kerroin kuinka raskasta nää pariviikkoa on ollu. No toiseksi hän sanoi, että varataan aika tuonne mielenterveyskeskukseen, koska vaikuttaa että mulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Mä tiedän itte aika varmasti, että tosta masennuksesta ei todellakaan ole kyse. Kaikki johtuu tästä, että saan yrittää yksin pärjätä ja jaksaa näiden lasten kans. Ja ekaa kertaa tänään oiken kunnolla sitten raivostuin. Ja lopuksi hän lisäsi, että soitin ihan väärään paikkaan, olisi pitänyt soittaa perheneuvolaan. ihmettelen tät siksi, että asumme niin pienellä paikkakunnalla ja perheneuvola sekä lastenneuvola ovat samassa rakennuksessa ja samat hoitjat tekee työtä. mä kuitenkin rakastan lapsiani niin mielettömän paljon, että en iki maailmassa haluais heille huutaa tai satuttaa. Pelottaa vaan niin vietäväst mihin tää kaikki johtaa.
Toi on todella raskasta kun pitäis aina vaan jaksaa, vaikka olis kuinka kipeä ja väsynyt itse. Sitten kun lapset ei vielä ole sieltä ihan rauhallisimmasta päästä..
Koita jaksaa, sanot sille miehelles, että nyt tuli loppu sun jaksamiselle ja on sen vuoro ottaa ohjat käsiin, että saat itsesi kuntoon!