Lue keskustelun säännöt.
Olenko "varakaveri?"
06.07.2017 |
Eräs kaveri lomansa aloitettuaan suurin piirtein lykkäsi loma-aikataulunsa käteeni: "maanantaina haluaan seuraa sinne, tiistaina tänne.."
Siis melkeinpä aina, kun hän ottaa yhteyttä niin tulee joko selväksi ettei hän ole saanut ketään muuta mukaan lähtemään tai, että hänellä on jo valmis idea mitä tehdä.
Eipä siinä mitään, tottakai seuraa voi kysyä. Mutta olenko liian herkkänahkainen, kun tuntuu, että olen vain jonkinlainen "väline" hänelle? Mielestäni olisi esim. kiva välillä, että tapaamisen pääpointti olen minä ja voisimme yhdessä keksiä tekemistä. Tosta tulee vain lähinnä olo, että pakkomielteenä on päästä johonkin tapahtumaan ja seura on täysin toissijaista?
Tämä nyt ei tarkoita sitä ettenkö itse voisi ehdottaa jotakin mutta ihmetyttää tapansa.
Kommentit (20)
Kataot omaa kalenteriasi ja annat vastatarjouksen joka on sulle sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älkää olko kakkosvaihtoehtoja...
Itse olen se "kaveri", jolle eräs entinen kaverini jatkuvasti kitisi tästä kakkosvaihtoehtona olemisesta. Ei mielestäni asia mennyt näin enkä jaksanut pitempään kuunnella rasittavaa kitinää. Ei ole kaveruutta sysätä toisen niskoille omaa huonoa itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(
Hänellä ei ilmeisesti ole kovin paljoa ystäviä tai kavereita ylipäätään. Ilmeisesti nämä kaverit, joita hän kyselee ovat hieman kaukaisempia tuttuja, joten en sinällään ihmettele etteivät jakuvasti innostu hänen ehdotuksistaan. Mutta en välttämättä silti haluaisi kuulla, kuinka "Ritva, Pirkko ja Seija ei päässyt niin päätin sitten kysyä sinua. " Eniten kuitenkin ärsyttää se, että tuntuu että hän pitää minua jonain seuraneitinään, joka on mahdollistamassa hänen suunnitelmansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No älkää olko kakkosvaihtoehtoja...
Itse olen se "kaveri", jolle eräs entinen kaverini jatkuvasti kitisi tästä kakkosvaihtoehtona olemisesta. Ei mielestäni asia mennyt näin enkä jaksanut pitempään kuunnella rasittavaa kitinää. Ei ole kaveruutta sysätä toisen niskoille omaa huonoa itsetuntoa.
En olekaan. Harvemmin oikeastaan suostun hänen ehdotuksiinsa. Osaan kyllä pitää rajani. Lähinnä mietin vain hänen käytöstään, että onko toi jo luokiteltavissa "hyväksikäytöksi." Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älkää olko kakkosvaihtoehtoja...
Itse olen se "kaveri", jolle eräs entinen kaverini jatkuvasti kitisi tästä kakkosvaihtoehtona olemisesta. Ei mielestäni asia mennyt näin enkä jaksanut pitempään kuunnella rasittavaa kitinää. Ei ole kaveruutta sysätä toisen niskoille omaa huonoa itsetuntoa.
En olekaan. Harvemmin oikeastaan suostun hänen ehdotuksiinsa. Osaan kyllä pitää rajani. Lähinnä mietin vain hänen käytöstään, että onko toi jo luokiteltavissa "hyväksikäytöksi." Ap
Hmm.. tai ehkä kaveruutenne luonne on molemmille erilainen..? Hän pitää sinua tuttavana jota nähdä silloin tällöin, sinä odotat ehkä enemmän?
Jotenkin kavahdan sanaa hyväksikäyttö.. ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta miksi pitää ajatella niin? Onko kaikki ihmiset siis hyväksikäyttäjiä koska kukaan tuskin AINA haluaa olla yksin, eli haluaa seuraa ja näin siis käyttää muita siihen. Hän itse tuskin ajattelee niin. Sinun ei ole PAKKO olla hänen kanssaan.
Jos koet sen hyväksikäyttönä ja sinua se häiritsee, niin sitten se on niin, älä enää tapaile häntä. Elämä on helpompaa kun jättää siitä pois hämmentävät ihmiset.
Oman kaverini syytökset kakkosvaihtoehtona olemisesta tuntuivat itsestäni kohtuuttomilta ja olin harmissani etten osaa häntä miellyttää tyyliin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(
Toi on jo törkeää. :/ Ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä kyseiseen "kaveriin." Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(
Hänellä ei ilmeisesti ole kovin paljoa ystäviä tai kavereita ylipäätään. Ilmeisesti nämä kaverit, joita hän kyselee ovat hieman kaukaisempia tuttuja, joten en sinällään ihmettele etteivät jakuvasti innostu hänen ehdotuksistaan. Mutta en välttämättä silti haluaisi kuulla, kuinka "Ritva, Pirkko ja Seija ei päässyt niin päätin sitten kysyä sinua. " Eniten kuitenkin ärsyttää se, että tuntuu että hän pitää minua jonain seuraneitinään, joka on mahdollistamassa hänen suunnitelmansa. Ap
Tuo kertoo, että olet varakaveri. Mitä tulee tuohon seuraneitiyteen, niin mä toivon, että hyvä ystäväni ei pidä itseään mun seuraneitinä. Nimittäin minäkin suunnittelen asioita, joita aion tehdä, ja sitten kysyn ystävältäni, kiinnostaisiko häntä lähteä mukaan. Jos häntä ei kiinnosta, menen yksin. Jos kiinnostaa, niin mennään yhdessä. En ole tullut ajatelleeksikaan, että mun pitäisi vähentää näitä kysymisiä ja mennä suosiolla useammin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(
Toi on jo törkeää. :/ Ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä kyseiseen "kaveriin." Ap
Tiedän ja tämä kyseinen kaveri on muutenkin ailahteleva ja vaikea luonne. Olenkin päättänyt antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älkää olko kakkosvaihtoehtoja...
Itse olen se "kaveri", jolle eräs entinen kaverini jatkuvasti kitisi tästä kakkosvaihtoehtona olemisesta. Ei mielestäni asia mennyt näin enkä jaksanut pitempään kuunnella rasittavaa kitinää. Ei ole kaveruutta sysätä toisen niskoille omaa huonoa itsetuntoa.
En olekaan. Harvemmin oikeastaan suostun hänen ehdotuksiinsa. Osaan kyllä pitää rajani. Lähinnä mietin vain hänen käytöstään, että onko toi jo luokiteltavissa "hyväksikäytöksi." Ap
Hmm.. tai ehkä kaveruutenne luonne on molemmille erilainen..? Hän pitää sinua tuttavana jota nähdä silloin tällöin, sinä odotat ehkä enemmän?
Jotenkin kavahdan sanaa hyväksikäyttö.. ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta miksi pitää ajatella niin? Onko kaikki ihmiset siis hyväksikäyttäjiä koska kukaan tuskin AINA haluaa olla yksin, eli haluaa seuraa ja näin siis käyttää muita siihen. Hän itse tuskin ajattelee niin. Sinun ei ole PAKKO olla hänen kanssaan.
Jos koet sen hyväksikäyttönä ja sinua se häiritsee, niin sitten se on niin, älä enää tapaile häntä. Elämä on helpompaa kun jättää siitä pois hämmentävät ihmiset.
Oman kaverini syytökset kakkosvaihtoehtona olemisesta tuntuivat itsestäni kohtuuttomilta ja olin harmissani etten osaa häntä miellyttää tyyliin mitenkään.
Jos olisin tuttava, jota nähdään silloin tällöin niin ei kai silti niin toimita. Tiedostan myös, että hänen kanssaan ei ole pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(
Hänellä ei ilmeisesti ole kovin paljoa ystäviä tai kavereita ylipäätään. Ilmeisesti nämä kaverit, joita hän kyselee ovat hieman kaukaisempia tuttuja, joten en sinällään ihmettele etteivät jakuvasti innostu hänen ehdotuksistaan. Mutta en välttämättä silti haluaisi kuulla, kuinka "Ritva, Pirkko ja Seija ei päässyt niin päätin sitten kysyä sinua. " Eniten kuitenkin ärsyttää se, että tuntuu että hän pitää minua jonain seuraneitinään, joka on mahdollistamassa hänen suunnitelmansa. Ap
Tuo kertoo, että olet varakaveri. Mitä tulee tuohon seuraneitiyteen, niin mä toivon, että hyvä ystäväni ei pidä itseään mun seuraneitinä. Nimittäin minäkin suunnittelen asioita, joita aion tehdä, ja sitten kysyn ystävältäni, kiinnostaisiko häntä lähteä mukaan. Jos häntä ei kiinnosta, menen yksin. Jos kiinnostaa, niin mennään yhdessä. En ole tullut ajatelleeksikaan, että mun pitäisi vähentää näitä kysymisiä ja mennä suosiolla useammin yksin.
Kysymisessä ei tietystikään ole mitään pahaa. Varsinkaan, jos olette hyviä ystäviä ja varmasti muutenkin tekemisissä. Ihan luonnollista, että sen hyvän ystävän kanssa haluaa viettää aikaa ja käydä tapahtumissa.
Mutta emme ole kyseisen kaverin kanssa kovinkaan läheisiä, vaan harvemmin tekemisissä. Ja hänen yhteydenotonsa lähestulkoon perustuvat tähän, että hän haluaa haluaa jonnekin tapahtumaan ja sitten kenties kysellyt jo montaa henkilöä minua ennen. Siis sellaista, että aikataulu ja ohjelma on ns. hänen puoleltaan jo sovittuna ja sitten hän kaipaa seuraa. Ap
Kaverisi on läheisyysriippuvainen? Aina pitää olla joku seurana? Yksin ei voi olla ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oisko niin, että ette ole mitään kovin läheisiä kavereita, jolloin on luontevaa kysyä niitä läheisiä kavereita ensin ja sitten vasta muita tuttuja? En itse pahastu ollenkaan jos esim. joku suht uusi tuttavuus ottaa yhteyttä kun haluaa seuraa jonnekin, vaikka tietäisinkin hänen kysyneen läheisimpiä kavereita ensin. Ei kaikkien kanssa olla sydänystäviä, ja minusta on täysin ok että osa kavereista on läheisimpiä kuin toiset. Ehkä hänkin olettaa sinulla olevan muita läheisimpiä kavereita?
Eri asia sitten jos jätetään esim. Synttärijuhlien jne. Ulkopuolelle jatkuvasti.
Luulen, että tuo ei toimi pidemmän päälle kaverisuhteessa.
Jos yhtään lohduttaa, niin me perheenä olemme menossa ylihuomenna syntymäpäiville, jossa aikuinen ihminen juhlistaa pyöreitä vuosiaan. Arvelen, että olemme saaneet kutsun niin sanotulla kakkoskierroksella. Eli joku/jotkut aiemmin kutsutut eivät ole saapumassa.
Mutta meitä ei haittaa. Sosiaaliset kontaktimme ovat muuten niin vähissä, niin olemme iloisia myös tuosta. Menemme juhlimaan hyvällä mielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai oisko niin, että ette ole mitään kovin läheisiä kavereita, jolloin on luontevaa kysyä niitä läheisiä kavereita ensin ja sitten vasta muita tuttuja? En itse pahastu ollenkaan jos esim. joku suht uusi tuttavuus ottaa yhteyttä kun haluaa seuraa jonnekin, vaikka tietäisinkin hänen kysyneen läheisimpiä kavereita ensin. Ei kaikkien kanssa olla sydänystäviä, ja minusta on täysin ok että osa kavereista on läheisimpiä kuin toiset. Ehkä hänkin olettaa sinulla olevan muita läheisimpiä kavereita?
Eri asia sitten jos jätetään esim. Synttärijuhlien jne. Ulkopuolelle jatkuvasti.
Hänellä ei ilmeisesti ole läheisiä kavereita oikeastaan. Mutta vaikka näin olisikin niin tietysti se olisi luonnollista mutta ei tätä kuitenkaan yleensä ole tapana kertoa kutsutulle. Tuntuu vain ehkä siltä, että jos tapaamisten tarkoituksena on olla aina hänelle seurana johonkin tapahtumaan. Niin eikö hänelle olisi sitten sama laittaa vaikka nettiin ilmoitusta ja pyytää seuraa tiettyyn tapahtumaan. En ehkä osaa muotoilla tätä oikein mutta yleensä ne kaveritkin ovat kavereita syystä (kiinnostuttu näkemään vaikkei mitään ohjelmaa olisi), eikä vain tyydyttämään niitä omia menohaluja/lomasuunnitelmia. Tätä siis mietin, että olenko liian herkkänahakinen, kun hieman loukkaannun tästä. Ap
Mulla tulee mieleen että hänen on vaikea keksiä juttelemista ja siksi haluaa tavata jonku tekemisen/tapahtuman äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee mieleen että hänen on vaikea keksiä juttelemista ja siksi haluaa tavata jonku tekemisen/tapahtuman äärellä.
Hyvä huomio. En kuitenkaan usko, että tästä hänen kohdallaan kyse. Kyselyt voi olla sellaisia: "Britney Spears tulee Suomeen tiistaina, pakko nähdä hänet! Kukaan ei halua lähteä mun kanssa mutta tuutko sä?"
Ap
Itselläni oli tuttu, joka pyysi aina joskus jonnekin. Kun tulin paikalle, hän sanoi, että "voi kun kiva kun pääsit. Kysyin ensin Eijaa ja sitten Riittaa ja sitten Paulaa ja kaikilla oli menoa niin oli tosi kiva kun EDES sinä pääsit.
Kyllä siinä tunnelma pakostakin lätsähtää. Mietin, miksi tuo asia pitää sanoa ääneen! Jos on kysynyt ensin muita, niin ok, mutta pitääkö asia minulle informoida.
Tämä tuttu on myös joskus kysynyt, lähtisinkö jonnekin koska joku, jonka kanssa hän ensin sopi, ei pääsekään. Sitten puolta tuntia ennen tapaamista tulee viesti, ettei minua tarvitakaan, koska se alkuperäinen kaveri pääsikin.
Minusta tämä on melkoisen härskiä. Sitten oltais voitu mennä kolmestaan.
Viime aikoina en ole "ehtinyt" tätä kaveri tapaamaan. Ylipäänsä jos haiskahtaa varamieshommilta, niin en ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli tuttu, joka pyysi aina joskus jonnekin. Kun tulin paikalle, hän sanoi, että "voi kun kiva kun pääsit. Kysyin ensin Eijaa ja sitten Riittaa ja sitten Paulaa ja kaikilla oli menoa niin oli tosi kiva kun EDES sinä pääsit.
Kyllä siinä tunnelma pakostakin lätsähtää. Mietin, miksi tuo asia pitää sanoa ääneen! Jos on kysynyt ensin muita, niin ok, mutta pitääkö asia minulle informoida.
Tämä tuttu on myös joskus kysynyt, lähtisinkö jonnekin koska joku, jonka kanssa hän ensin sopi, ei pääsekään. Sitten puolta tuntia ennen tapaamista tulee viesti, ettei minua tarvitakaan, koska se alkuperäinen kaveri pääsikin.
Minusta tämä on melkoisen härskiä. Sitten oltais voitu mennä kolmestaan.
Viime aikoina en ole "ehtinyt" tätä kaveri tapaamaan. Ylipäänsä jos haiskahtaa varamieshommilta, niin en ehdi.
On kyllä. :-( Tuossa tilanteessa mennään tietysti kolmestaan. Törkeää pompottelua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(
Hänellä ei ilmeisesti ole kovin paljoa ystäviä tai kavereita ylipäätään. Ilmeisesti nämä kaverit, joita hän kyselee ovat hieman kaukaisempia tuttuja, joten en sinällään ihmettele etteivät jakuvasti innostu hänen ehdotuksistaan. Mutta en välttämättä silti haluaisi kuulla, kuinka "Ritva, Pirkko ja Seija ei päässyt niin päätin sitten kysyä sinua. " Eniten kuitenkin ärsyttää se, että tuntuu että hän pitää minua jonain seuraneitinään, joka on mahdollistamassa hänen suunnitelmansa. Ap
Tuo kertoo, että olet varakaveri. Mitä tulee tuohon seuraneitiyteen, niin mä toivon, että hyvä ystäväni ei pidä itseään mun seuraneitinä. Nimittäin minäkin suunnittelen asioita, joita aion tehdä, ja sitten kysyn ystävältäni, kiinnostaisiko häntä lähteä mukaan. Jos häntä ei kiinnosta, menen yksin. Jos kiinnostaa, niin mennään yhdessä. En ole tullut ajatelleeksikaan, että mun pitäisi vähentää näitä kysymisiä ja mennä suosiolla useammin yksin.
Kysymisessä ei tietystikään ole mitään pahaa. Varsinkaan, jos olette hyviä ystäviä ja varmasti muutenkin tekemisissä. Ihan luonnollista, että sen hyvän ystävän kanssa haluaa viettää aikaa ja käydä tapahtumissa.
Mutta emme ole kyseisen kaverin kanssa kovinkaan läheisiä, vaan harvemmin tekemisissä. Ja hänen yhteydenotonsa lähestulkoon perustuvat tähän, että hän haluaa haluaa jonnekin tapahtumaan ja sitten kenties kysellyt jo montaa henkilöä minua ennen. Siis sellaista, että aikataulu ja ohjelma on ns. hänen puoleltaan jo sovittuna ja sitten hän kaipaa seuraa. Ap
Ihmiset ovat erilaisia. Me emme olisi koskaan edes ystävystyneet, jos olisimme odottaneet, että jollain maagisella tavalla ensin ystävystymme (rehellisesti sanottuna mulla ei ole aavistustakaan, miten tuollainen ystävystyminen käytännössä tapahtuu) ja vasta sitten olisimme alkaneet tehdä asioita yhdessä. Koko meidän ystävyyssuhteemme alkoi juuri siitä, että aloimme tehdä asioita yhdessä. Ensin kyse oli tuttavuussuhteesta, joka muuttui kaverisuhteeksi ja lopulta ystävyyssuhteeksi. Mitä enemmän teimme asioita yhdessä, sitä enemmän juttelimme ja toisiimme tutustuimme. Yhä enemmän annoimme itsestämme toiselle ja sen myötä suhteemme syveni ystävyydeksi.
Olemme tunteneet toisemme jo yli 10 vuotta, ystävyyttä kestänyt 8 vuotta. Tapasimme netissä eräällä keskustelupalstalla. Alussa minä en ollut hänelle eikä hän minulle se, jota ensimmäisenä pyydetään mukaan johonkin. Minusta olisi ollut aika outoakin, jos olisin pyytänyt mukaani ensisijaisesti uuden tuttavuuteni enkä jotain minulle jo tuttua tai läheistä ihmistä kuten esimerkiksi siskoani. Edelleenkin meidän ystävyytemme perustuu yhdessä tekemiseen. Toki nyt viestittelemme toisillemme muutenkin, mutta alkuaikoina vain kysyäksemme, lähdetkö mukaan.
Tiedän tunteen, kaveri voi ehdottaa silloin lenkkiä kun ns paras ystävä ei pääse tai jopa peruu jo sovitun menon kun tämä paras kaveri haluaakin nähdä. On se perseestä olla kakkosvaihtoehto:(