Voisitko olla ystävä ihmiselle, joka ei pidä lapsista? Miten se vaikuttaisi ystävyyteenne?

Se olisi todennäköisesti mun paras ystävä. En itsekään pidä lapsista.

Tietysti. Ei vaikuta mitenkään, oletan hänen olevan minun eikä lapseni ystävä. En itsekään pidä toisten lapsista, omani on 16.

Tietysti! Ei vaikuta asiaan mitenkään kunhan ei ole suoranaisesti epäystävällinen lapsiani kohtaan.

Minulla on lapsia ja ystävälläni ei ja ei myös oikein osaa olla lasten kanssa. Nähdään ilman lapsiani ja meillä on oikein mukavaa. Itseäni piristää paljon, kun saan puhua muusta kuin lapsista!

Voisin, mikä ystävä kykenisi suhtautumaan neutraalisti lapsiini. En itsekään erityisemmin pidä lapsista, ainoastaan omistani enkä hössötä heistäkään.

Suurin osa mun ystävistä ei pidä lapsista. En pidä itsekään. En siis mitenkään inhoa lapsia mutta vierastan niitä. Ne mun ystävät jotka ovat saaneet lapsia ovat pysyneet mun ystävinä ellei elämäntapojen muutokset ole vieneet täysin erilleen. Joistainhan tulee sellaisia ettei voi lähteä kilometrin säteelle kotoa niin kauan kuin lasta imettää ja lasta imetetään 9-vuotiaaksi. Ne äiti-ystävät jotka eivät ole tällä tavalla "kilahtaneet" ovat pysyneet elämässäni ja kuin yhteisestä sopimuksesta mua ei kutsuta esim. ristiäisiin ja se on ihanaa. VIetämme siis yhdessä aikuisten ns. laatuaikaa.

Olenkin, hän ei kuitenkaan korosta sitä.

En pyydä hoitamaan ja jos nähdään niin tilaisuuksien mukaan jätän lapsen kotiin tai hoitoon. Jos hän olisi kokoajan toitottamassa kuinka hän inhoaa lapsia niin en varmaan olisi missään tekemisissä kun sitä olisi ärsyttävä kuunnella.

En minäkään pidä kaikesta hänen elämässään mutta annan hänen elää omaa elämäänsä ja tuen häntä valinnoissaan aivan kuin hänkin tukee minua.

Miksi "lapsista" yleensäkään pitäisi pitää?

Pidän yksilöistä, en massoista.

Jotkut lapset vaan on rasittavia, toiset ei. Niinku niiden vanhemmatkin.

Kyllä. En itsekään pääsääntöisesti pidä lapsista, vaikka minulla onkin yksi.

Ei vaikuttaisi mitenkään ystävyyteen, en itsekään erityisemmin pidä lapsista. Itselläni on kolme lasta enkä odota että kukaan ystävistäni pitäisi heistä, asiallisesti ja kohteliaasti pitää toki suhtautua puolin ja toisin.

Mulla on ystävä villeiltä nuoruusvuosilta, hänen tapaamisensa on perhevapaa vyöhyke, pään tuuletus ja omaa aikaa. On tavannut mun miehen kerran 20 v sitten baarissa ja nähnyt mun lapsesta vilauksen kun ohi ajaessaan pysähtyi pikakahville.

En itse pidä lapsista, ja parhaalla ystävälläni on nyt 3-vuotias tyttö. Ei se lapsi meidän ystävyyden väliin tule, koska ymmärrän ystävääni ja hänen elämäntilannetta. Ei minun tarvitse sen lapsen kanssa niinkään viettää aikaa, olen aina normaali itseni ja lapsen ollessa paikalla muistan puhua kohteliaasti. Ei se tarkoita että olisin ilkeä lapselle vaikka en niistä tykkää. Enkä varsinkaan hylkäisi rakasta ystävääni jonkun lapsen takia.

Kyllä, jos ei sitten jatkuvasti jauha asiasta. En itsekään pidä lapsista, vaikka 2 minulla onkin. 

Ei se mitenkään vaikuta. En itsekään pidä lapsista, mutten niitä erityisemmin inhoakaan. Toki siinä vaiheessa kun bussiin tulee äiti vauvansa kanssa mua alkaa hävettää ja vaivaannuttaa ystäväni kiemurtelu, tuhahtelu ja ääneen valittaminen.

Tykkään ainoastaan omista lapsistani joten ymmärrän hyvin.