Avioliitto vai mielenterveys?

Ongelmana se, että asutaan paikassa jossa ei tukiverkkoa ole. Itse haluan muuttaa 500km päähän, jossa olisi tukiverkko, mutta mies ei halua lähteä. Vaihtoehtoja on kolme:

1. Joko meidän tiet eroavat
2. Taivun miehen tahtoon mielenterveyteni uhalla
3. Mies taipuu minun tahtooni ja saan kuulla varmasti lopun ikääni syyttelyitä kuinka pakotin hänet muuttamaan

Minkä sinä valitsisit? Miksi?

Minä olen jo sanonut, että voin muuttaa yksin. Ja mielelläni lähtisin heti jos hän ei halua muuttaa. Olen luvannut odottaa vuoden loppuun asti että muutetaan yhdessä. Vaan taas sain kuulla kuinka häntä kaduttaa koko muuttoon suostuminen eikä hän halua lähteä. Enkä oikein tiedä enää mitä tehdä. Mulla ei ole ystäviä, ei koulua(eikä koulutusta), ei työpaikkaa, lapsella ei ystäviä, ei kerhoja tai vastaavia, eikä edes mahdollisuutta mihinkään edellämainituista.
Ei ole mahdollisuutta edes leikkipuistossa käyntiin kuin muutaman kerran viikkoon.

Uudella paikkakunnalla mahdollisuus kouluttautua, saada töitä, ystäviä. On kerhoja, leikkipaikkoja, ja se tukiverkko. Ei varmaan siis tarvitse kertoa enempää syitä muutolle. Haluan tehdä elämälläni jotain, enkä vain nahistua kotiäitinä jonka ainut sosiaalinen kontakti on aviomies ja neuvolantäti.