Millainen äiti jolla on pieni vauva sylissä pystyy tekemään abortin? :(

mutta yleisellä tasolla minusta on tosi surullista, että ihmiset joutuvat tekemään sosiaalisiin syihin perustuvia abortteja niin paljon. Varmasti jotkut tekevät niitä myös puhtaasta itsekkyydestä tai kuitatakseen ei-toivotun "vahingon", mutta useimmat päätyvät ratkaisuun enemmän tai vähemmän pakon edessä.



Minkä pitäisi olla (jälleen yleisellä tasolla) ihmisten elämässä toisin, että he pystyisivät toivottamaan tulevan lapsen tervetulleeksi?? Päädytäänkö tässä taas tukiverkkojen puutteeseen, toimimattomiin parisuhteisiin vai mihin? Jonkinhan täytyy selittää se, miksi niin moni vauva abortoidaan nimenomaan sosiaalisista syistä.



Mikä on perusongelman nimi?

" Joskus suurinta rakkautta on luopuminen".

Tämä on niin tyhjentävä vastaus, että ei tähän voi enää mitään lisätä.

ja koetaan että muut ei sovi

Harmi vaan että muut ongelmat lisääntyisivät.

Vaikeita vuosia oli takana ja omasta mielestä lapsentekoikäkin jo mennyt, kun yli 40 oli viisarissa. En tiennyt mitä tehdä ajattelin että lapsen parhaaksi olisi luovuttava, vaikka tiesin myös että se painaa loppuelämäni. Viisas gyne sanoi että näin on varmaan tarkoitettu, mutta päätös on kuitenkin minun/meidän. Saimme oikean päivänsäteen ja todellakin häpeän noita taannoisia ajatuksianikin.

koska yksi lapsistamme on jo sairas. onneksi en aborttia tehnyt, tajuan sen nyt mitä olisinkaan menettänyt kun katson tuota lasta. joka kerta hävettää, miksi edes ajattelin sitä.

Teetin abortin kun kuopukseni oli 5 kuukauden ja esikoinen 1v6kk



Ei minun voimani olisi riittänyt kolmanteen pieneen

Että suurin ryhmä joka tekee abortin on juuri vauvan saaneet.

En tiedä johtuuko se siitä että luotetaan imetyksen voimaan; siinä pitää olla ne kolme kohtaa: 1) kuukautiset ei ole alkanu 2) synnytyksestä alle 6 kk ja 3) imetys säännöllistä, siis ei yli 4 tunnin taukoja -huom. yösyötöt-

Lääkäri sanoi että naisen kroppa on todella hedelmällinen kun on pieni vauva, syötti tai ei.



Itse en lähde syyllistämään abortin tehnyttä. Se on aina henk. kohtanen päätös, yksittäinen tapaus.

Sosiaalinen syy, taitaa olla lähes mikä tahansa ei lääketieteellinen, miksi yksi pieni vauva ei voisi olla syy aborttiin? Miksi ei saa olla yhden lapsen kanssa kerrallaan?

Itselläni on harkitusti pienellä ikäerolla lapset, selvittiin vauva-ajasta koska oltiin niin motivoituneita ja haluttiin sitä itse.

En käsitä miksi toisen olisi pakko vaan synnyttää, olla välittämättä siitä että haluaa olla vaan yhden lapsen kanssa eikä lauman! Johan se on koko perheeltä pois, myös siltä mahassa olevalta jos syntyy niin ettei sitä haluta.



En itsekään pidä siitä että aborttia käytetään ehkäsynä, mutta ihmisiä tässä ollaan! Onhan se lapsi hyvä olla synnyttämättä kuin synnyttää, vaikka ei olisi käyttänyt ehkäsyä.

Sosiaalinen syy, taitaa olla lähes mikä tahansa ei lääketieteellinen, miksi yksi pieni vauva ei voisi olla syy aborttiin? Miksi ei saa olla yhden lapsen kanssa kerrallaan?

Koska haluan olla yhden lapseni kanssa kerrallaan, niin tapan toisen?!

on abortti mielletty ehkäisykeinoksi.

Jos ei halua lisää lapsia niin sitten käyttää jotain ehkäisyä. Niin yksinkertaista se on. Tietenkin ehkäisy VOI pettää, mutta tuskinpa näihin pienten vauvojen äitien lisääntyneisiin abortteihin on syynä kondomien heikentynyt laatu.

Eräs ystäväni jopa myönsi suoraan, että he leikkivät miehensä kanssa tulella, koska eivät käytä imetysaikana ehkäisyä. Ajattelin salaa että jossain kyllä nyt viiraa, mutta en sanonut mitään ääneen.



No niinhän siinä sitten kävi, että ystäväni tuli raskaaksi. :(

Nyt kotona vipeltävät onnelliset ja tyytyväiset 4- ja 3-vuotiaat tytöt. :)

jollain tasolla tuota dilemmaa. Ainakin minulla esikoisen vauva-aika oli niin käsittämättömän raskas koliikkeineen ja monen kuukauden valvomisineen, että en mitenkään olisi jaksanut siihen päälle raskautta ja uuden vauvan hoitoa heti perään.

Käytimme todella tarkkaa ehkäisyä siihen asti kun aloimme yrittämään toista lasta, nimenomaan sen takia että koin itseni ihan puhkiväsyneeksi vauvan tuoman elämänmuutoksen takia. Muistan ajatelleeni että jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin varmasti abortin. En tosin tietenkään tiedä, olisinko tehnyt jos vahinko olisi käynyt, mutta näin kuitenkin ajattelin.

niin miksi sen täytyy tarkoittaa elämän lopettamista. Eikö se voisi tarkoittaa myös adoptiota, mahdollisuutta antaa lapselle hyvä elämä jossain toiseessa perheessä, jos omat voimavarat ei riitä?



Minusta yleensäkkin puhutaan liian vähän tästä vaihtoehdosta. Ainoat mitkä vaihtoehdot ensimmäisenä tulee mieleen vahinkoraskauden osuessa kohdalle on aina joko abortti tai lapsen pitäminen? Miksi? Myönnän, ettei itsellenikään heti tulisi mieleen adoptio vaihtoehtona. Asia ilmeisesti koetaan jonkinlaisena tabuna, häpeänä, julkisena "nöyryytyksenä" vai miksi adoptioon anto ei ole yleisempää???

saisin tietää että olisin raskaana niin tekisin abortin niin että heilahtaa! Meillä on kondomi ehkäisynä koska minulle ei hormonaalinen ehkäisy sovi.

Sterilisaationkin olisin valmis ottamaan mutta kun mieheni ei pidä sitä hyvänä asiana esim. jos lapsemme kuolisivat niin silloin pitäisi pystyä tekemään ne "uudet versiot"

jos abortti tehdään ihan alkuviikoilla niin ei siellä vatsassa paljon mikään ole kerennyt kehittymään.



entäs jos tulee keskenmeno? ei silloinkaan sanota,että vauva kuoli.

Abortin 16-vuotiaana tehneenä sanoisin että sinulla ei taida olla paljoakaan elämänkokemusta. :) Herjaat tukiverkkojen "muka" puuttumisesta jne., mutta onko sinulla hajuakaan, mitä se käytännössä on? Minun vanhempani olivat haudassa ennenkuin täytin 22 vuotta. Miehen suku pisti välit poikki kun saivat tietää että olin raskaana 21-vuotiaana. Mieti tätä tilannetta; jos olisin 16-vuotiaana pitänyt lapsen, mitä luulet että olisi tapahtunut? Miehen suvun ja oman perheeni tietäen elämäni (lapsesta puhumattakaan!) olisi ollut liian raskasta. Masennuksesta kärsin myös 16-vuotiaana, joten lapsi olisi melko varmasti huostaanotettu. En jaksa nyt kirjoittaa enempää, poika heräilee nokosilta. Mutta tahdoin vaan kertoa pätkän tarinaani, vähän siitä ettei kaikki mene aina niinkuin luulisi.



Ps. Koska kimppuuni hyökkää joku kuitenkin, tulin raskaaksi siksi että kondomi hajosi ja ovulaationi oli samana päivänä. Jälkiehkäisyn otin mutta turhaan.

Starlight pohdiskeli aihetta aivan asiallisesti ja vielä sanoi, ettei kenenkään yksittäisen henkilön tarvitse hermostua, kuten sinä juuri teit.

Ihan rauhallisena kirjoitin tekstini. Luin kai sitten liian hutiloiden, sillä sain sellaisen kuvan ettei Starlight oikein ymmärtänyt millaista on tukiverkkojen puute todellisuudessa.

pieni ihmisen alku. Keskenmenossa myös kuolee se pieni ihmisen alku. Mun tekee tosissaan pahaa kun joku puhuu tuollaisia että "rakkaus on luopumista"...mikä rakkaus? Ei ainakaan rakkaus sitä kohtaan josta luopuu = jonka antaa tappaa. Siis riistää toisen ihmisen elämän kokonaan.



Ja minä en ole kirjoitellut tänne aborttivastaisia viestejä enkä tähän ketjuun aiemmin mitään, mutta tulipahan nyt kerrottua oma mielipide.