Vierailija

Ei ole oikein syytä nousta aamulla sängystä. Ei ole masennusta, koska ainoa asia jota olen halunnut on tutkintoni ja työ, kun ne oli saavutettu niin mietin vain, että tätäkö tämä nyt on.

Ihana parisuhde, mutta kumpaakaan ei kiinnosta esim. häät tai lapset. Keksin ihan kohtuullisen mielekkäitä juttuja vapaa-ajalla, mutta mikään ei sillä tavalla kiinnosta, pakotan itseni vain tekemään "jotain".

  • ylös 9
  • alas 4

Kommentit (16)

Vierailija

Sama minulla.
Luulen että liittyy 'aikuistumiseen' jollain tavalla. Olen itse saman ikäinen. Tässä vaiheessa alkaa hitaampikin ymmärtää, ettei sitä nyt mitään ihmeellistä sitten itsestä tullut.
Minulla on tosin aina ollut se, ettei kiinnosta tehdä jotain lainkaan jos en voi tulla siinä helvetin hyväksi tai parhaaksi.

  • ylös 13
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut. Ei ole normaalia.

Mitä minun pitäisi mielestäsi haluta, että olisin normaali? En ole koskaan halunnut lapsia, ostaa asioita, "tavoitella" mitään. Muuta kuin koulutukseni, ja sen kyllä pystyin hoitamaan vaikka en halunnut elämältä juuri muuta. Eikö minun olisi silloinkin pitänyt olla masentunut?

Vierailija

Sama. Paitsi, ettei minulla ole tuollaisia saavutuksia (koulutus ja työpaikka) kuin sinulla. Eikä edes parisuhdetta. Tuntuu, että kaikki on jo nähty, ja kaikki mitä elämällä on minulle annettavanaan on jo saatu. :/

n33

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Onneksi olkoon, olet turtunut onnellisuuteen. Elämäsi on jatkuvasti mukavuusalueellasi, etkä todennäköisesti ylitä itseäsi. Lääke olisi tähän mukavuusalueelta poistuminen hetkeksikin - se saa yleensä arvostamaan nykyistä tilannetta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, olet turtunut onnellisuuteen. Elämäsi on jatkuvasti mukavuusalueellasi, etkä todennäköisesti ylitä itseäsi. Lääke olisi tähän mukavuusalueelta poistuminen hetkeksikin - se saa yleensä arvostamaan nykyistä tilannetta.

Höpönlöpön. Olen sairastanut vakavaa sairautta, läheiseni miltei kuoli, vanhempani katkaisivat välit minuun jne. Ei minulla varsinaisesti ole ollut epäonnesta puutetta.

ap

Vierailija

Lopeta se onnen ja innon hakeminen ulkoisista asioista ja ala tutkiskella itseäsi. Tee meditointiharjoituksia, pysähdy hetkeen. Fiksuimmat ihmiset ei saa tyydytystä pelkistä harrastuksista ja työstä, koska ymmärtävät sen olevan vain pintaa. Muiden ihmisten auttaminen ja onnellisuuden harjoittelu ovat lopulta ne ainoat tärkeät asiat.

Vierailija

Ei se normaalia ole mutta tavallista. Kuulut ihmisryhmään jonka onnellisuus ja elämä ei ole kiinni nykyisissä arvoissa. Olet jahdannut asioita joiden sanottiin tekevän onnelliseksi mutta et ollutkaan normaalimuotista eikä onni sopinut päälle.

Nyt on sitten aika istua ja miettiä että mitä sitä elämältä haluaa ihan itse. Esim. downshiftaamaan vaan jos ei ole rakkaita harrastuksia joihin menee rahaa tjms. Ihan älytöntä painaa töitä jos rahaa ei tarvitse ja toiset taas jäävät ilman sitä työpaikkaa.

Vaurastuminen, tavaroiden haaliminen ja kilpailu eivät tee monia meistä onnelliseksi mutta yhteiskuntamme on silti rakennettu niin. Sitä voi elää yhteiskunnan eteen jos ei omaa elämää löydä (Työt ovat jokaisen velvollisuus yms.) tai sitten yrität etsiä sen omasi ja vastaanotat ANKARAA paheksuntaa AV-mammoilta.

Vierailija

Jonkun diagnoosinhan sitä varmasti saa, jos ei kulje laumana tavanomaisten massojen tuntemusten mukana. Ei tästä voi oikein ääneenkään puhua, sillä ihmiset tuntuvat ahdistuvan ja juuri ajattelevan, että minulla on nyt asiat erittäin huonosti. Tuntemukseni eivät ehkä myöskään vastaa ulkoista olemustani.

Täällä olisi mukava jutella, jos samanhenkisiä löytyy.

Vierailija

No itse olen kymmenisen vuotta nuorempi, ja olen jo todennut pari vuotta sitten, että olen jo nähnyt tarpeeksi. Ei tämä elämä kummoisempaa ole.

Asiani ovat erittäin hyvin; paras mies ja ihana perhe (isäni, äitini...). Opiskelupaikkaakin tavoittelen ja työelämässä ollut teinistä lähtien. Olen matkustellut ja asunut ulkomailla. Kuitenkin koen, ettei tämä elämä olekaan niin hohdokasta mitä lapsena ajatteli tulevaisuuden olevan. Minulle siis olisi yhdentekevää, eläisinkö vaiko en. Olen iloinen ihminen, eikä tätä välttämättä uskoisi minun puheeksi. :D

Vierailija

Elämäsi on aina vain sitä ns. arkea. Ei mitään vaihtelua tai jännitystä. Siihen turtuu ja henkisesti juuttuu sitten paikoilleen eikä mikään tunnu enää miltään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se normaalia ole mutta tavallista. Kuulut ihmisryhmään jonka onnellisuus ja elämä ei ole kiinni nykyisissä arvoissa. Olet jahdannut asioita joiden sanottiin tekevän onnelliseksi mutta et ollutkaan normaalimuotista eikä onni sopinut päälle.

Nyt on sitten aika istua ja miettiä että mitä sitä elämältä haluaa ihan itse. Esim. downshiftaamaan vaan jos ei ole rakkaita harrastuksia joihin menee rahaa tjms. Ihan älytöntä painaa töitä jos rahaa ei tarvitse ja toiset taas jäävät ilman sitä työpaikkaa.

Vaurastuminen, tavaroiden haaliminen ja kilpailu eivät tee monia meistä onnelliseksi mutta yhteiskuntamme on silti rakennettu niin. Sitä voi elää yhteiskunnan eteen jos ei omaa elämää löydä (Työt ovat jokaisen velvollisuus yms.) tai sitten yrität etsiä sen omasi ja vastaanotat ANKARAA paheksuntaa AV-mammoilta.

 

Kiitos viestistä. Sanoisin, että en kyllä ole jahdannut asioita, jotka eivät tee minua onnelliseksi. Olen jahdannut ne asiat, jotka tekee. Ja nyt ne on "loppu". Työ on ihan mielekästä, niin teoreettisella tasolla pysyvää asiaa ettei tuota suoraa hyötyä kenellekään, mikä on mielestäni tärkeää. En halua olla mukana missään kaupallisessa. Rahaa tulee sen verran, että elän ja pystyn laittamaan hyväntekeväisyyteen.

Tekeekö asioiden haluamattomuus ihmisestä onnettoman? Ehkä se nyt minun tapauksessani on vähän noin, mutta miksi sen pitäisi olla. Ehkä pitäisi pyrkiä olemaan onnellinen, kun on jo kaikki. Onko se ihmiselle mahdottomuus?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lopeta se onnen ja innon hakeminen ulkoisista asioista ja ala tutkiskella itseäsi. Tee meditointiharjoituksia, pysähdy hetkeen. Fiksuimmat ihmiset ei saa tyydytystä pelkistä harrastuksista ja työstä, koska ymmärtävät sen olevan vain pintaa. Muiden ihmisten auttaminen ja onnellisuuden harjoittelu ovat lopulta ne ainoat tärkeät asiat.

Onnellisuuden harjoittelu, ehkä. Työstä olen eri mieltä, koska olen huolellisesti valinnut niin, ettei se ole pelkkää pintaa. Se vastaa täysin arvojani ja kiinnostuksen kohteitani. Meditaatio kalskahtaa turhan hörhöltä, mutta tämä on varmaan vain ennakkoluulo. Minulla on aika rikas sisäinen maailma ja itsetunto, sekä kyky käsitellä asioita itsenäisesti.  Uskon, että meditaatio on sopivaa ihmisille, joilla näin ei ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No itse olen kymmenisen vuotta nuorempi, ja olen jo todennut pari vuotta sitten, että olen jo nähnyt tarpeeksi. Ei tämä elämä kummoisempaa ole.

Asiani ovat erittäin hyvin; paras mies ja ihana perhe (isäni, äitini...). Opiskelupaikkaakin tavoittelen ja työelämässä ollut teinistä lähtien. Olen matkustellut ja asunut ulkomailla. Kuitenkin koen, ettei tämä elämä olekaan niin hohdokasta mitä lapsena ajatteli tulevaisuuden olevan. Minulle siis olisi yhdentekevää, eläisinkö vaiko en. Olen iloinen ihminen, eikä tätä välttämättä uskoisi minun puheeksi. :D

Tämä voisi olla itseni kirjoittama 10 vuotta sitten. Joten en usko, että tuntemuksesi muuttuvat. Erityisesti tuo, että se, onko olemassa vai ei, on aivan yhdentekevää isossa mittakaavassa. Ja olen myös ihan sosiaalinen ja yleisonnellisen oloinen ihminen, aina ollutkin

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se onnen ja innon hakeminen ulkoisista asioista ja ala tutkiskella itseäsi. Tee meditointiharjoituksia, pysähdy hetkeen. Fiksuimmat ihmiset ei saa tyydytystä pelkistä harrastuksista ja työstä, koska ymmärtävät sen olevan vain pintaa. Muiden ihmisten auttaminen ja onnellisuuden harjoittelu ovat lopulta ne ainoat tärkeät asiat.

Onnellisuuden harjoittelu, ehkä. Työstä olen eri mieltä, koska olen huolellisesti valinnut niin, ettei se ole pelkkää pintaa. Se vastaa täysin arvojani ja kiinnostuksen kohteitani. Meditaatio kalskahtaa turhan hörhöltä, mutta tämä on varmaan vain ennakkoluulo. Minulla on aika rikas sisäinen maailma ja itsetunto, sekä kyky käsitellä asioita itsenäisesti.  Uskon, että meditaatio on sopivaa ihmisille, joilla näin ei ole.

meditointi on aamuihmisille, teenjuojille, ihastelijoille ja herkästi rikkoutuville

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla