Kuulutko niihin, joista on kiva yllättää isäntäväki ilmoittamattomalla vierailulla?

Onkohan tuo mies aika dominoiva? Kaikilla miehillä ei ole tilannetajua näissä asioissa (ei tietysti kaikilla naisillakaan!). Jos nainen oli niin nolostunut, ja mies noin ajattelematon, niin sääliksi käy sitäkin naista. Jos oma mies noin tekisi, niin kyllähän sitä sanoisi että ei todellakaan tarvii lähteä kauppaan, että me lähdetään nyt. Kyllä mun mies tajuaisi tuollaisen.

Varmaan "ihanaa" elämää. Mut älä ap vaan seuraavalla kerralla sinne kauppaan lähde!

Itse en voi sietää yllätysvierailijoita. Ymmärrän tietyllä tavalla vanhemmat ihmiset, joille varmaan jäänyt päälle se aika ennen puhelimia, esim. oman mummini luo kylään piipahteli milloin ketäkin.

Mutta sitten kaupungissa esim. vanhempieni luona niin eräs sukulainen saattaa yhtäkkiä vain piipahtaa paikalle. Itse olen saattanut olla esim. lemmikki/talovahtina vanhempieni matkalla ollessa, kun tämä sukulainen pamahtaa paikalle. Itsellä pelkästään se oma ulkomuoto, reikäisissä kuluneissa verkkareissa ja meikittä on sellainen etten halua kaukaisemmille ihmisille näyttäytyä. Joten en haluaisi avata edes ovea mutta omakotitalossa on vain hieman hankalampaa "piileksiä" ja se tuntuu jotenkin vähän nöyryyttävältäkin pakoilla seinien vierustoilla ettei toinen vaan näkisi, että olenkin kotona.

En vaan voi ymmärtää, että mikä vaikeus on ensin laittaa viestiä tai vaikka soittaaa.

Sitten on vielä eräs naapuri, joka yhteen aikaan pamahti aina pihallemme siihen aikaan, kun itse olin siellä.

Jos esim. olimme takapihalla ottamassa aurinkoa niin hän saattoi talsia sinne, kun "kukaan ei tullut avaamaan."

Asiansa ei kuitenkaan mitään kovin kiireistä ollut.

Itseäni ärsytti lapsena, kun kaikista pidemmistä vierailuista piti äitini mukaan varmistaa, että ne varmasti sopivat myös vanhemmillle. Yleensä vielä minut haettiin ensimmäisten joukossa kyläpaikoista tai synttäreiltä, kun kadehdin näitä lapsia, jotka saivat vielä synttäreiden loppumisen jälkeen jäädä koko illaksi vielä leikkimään.

Olen vasta näin aikuisena tajunnut, että äitini on hyvätapainen ja toisia huomioon ottava. Sitten taas on henkilöitä, joilla ei ole rajoja ja jos näille henkilöille ei pistä vastaan niin toimii itse vain kynnysmattona.

Kaikilla ei ole sisäänrakennetuna käytöstapoja ja tilannetajua. Monesti nämä monen tunnin yllätysvierailijat ovat  vieläpä "minäminä-henkilöitä"

Itse ihmettelisin kovaan ääneen tosi hämmentyneenä, että olen tosi pahoillani, mä olin täysin unohtanut että oltiin sovittu että tulette tänään! Että miten voinkaan olla niin tyhmä, että menin unohtamaan, en mä yleensä tällaisia kyllä unohda, anteeksi kamalasti ja lähtisin suurieleisesti sitten kauppaan, ottaisin siellä aikani ja palaisin sitten jonkun kahvipullan kanssa, jonka jälkeen keksisin jonkun syyn heittää ne helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

No, hui. Oikein 10 kilometriä jouduit ajamaan...

Meillä on sekä mökillä, että kotona pakastin jossa hätävaraa. Kotoa aikoinaan opettetiin näin, että joku kohtelias ele pitää antaa vaikka toinen olisi kuinka tökerö.

En kuule sinuna kovasti ylpeilisi sillä, että sinut on kotoa käsin opetettu kynnysmatoksi. Ei ole hyvää käytöstä ja kohtelias ele alistua toisten tyrannialle, vaan nöyrä ja alistuva ele. Minun kotiini ei tule kukaan ilman etukäteissopimista. Miksikö? Siksi, kun sanon niin.

En tykkää muista kuin yllärivieraista. Jos joku ilmoittaa etukäteen tulevansa, niin olen hermoraunio ja stresaaan siivouksesta ja tarjoilusta. Parasta on, kun ovikello soi ja vieraat tulee. Tarjoan mitä on ja koti on mikä on.

Itse en nykyään kyläile. En jaksa et mun takia hommataan kymmentä sorttia tarjolle. En nimittäin syö mitään makeaa. Ruokaakin hyvin vähän. Joskus joutunu syömään kohtiliaisuusdesta itsensä ihan pakkiin. Kun on ruokaa tllinkyllin ja vielä makiat päälle. Mieluiten juon kaljupääkahvit.