Kuulutko niihin, joista on kiva yllättää isäntäväki ilmoittamattomalla vierailulla?

Miksi sinä lähdet tuossa vaiheessa kauppaan? 

Tommosille sanotaan ovella että meillä oli valitettavasti suunnitelmia tulkaa joku toinen kerta kun on etukäteen sovittu. Mihinkään kauppaan ei todellakaan!

En avaa nykyisin ovea, jos ei ole soitettu ensin. Tuttavapiiriin kuuluu pari tällaista pariskuntaa, jotka eivät ilmeisesti tiedä miksi puhelin on olemassa.

Ovea avatessa äkkiä ensin takki päälle naulakosta, ja "juuri olen lähdössä lapsenvahdiksi kaverille, on jo vähän kiire". Pakko on tähänkin ollut turvautua, kun jotkut eivät vaan tajua että kyläilystä voi sopia etukäteen!

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä lähdet tuossa vaiheessa kauppaan? 

Kai sitä haluaa jotenkin päästä kiusallisesta tilanteesta, ja pitää yllä niiitä sukulaisuhteita.... Kerroin kyllä heti, että ollaan illalla lähdössä pois, että kaapit on tyhjänä. Alkoi kuitenkin kiusallinen narina, että; "Voi voi kun oltaisiin tietty, niin ei oltais tultu 50 km päästä.... "Reijonkin" verensokeri oireilee jne. Jotenka sanoin sitten, että "Pitää sitten syödä täälä, kun ajateltiin vasta kotona". Tyytyväisenä söivät, mutta nainen näytti miltei itkuiselta, että kyllä nolo tilanne oli. Kysyn vain, että miksi tällaista jotkut tekee?? Aina ne luultavasti päättyy ainakin takanapäin haukkumiseen.

Jos vieraat sopii päivän ohjelmaan, niin heidät voi ottaa vastaan. Kauppaan ei sen sijaan lähdetä, tarjotaan mitä kaapista löytyy tai ei mitään.

Itse en voisi kuvitellakaan tuollaista tekeväni. Vähintään samana aamuna/pari tuntia ennen kuin olisin menossa soittaisin ja kysyisin "saako tulla poikkeen, kun liikutaan siä suunnalla". Ja veisin tuliaisena vähintään kahvin kanssa tarjottavaa.

Toi on niin perseestä. Varsinkin kun oot vajaa viikko sitten synnyttänyt ja oot kipeä ja oot nukkunut edeltävän viikon aikana 12tuntia yhteensä. Sitä vaan tullaan ovesta sisään. Mitään ei tarjottu ja itse olin vauvan kanssa makkarissa melkein kokoajan ja silti vieraat viihtyi isännän riesana yli kolme tuntia olkkarissa telkkaria katsellen.

No tuossa tilanteessa homma meni täysin omaan piikkiisi. Jos annat toisten kävellä ylitsesi, niin myös tapahtuu. Aivan varmasti he tulevat uudelleenkin yllätyskylään, kun nytkin kaikki järjestyi loppujen lopulta oikein kivasti, heidän kannaltaan.

Itse olisin tarjonnut kahvia ja hapankorppua tms mitä kaapissa sattui olemaan. Jos täysin tyhjää, niin sitten vettä vain ja juttutuokion terassilla. Sen jälkeen olisin pikkuhiljaa ruvennut omiin hommiin, loppusiivoukseen tms. Olisin ehkä ehdottanut, että jos he haluavat odotella, niin voidaan ajomatkalla käydä jossain syömässä yhdessä.

En todellakaan, samaten oman oveni taakse saapuvat yllättävät vieraat jäävät melko varmasti sinne oven taakse. Nyt eläkeiän tienoilla olevat ja sitä vanhemmat sukupolvet, etenkin maalaiset, taas saattavat jopa loukkaantua siitä, että ennalta pitäisi muka soittaa ja tiedustella, ollaanko kyläilypaikassa kotosalla ja sopisiko milloin piipahtaa. Oma äitini esim. on sanonut, että jos ennalta pitää soitella, niin sitten on turha odottaa kylään.

Maaseudulla kulttuuri on monissa paikoissa vieläkin tuo "talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan", joten esim. omien vanhempieni luona saattaa tupaan astella vieras milloin vain, siinä omien hommiensa lomassa vanhempani keittelevät kahvit ja rupattelevat. Ovella ei todellakaan odotella ketään avaamaan, koputetaan ja kävellään sisään pirttiin. Kun itse joskus viivyn lapsuudenkodissani pidempään, käyn todellakin napsauttamassa ovet lukkoon jäädessäni yksinäni talovahdiksi. Minua ei kiinnosta tulla yllätetyksi kalsarisillani, etenkään jonkun kaukaisen sukulaisen toimesta, joka tulee perheineen katsomaan kotiseutua ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen ja josta kukaan ei ole ehkä koskaan kuullutkaan...

Vierailija kirjoitti:

Hieno nähdä "iloisesti" yllättyneet ilmeet, ja isäntäväenkään ei ole tarvinnut vaivoitella mitenkään tarjoilujen kanssa. Mitä nyt tietenkin odotatte kivaa tarjoilua kuitenkin.

Terveisin,; 10 kilometriä viikonloppuna yhteen suuntaan ajanut tarjoilujen takia, koska mökillä ei oltu varauduttu näihin ylläripylläreihin.

En käsitä mikset passittanut yllätysvieraita  joko itse kauppaan tai näyttänyt ovea.Niin mä oisin tehnyt. Ei  mökille tulla kutsumatta eikä kutsumattomille tarjota kuin pikaiset Gevaliat ja sitte mäkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä lähdet tuossa vaiheessa kauppaan? 

Kai sitä haluaa jotenkin päästä kiusallisesta tilanteesta, ja pitää yllä niiitä sukulaisuhteita.... Kerroin kyllä heti, että ollaan illalla lähdössä pois, että kaapit on tyhjänä. Alkoi kuitenkin kiusallinen narina, että; "Voi voi kun oltaisiin tietty, niin ei oltais tultu 50 km päästä.... "Reijonkin" verensokeri oireilee jne. Jotenka sanoin sitten, että "Pitää sitten syödä täälä, kun ajateltiin vasta kotona". Tyytyväisenä söivät, mutta nainen näytti miltei itkuiselta, että kyllä nolo tilanne oli. Kysyn vain, että miksi tällaista jotkut tekee?? Aina ne luultavasti päättyy ainakin takanapäin haukkumiseen.

Ei  tuollaisten moukkien kanssa tartte olla väleissä, oli sukua tai ei. Oppivathan olemaan.Sukulaisuus ei ole mikään selitys yhtään mihinkään eikä myöskää lieventävä seikka.

Olipa typeriä vieraita teillä ap! Tunnistan ongelman siinä mielessä, että kyllähän sitä kohtelias yrittää sukulaisille olla viime tippaan asti...

En tiedä, mä olisin ehkä sanonut, että "Reijolle voin tuolta laittaa viimeisen voileivän palan/pullan/keksin, mitä tahansa, mutta sitten on kyllä ruvettava siivoamaan" tmv. Tuo verensokerin laskukin on ihan todellinen ongelma joillekin, mutta silloin tarvitsee vähän jotain pientä vaan (siis jos ei diabeetikko!). Aloin tässä miettiä, että ehkä teidänkään vieraat ei odottaneet teidän lähtevän sinne kauppaan ihan runsasta ateriaa varten. Hui, olis nolottanut minuakin jos tuo nainen olisin ollut :0 !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä lähdet tuossa vaiheessa kauppaan? 

Kai sitä haluaa jotenkin päästä kiusallisesta tilanteesta, ja pitää yllä niiitä sukulaisuhteita.... Kerroin kyllä heti, että ollaan illalla lähdössä pois, että kaapit on tyhjänä. Alkoi kuitenkin kiusallinen narina, että; "Voi voi kun oltaisiin tietty, niin ei oltais tultu 50 km päästä.... "Reijonkin" verensokeri oireilee jne. Jotenka sanoin sitten, että "Pitää sitten syödä täälä, kun ajateltiin vasta kotona". Tyytyväisenä söivät, mutta nainen näytti miltei itkuiselta, että kyllä nolo tilanne oli. Kysyn vain, että miksi tällaista jotkut tekee?? Aina ne luultavasti päättyy ainakin takanapäin haukkumiseen.

Hieno juttu, jos nainen oli itkuinen ja häpesi silmät päästään. Ehkä oppi jotain ja toivottavasti vajaaälyinen miehensäkin siinä samalla...

Kyllä, parin kaveriperheen ja parin sukulaisen kanssa harrastetaan yllätyspiipahduksia, koska tiedämme toisistamme, että se on varmuudella täysin ok. Tiedätkös ap, meitäkin ON, jotka tykkäämme yllätysvieraista.

Mutta muiden kohdalla emme tietystikään noin toimi, vaan menemme vain kutsutusti/sovitusti.

Minä ihan aidosti tykkään yllätysvieraista. Jos minulla sattuu olemaan menoa, niin se ei haittaa, piipahtelijat tietysti ymmärtävät tämän, koska tulivat ilmoittamatta.

Samoin jos ei satu ole maan tarjottavaa, niin ei haittaa, vieraat hakevat itse tai yleensä jopa tuovat kahvipullat mukanaan.

Yllätysvierailuissa parasta on juuri se, että kukaan EI odota, että perillä on notkuva pöytä valmiina. Voi keskittyä tärkeimpään eli läheisten ihmisten kanssa kuulumisten vaihtamiseen.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, samaten oman oveni taakse saapuvat yllättävät vieraat jäävät melko varmasti sinne oven taakse. Nyt eläkeiän tienoilla olevat ja sitä vanhemmat sukupolvet, etenkin maalaiset, taas saattavat jopa loukkaantua siitä, että ennalta pitäisi muka soittaa ja tiedustella, ollaanko kyläilypaikassa kotosalla ja sopisiko milloin piipahtaa. Oma äitini esim. on sanonut, että jos ennalta pitää soitella, niin sitten on turha odottaa kylään.

Maaseudulla kulttuuri on monissa paikoissa vieläkin tuo "talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan", joten esim. omien vanhempieni luona saattaa tupaan astella vieras milloin vain, siinä omien hommiensa lomassa vanhempani keittelevät kahvit ja rupattelevat. Ovella ei todellakaan odotella ketään avaamaan, koputetaan ja kävellään sisään pirttiin. Kun itse joskus viivyn lapsuudenkodissani pidempään, käyn todellakin napsauttamassa ovet lukkoon jäädessäni yksinäni talovahdiksi. Minua ei kiinnosta tulla yllätetyksi kalsarisillani, etenkään jonkun kaukaisen sukulaisen toimesta, joka tulee perheineen katsomaan kotiseutua ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen ja josta kukaan ei ole ehkä koskaan kuullutkaan...

Tää voisi aivan hyvin olla mun kirjoittama kommentti!

En ole itse tuollainen, enkä tajua noita jotka noin tekevät. Jotkut sukulaiset on tosin niin tyhjäpäisiä, että mikään asia ei mene perille.

Tämä ei kuulu kyllä enää otsikon aiheeseen, mutta noista typeristä sukulaisista huippu itselläni oli se, kun serkkuni ei päässyt lapsemme lakkiaisiin. Hän sitten ilmoitti vähän myöhemmin, että he ovat tulossa kuukauden päästä meidän paikkakunnallemme, että tulevat sitten juhlistamaan tuoretta yo:ta, "ihan vain piipahtamaan, kahvi riittää", ja lahjakin kuulemma jo oli. Onneksi pystyin sanomaan saman tien, että kahville ovat tervetulleita iltapäivästä, mutta meillä on illalla meno, että meidän täytyy lähteä kello silloin ja silloin. No, tulivat, ja tarjosin tosiaan vain kahvia ja sille muutamaa sorttia, sekä suolaista että makeaa. Istuivat tunnin, toisen, kolmannenkin, ja edelleen pöydässä oli vain kahvia tykötarpeineen ja toki myös vettä. Sitten miesvieraamme karautti kurkkuaan, että sitä niin kuivaa, löytyisiköhän talosta olutta. No, yksi olut kaivettiin hänelle, ja minä rupesin suurieleisesti valmistautumaan iltaa varten. He eivät olleet moksiskaan, ja istuivat edelleen kuin tatit, vaikka aikaa oli mennyt jo noin viisi tuntia. Vihdoin älysivät lähteä, kun me miehen kanssa ruvettiin vetämään takkia niskaan. Vieraat siinä vielä kovaäänisesti sitten miettivät, että mihinköhän sitä menisi syömään, kun vähän alkaa nälkäkin tulla.

Jäin vain miettimään, että kuinkakohan kauan he olisivat istuneet meillä, ellei meillä olisi ollut menoa? Myös tuo on minusta outoa, että jos ei pääse juhliin silloin kun ne ovat, niin mikä velvollisuus juhlien pitäjällä muka on myöhemmin kestitä aiemmin estyneitä vieraita? Ja myös tuo, että sanotaan vain "piipahtavansa", mutta sitten selvästi odotetaankin jotain ihan muuta, nämäkin varmaan olettivat saavansa meillä myös ruokaa! Kyllä minä vieraista tykkään, mutta haluan itse päättää keitä vieraat ovat ja koska he tulevat.

Että terveisiä vaan Pirkanmaalle!

Vierailija kirjoitti:

Toi on niin perseestä. Varsinkin kun oot vajaa viikko sitten synnyttänyt ja oot kipeä ja oot nukkunut edeltävän viikon aikana 12tuntia yhteensä. Sitä vaan tullaan ovesta sisään. Mitään ei tarjottu ja itse olin vauvan kanssa makkarissa melkein kokoajan ja silti vieraat viihtyi isännän riesana yli kolme tuntia olkkarissa telkkaria katsellen.

No, varmaan odottivat, josko se isä voisi vauvaa tuoda näytille.......

No, hui. Oikein 10 kilometriä jouduit ajamaan...

Meillä on sekä mökillä, että kotona pakastin jossa hätävaraa. Kotoa aikoinaan opettetiin näin, että joku kohtelias ele pitää antaa vaikka toinen olisi kuinka tökerö.

Minun kotiini on ystävät ja sukulaiset aina tervetulleita. Vaikka saapuisivat keskellä yötä etukäteen ilmoittamatta. Tarjoilut voi olla kehnot jos ei ole mitään signaalia etukäteen vierailusta tullut. Mutta siihen on sitten tyytyminen.

Yllättäen jos menee vierailulle on ihan mukava tapa viedä pöydän antimia mukanaan. On sitten jotain sen kahvin kanssa herkutella.

Mutta jokainen elää omaa elämäänsa kuten haluaa. Minusta nuo on vain monesti niitä elämän parhaita hetkiä.

Isäni tekee tuota ja kyllä hävettää.

Kai narsismia tai itserakkautta ajatella olevansa niin hurmaava ja ihana vieras etäisemmillekin tuttaville, että ei muuta kuin visiitti ulko-oven taakse, rattoisaa juttelua tarjoilun ohessa kera imelien kehujen: "Maailman parasta pullaa, Pirjo se on mestarilepuri!" ja sitten pyyntö, että saataisiinko jäädä yöksikin.

Lapsena olin vielä isästäni riippuvainen ja jouduin menemään mukana. Monessa paikkaa olen ollutkin kestittävänä ja jopa entuudestaan tuntemattomien luona yöpynyt.

Yksi esimerkki: olimme kaupassa viereisellä paikkakunnalla ja siellä tuli vastaan etäinen tuttavapariskunta tai ennemminkin tutun tuttuja. En edes heidän nimiä tiennyt.

Isäni selitti näille tuttaville, että huutonetin huuto on juuri sulkeutumassa, voisiko hän käväistä nopeasti heidän kotonaan tietokoneella. Tuttavat eivät kehdanneet kieltäytyä ja niin kauppareissu muuttui kyläilyreissuksi.

Olin jo teini-ikäinen ja niin nolona, että pysyttelin puutarhan puolella. Isäni se tyytyväisenä käytti tuttavaperheen kotitoimistoa ja jutteli hyväntuulisesti.

Vielä kiusallisemmaksi tilanne muuttui, kun tuttavapariskunnan piti syödä ruokansa ja näin emännän hämmennyksen, kun hän mietti, mitä tehdä. Lopulta hän kantoi meille terassille mehua -ja isäni edelleen talon sisällä kotitoimistossa.

Vierailu kesti monta tuntia.

Aikuisena en koskaan tee yllätysvierailuja ja kun tulen käymään perheeni kanssa, pidän huolen, että vierailu on mahdollisimman kevyt ja helppo isäntäväelle.

Isäni se luuhaa edelleen paikasta toiseen. Ei tosin minun perheeni luona -kuulemma lasten äänet ja mahdolliset yöheräilyt ahdistaa. Niinpä hän tulee käymään ehkä kerran vuodessa ja lähtee pois niin nopeasti kuin kehtaa.

Ihanne vierailupaikka on pariskunta, jolla ei enää asu lapsia kotona. Näin isäni saa kaiken huomion itselleen.

Argh!