Vierailija

Kertokaa minulle mitä teen väärin! Olen nyt kolmannessa parisuhteessani ja sama kaava toistuu näköjään aina vaan. En selkeästikään ole miesten mielestä panostuksen ja huomion arvoinen. Miehet ottavat mielellään vastaan minulta lahjoja, yllätyksiä ja huomiointia, mutta en saa sitä takaisin. Lisäksi tunnun olevan itsestäänselvyys heille, kuin minuun ei tarvitsisi panostaa lainkaan ilman pelkoa että häivyn.

Esimerkkejä: Ensimmäinen poikaystävä maksatti minulla laskujaan, ei enää halunnut kanssani seksiä ja jopa ilmoitti lähtevänsä naispuolisen kaverinsa kanssa kahdestaan viikoksi Lappiin vaeltamaan. Sanomattakin selvää että myös kaikenlainen arjen huomiointi ja yhteinen kodinhoito oli olematonta. Toinen poikaystävä istui lähinnä koneensa ääressä ja lihoi n. 30 kg suhteen aikana. Myös hän lakkasi haluamasta seksiä. Minä siivosin, kokkasin, leivoin ja puuhailin kaikenlaista kivaa ilman kiitosta. Kerran pyysin että olisi kiva edes että kun hän hakee minut junalta, hän tulisi laiturille vastaan eikä vain odottaisi autossa. Nyt olen kuullut että hän tekee näin nykyiselle tyttöystävälleen, mutta minulle ei koskaan. Sairastuin tämän toisen suhteen aikana vakavasti eikä mies halunnut puhua asiasta kanssani eikä kysynyt vointiani. Koneella istuminen oli tärkeämpää.

Nyt tässä kolmannessa suhteessani luulin että asiat olisivat toisin. Mies oli aluksi ihana ja huomaavainen. Hän myös kertoi kuinka oli huomioinut eksäänsä ja panostanut häneen. Ajattelin että vihdoinkin sain miehen joka osaa huomioida. Mutta ei... Kauaa ei tarvinut odottaa kun huuto alkoi ja kaikki oli minun syytä kuulemma. Teen aina kaiken väärin ja mies on kärttyinen. Synttärilahjaan ei ole rahaa mutta itselleen ostaa kalastustarvikkeita ja yli 2000€ television. Tämä mies haluaisi kyllä seksiä, mutta kun kerron mistä minä sytyn ja mistä taas esimerkiksi en pidä, menee sanani kuuroille korville. Eksästään puhuu myös minulle ja on kertonut kuinka elämä hänen kanssaan oli helpompaa. Hän ei ilmeisesti sanonut koskaan vastaan ja teki kaiken juuri niinkuin mies sanoi...

Omasta mielestäni olen kiva ja mukava nainen. Huomioin paljon muita ja haluan kaikille hyvää. Olen myös nätti ja pukeudun kivasti. Siitäkään ei pitäisi olla kiinni... Jotain teen selvästikin väärin kun kukaan ystävänikään ei minua huomioi vaikka itse olen heitä muistanut vaikka millä tavoin. Tuleeko teillä jotain mieleen?

  • ylös 31
  • alas 5

Kommentit (15)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ikävä kuulla. Toivottavasti löydät vielä arvoisesi miehen. En osaa enempää sanoa, mutta tsemppiä!

  • ylös 32
  • alas 1
Vierailija

Joko sulla on vain sopimattomia ihmissuhteita tai sitten olet vähän semmoinen huomionkipeä että koitat ostaa toisten hyväksyntää ja huomiota palveluksilla ja lahjoilla ja muut aistivat tämän. Jos ei ole vaikka vanhemmilta saanut huomiota niin voi päätyä kalastamaan sitä kroonisesti muilta vähän kuin pieni lapsi. Huomaan tämän itsessäkin ja se ei ole mikään puoleensavetävä piirre.

  • ylös 38
  • alas 0
Vierailija

En tiedä mikä lopullinen totuus on, onko syy miehissä esim. Omalta osaltani voin sanoa, että olin aika lailla liian kiltti pikkuvaimo: pidin kodin siistinä ja puhtaana, hemmottelin miestä herkkuruoilla (olen hyvä ruoanlaittaja), hoidin lapset ym. Kaikki kotityöt valuivat lopulta minun kontolleni, vastuu ikään kuin automaattisesti valui kaikista kotihommista ja lasten hoidoista minulle.

Sitten jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että jouduin muuttamaan totaalisesti elämäntapojani.
Laihduin rajusti, masennuin ja kriisiydyin, en jaksanut huono-oloisena välittää miltä koti näyttää ja voimavaroja oli hyvin vähän muutenkin, kaikki energiani meni terveyden ylläpitämiseen ja töissäkäyntiin. Aloin urheilla, ottaa omaa aikaa ihan yksin ololle, kävin terapeutilla.

Mies heräsi.
Hän, joka oli holhottava, passattava, alkoikin ottaa vastuuta kodin hoidosta, huomasi, että ei ne tiskit keittiössä liiku mihinkään itsestään, sama imuroinnin kanssa. Alkoi ottaa myös vastuuta enemmän lasten hoidosta. Kun itse voin huonosti, mies ikään kuin puhkesi kukkaan. Hoivasi minua, hoiti kodin.

Ehkä kyse on vastuun otosta, mitä enemmän kahmit vastuuta sitä enemmän toinen liukuu hoidettavan ja passattavan rooliin? Nyt meillä on asiat siten, että tehdään hommat suht puoleksi. Tämä sairastumiseni tietyllä tapaa tasa-arvoisti parisuhteeni. Joten minun vinkkini on, että ala terveen itsekkääksi, toki hemmottelu ja toisen huomioiminen kuuluu parisuhteeseen mutta älä palvele kumppaniasi vauvan asemaan. Miehet ehkä mielellään liukuvat tällaiseen rooliin, jos se vain heille on mahdollista? Kunnioita itseäsi naisena, ja vaadi toiselta myös panostusta.

  • ylös 35
  • alas 0
Vierailija

Olen kokenut aikalailla samoja juttuja... Itse huomioin merkkipäivinä niin puolison kuin ystävätkin ja järjestän välillä ylläreitä ihan muuten vaan. Jään silti itse ilman. Ei se ole sellainen asia mitä voi toisilta pyytää, se pitää tulla itsestään. Aika kamalaa jos pitäisi kavereilleen sanoa, että muistakaapa minuakin sitten mun synttäreinä. Se jos mikä olisi huomion kerjäämistä. Ehkä nämä tyypit elämässäsi eivät vain ole sellaisia että he tykkäävät järjestää ja huomioida. Tosin tuo on aika outoa että osa noista miehistäsi on huomioinut kumppaniaan joko entisessä tai uudessa suhteessa. Ja olet näille kaikille kertonut miten asia on sinulle tärkeä? Oletko sitten vaikea ihminen jolle ei voi antaa mitään tai järjestää mitään? Ei oikein tule muuta mieleen.

Vierailija

Älä anna enempää kuin toinenkaan antaa. Minulla ei kukaan esim. maksata laskujaan.

Vierailija

Jos sä oot liian kiltti. Mäkin olin ennen kuin huomasin, että ihmiset käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen. Eli opettele sanomaan ei.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Mihin sinä niissä miehissä olet alun perin ihastunut? Onko heissä jokun yhdistävä tekijä, mikä saattaisi kieliä huomioonottamattomuudesta tulevaisuudessa?

Vierailija

Jos on kiltti, ihmiset olettavat että niinhän sinun kuuluukin olla kiltti ja loukkaantuvat jos et sitten autakkaan. Ihminen on aika rotta loppupeleissä.

  • ylös 15
  • alas 0

Hmm, mulla on vähän sama homma ollut.
On miehiä, jotka ovat ihastuneet minuun tulisesti ja vauhdilla, kaikki on aluksi ollut hyvin. Mutta, kun itse on luonteeltaan liian kiltti, toiset huomioonottava, ja hakisin vaikka kuun taivaalta toisen puolesta, on se ehkä luotaantyöntävää? Minulle on sanottu, että olen liian kiltti. Mutta jos perusluonteeltaan on sellainen, niin miten sitä muuttaa voi?

En osaa sinua neuvoa, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Koska minusta on aina suhteessa tuntunut, että kaikki on hyvin eikä ole mitään suurempia ongelmia, mutta jossain kohtaa se liekki sammuu vaikken mielestäni väärin ole tehnyt. Ehkä tässä meidän molempien pitäisi alkaa kovemmiksi 😋

Jos se tuntuu oikealta, tee se.

Täällä kohtalotoveri myös. Annan ja teen kaikkeni suhteeni eteen ja vielä enemmän, mutta mitään en saa takaisin. En yhtään mitään. Syytän itseäni, en taida ansaita rakkautta tässä elämässä.

Vierailija

Vikasi on että nöyristelet kumppania ja yrität ostaa heiltä rakkautta, joka saa yhtään siihen taipuvaisen ihmisen käyttämään sinua hyväksi. Lisäksi, sinä tunnut jäävän suhteisiin kärsimään, jota ns terve ihminen ei tee. Lopputuloksena siis ensin "pilaat" miehen omalla käytökselläsi ja sitten vielä jäät suhteeseen, jonka takia valtaosan ajastasi vietät huonossa suhteessa.

Voi toki olla että alunperinkin valitset itsekkäitä miehiä. Yleensä normaali ihminen ei koe tarvetta kertoa, kuinka on kohdellut entisiä kumppaneitaan. Mutta, silloinkin vikasi on tuo jälkimmäinen, eli jäät yhteen miehen kanssa joka osoittautui possuksi. Itseään kunnioittava ihminen eroaisi ja ottaisi opikseen,valiten seuraavan kumppanin eri kriteereillä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla