Oletko akateeminen juntti?

Juu. Oman kokemuksen mukaan suurin osa diplomi-insinööreistä on. Tai jos ei juntteja, niin ei sitä akateemisuutta ainakaan huomaa. 

Joo.

Itseäni ei kiinnosta gradun tekeminen, kun se on liian "akateemista" ja jäykkää säännöiltään. Aihe ja ala siis kyllä kiinnostaa, mutta ei herranjesta ei kiinnosta tehdä sellaisistakaan aiheista hommia "akateemisesti".

Kenellä enää on tuollaisia ennakkoluuloja akateemista koulutusta kohtaan? Yliopisto on ihan tavallinen koulu siinä missä kaikki muutkin koulut. Mennään luennoille reppujen kanssa, käydään tenttimässä jne. Ei opiskelijan elämässä mitään statusta ole, ei varsinkaan jos yrittää pärjätä ilman lainaa.

Minä olen. Tykkään metallista ja oluesta, en jaksa kiinnostua mistään korkeakulttuurista, kiroilen ja mulla on tatuointeja. Hirveä wt, oikeesti joskus jopa itseä hävettää.

Halusin koulutuksen vaan siksi, että pääsen tienaamaan paremmin fyrkkaa ja että saan vapautta työhöni. Oikeastaan mulle on aika sama, mitä teen. 

Joo.

En yleensä ekana edes kerro kellekään, että minulla on akateeminen koulutus. Minua huvittaa ihmiset, jotka mainitsevat sen todistaakseen sillä jotakin asiaa. (Ellei sitten se ole tarkentava kommentti sellaiseen, että tuntee oikeasti jotain alaa.) Ajattelen niin, että jotkut akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset saattavat havaita jutuistani, että olen koulutettu. Mutta tämäkin on kontekstisidonnaista, saatanhan itse olla tekemisissä ihmisten kanssa tavalla, jossa ei koskaan tule ilmi, että saatan tietää syvällisesti tietystä aiheesta jotain tai perustella jotakin asiaa tietyllä tavalla.

 Itse pidän nimenomaan tutkintoni sisällöstä, se on rikastuttanut elämääni. Tutkintoni status ei hivele yhtä paljon.

No juu kaiketi. Tutkimuksen teko, analysoimiset ja teorioiden pyörittely ei kiinnosta pätkääkään. Aattelin, että pääsen paremmille liksoille kun on maisteri. Ihan hyvä palkka kieltämättä on tänä päivänä, eikä paikka olis auennut ilman tuota tutkintoa (vaikkakaan tutkinnolla ei siinä toimessa tee yhtään mitään, riittää, että osaa lukea, kirjoittaa ja ymmärtää jotakin maailmanmenosta).

Akateemisuus ei oikeastaan merkitse mitään muuta kuin parempaa koulutusta. Joo, keskimäärin korkeakoulutetut ovat fiksumpia, mutta mikään tutkinto ei kuitenkaan automaattisesti tee ihmisestä sen sivistyneempää.

Itselläni oli opiskeluaikoinani kämppis oikiksessa, ja en voinut kuin hämmästellä sitä meininkiä. Joka viikonloppu oltiin ämpärikännissä, ja sai kyllä sivukorvalla kuulla poikkeuksellisen typerää läppää heittävän aina kylässä olevien kavereidensa kanssa. Samaten kun koitin vähän politiikasta sen kanssa jutella, niin tuntui ettei se pahemmin edes ollut päivänpolttavista asioista tietoinen vaan vältteli aihetta, ikäänkuin olisi pelännyt, että paljastaisi oman tietämättömyytensä.

Kyllä. En häpeä sitä, että pidän niistä asioista, mistä pidän välittämättä hipsteripoliisien tuomioista. Olen humanisti (VTT) ja äänestän Hallista. Niinhän hän itsekin.

Jos "akateeminen junttius" tarkoittaa sitä, ettei ole kiinnostunut akateemisesta hömpästä ja muka statuksesta, niin olen mielelläni akateemine juntti.

- Itse tosin ymmärrän "akateemisen junttiuden" ehkä hieman muun laisena:  jonain sellaisena uhona, johon lähinnä tapaa pientä suuremmassa humalassa olevilla ensimääsitä syksyään opiskelevilla yliopisto-opiskelijoilla, jotka kuvittelevat ja luulevat opiskelupaikan saavutettuaan olevansa puolen maailman omistajia.

 Joillekin tämä vaihe jää päälle. Mutta tämä palsta on itselleni niitä harvoja paikkoja, joissa joku kuvittelee ja luulee olevansa muka niin hirmuisen pätevä ja merkittävä asiantuntija, mistä tahansa asiasta vain ja ainoastaan siksi, että opiskelee yliopistossa tai on peräti valmistunut yliopistosta, tai siis ainakin hänen poikansa, tai tyttärensä on valmsitunut.  

En tieddä. En nimittäin tiedä, mikä on akateemista hömppää ja muka-statusta.

Itse aloin opiskella koska ala kiinnosti. Sillä jatkaakseni tarvitsin tutkinnon. Myöhemmin jatkaakseni eteenpäin tarvitsin myös statusta ja ylipäänsä työssä selvitäkseni myös tapakulttuuri piti opetella. Ehkä olen siis aapeen kriteereillä pikemminkin akateeminen snobi. Se ei tosin estä minua tulemasta varsin hyvin toimeen ei-akateemisten kanssa.