Onko aika häpeä jos psykiatrin lapsesta tulee mielenterveysongelmainen, jopa sellainen joka joutuu osastohoitoon?

Miksei voisi sairastua? Mielenterveydellisissä ongelmissa myös perimän osuus on vahva. Monet häiriöt, esim. syömishäiriöt ja masennus ovat yleisiä tunnollisilla ja vaativilla ihmisillä.

Ihmisiä ne psykiatritkin ovat. Heillä on myös omia ongelmia, avioeroja ym. Myös heidän lapsillaan voi olla.

... Ja taas, joku antaa ymmärtää, niinkuin mielenterveysongelmat olisivat omaa valintaa.... Miksi on niin vaikea käsittää, että kaikki sairaudet ja vammat ei näy päälle päin?    

Mutta psykiatri omaisensa vetäytyy nopeasti pois yhteistyöstä lapsensa psykiatrisen hoitopaikan kanssa. Tämän olen nähny lukemattomia kertoja. Tieto lisää tuskaa