Miksi nainen ei voi kritisoida naista joutumatta kuulemaan syytöksiä kateudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ainakin ylimieliseltä ämmältä.

Aloitusviesti oli vain osa minua. Miksi muuten vaikutan mielestäsi ylimieliseltä?

Ap

Miksi kuvittelet itselläsi olevan oikeudet kritisoida?

Vierailija kirjoitti:

Minä kritisoin sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, ulkonäöstä riippumatta.

Se, että minä kritisoin, ei ole merkki kateudestani. Mielestäni se olisi melko yksinkertaisen ihmisen toimintaa.

Jos kritisointia yleisesti ottaen pidetään kateuden merkkinä, kun sekä kritisoiva että kritisoitava ovat samaa sukupuolta, niin enhän minä kehtaisi kritisoida ketään julkisesti. Itsenihän minä siinä nolaisin. Mutta koska kritisoinnilleni on muut syyt, pystyn kritisoimaan hyvällä omallatunnolla, rehellisesti. Ei huumediileri voi puhua huumeista yhtä vapautuneesti ja avoimesti netissä kuin vaikkapa minä, joka en ole koskaan polttanut edes pilveä.

Otan itsekin mielelläni kritiikkiä vastaan. Kritisointi on hyvä juttu, sillä jos kritisoitava itse ei ole tajunnut ns. ongelmakohtaansa, asiaa, jossa olisi parantamisen varaa. mutta johon itse voi vaikuttaa, kritisoitava tekee palveluksen ja saa huomioni kiinnittymään asiaan, jota en välttämättä itse ole huomannut.

Ymmärrän, että on helppo heittää kateuskortti kehiin aina, kun jonkun puheet eivät miellytä, mutta kannattaa muistaa, että kritisointi kateuskortin liiallisesta käytöstä voisi olla se henkilökohtaisen kehittymisen paikka.

Koska kun tarpeeksi kysyt itseltäsi syitä muiden kritisoimiselle päädyt syvälle sisällesi ja huomaat että olet onneton ja kritisoit muita koska et ymmärrä miten joku voisi omana itsenään olla onnellinen. Et ymmärrä sitä koska et itse heidän tilanteessaan voisi olla onnellinen. Se taas johtuu lapsuudestasi. Se päätyy aina sinne. Se että sinua kritisoitiin lapsena ei tarkoita sitä että sinun tarvitsisi jatkaa sitä. Olet kateellinen niille jotka omana itsenään ovat onnellisia kun sinä et siihen pysty.