"miten voi sanoa ettei pidä lapsista, kun on itsekin ollut lapsi???"

Itseäni ihmetyttää se, että ravintolassa lapsi ei saa päästää ääntäkään, mutta nämä samat lapsia inhoavat ihmiset huutonauravat niin itse, että korvat särkyy muilta asiakkailta. Mulla ei ole lapsia, mutta useammin minua on möykkäävät aikuiset häirinneet kuin lapset. Tosin en käy lapsiperheiden suosimissa ravintoloissa, joten lapsia ei kovin paljon kerralla edes paikalle satu. 

Minäkin ihmettelen tätä perustelua aina. En pitänyt muista lapsista lapsenakaan, ja vihasin myös sitä, että itse olin lapsi. En pidä lapsista nyt aikuisenakaan enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi lapsuutta hehkutetaan ihanana aikana. Se oli kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää se, että ravintolassa lapsi ei saa päästää ääntäkään, mutta nämä samat lapsia inhoavat ihmiset huutonauravat niin itse, että korvat särkyy muilta asiakkailta. Mulla ei ole lapsia, mutta useammin minua on möykkäävät aikuiset häirinneet kuin lapset. Tosin en käy lapsiperheiden suosimissa ravintoloissa, joten lapsia ei kovin paljon kerralla edes paikalle satu. 

Tää on joissain tapauksissa ihan totta, mutta lapset saattaa aiheuttaa sellaista toistuvaa järjetöntä ääntä, esim. hakkaamalla jotain, mikä vaan menee ihon alle. Tai sitten semmonen yhtäkkinen yliääni, joka rikkoo tärykalvot.

Jos lapsi vaikka nauraa kovaäänisesti (kuten monet aikuiset) ei se olisi mitenkään häiritsevää. Harvoin aikuiset kiukuttelee, raivoaa tai huutaa epäloogisuuksia kovaa. Tai se ei ainakaan kauaa kestä, ennen kuin joutuu pihalle.

ap

En pitänyt lapsista lapsenakaan enkä aikuisistakaan aikuisena. 

Onko lasten pitämättömyys sinulle joku tabu?

Tai ettei pidä eläimistä, kun ihminenkin on eläin, nisäkäs. Itseinhoa?

Logiikka on melkoisen hanurista.

Vähän pidemmälle vietynä pitäisi rakastaa murhaajaa, sadistia, pedaria, eläinten rääkkääjää ja psykopaattiakin, koska onhan sitä itsekin virheitä tehnyt joskus. Vähintään hyttysiä on tullut läpsittyä ja omenavarkaissa käytyä. Kukaan kun ei ole täydellinen meistä.

"Muistan edelleen kuinka tyhmiä juttuja tein lapsena ilman että kukaan olisi niihin puuttunut. Kukaan ei uskaltanut sanoa meille mitään kun lasten piti saada mellastaa vapaasti. Häpesin sitä jo silloin. Nykyään siedän sellaista entistä vähemmän."

Ruoski itseäsi, niin ihmettelijän on vaikea siihen mitään lisätä.

Sinäkö sen päätät mistä ihminen saa tykätä ja ei.

Vierailija kirjoitti:

Logiikka on melkoisen hanurista.

Vähän pidemmälle vietynä pitäisi rakastaa murhaajaa, sadistia, pedaria, eläinten rääkkääjää ja psykopaattiakin, koska onhan sitä itsekin virheitä tehnyt joskus. Vähintään hyttysiä on tullut läpsittyä ja omenavarkaissa käytyä. Kukaan kun ei ole täydellinen meistä.

Näin. Lapsista tykkääminen vaan siksi, että on itsekin ollut lapsi, kuulostaa hyvin harhaiselta.

"Olen ihmisvihaaja. Aikuisia minun on pakko yrittää jotenkin sietää."

Selvästikin käy niin, että hankalasta lapsesta kasvaa hankala aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin käy niin, että hankalasta lapsesta kasvaa hankala aikuinen.

Vastasin tähän ketjuun jo aiemmin, enkä todellakaan ollut hankala lapsi, jos tarkoitit hankalilla aikuisilla niitä, jotka eivät pidä lapsista. Olin hiljainen, tunnollinen ja liiankin kiltti, koulussa kympin tyttö, sellainen lapsi, joka ei koskaan vaivaa ketään ja joka on opetettu jo pikkulapsena pärjäämään itsenäisesti. En tiedä olenko nyt aikuisena hankala. Pysyttelen hyvin pitkälti omissa oloissani. 

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin käy niin, että hankalasta lapsesta kasvaa hankala aikuinen.

sinusta siis taisi tulla sellainen. ;D

Minä en pitänyt muista lapsista lapsena enkä nuorena, nyt pidän joistain lapsista paljonkin. Jokainen on yksilö eikä kaikkia tiettyyn ryhmään kuuluvia voi inhota tai niistä pitää automaattisesti. Koko inhoan lapsia tai inhoan ihmisiä tai inhoan vanhuksia yleistys on mielestäni typerä, kukaan ei ole tavannut kaikkia.

Jos on lapsena kiusattu ja nähnyt mitä demoneja jotkut lapset saattavat olla toisilleen. Voi tämäkin seikka vaikuttaa alitajuisesti siihen asiaan että ei itsellään ole lapsia. En nyt sanois että vihais tai pitäis lapsista mutta en niin hirveän kiinnostunutkaan lapsista ole.

En pidä ihmisistäkään ja olen itsekin ihminen.

Onkohan nuo "itsekin olit lapsi" viisastelijat tosissaan itse myös ollessaan lapsia, oikein fanittamalla fanittaneet sitä omaa lapseuttaan ja kaikkea sitä rajoittuneisuutta ja tarvitsevuutta mikä heitä yhdisti ikätovereihinsa, noihin räkäisiin, arvaamattomiin ja itkekeskeisiin pikku sontiaisiin.

En pitänyt toisista lapsista lapsenakaan. En osannut silloin, enkä osaa vieläkään, toimia lasten kanssa, enkä kykene ymmärtämään heitä. Toimivat irrationaalisesti ja ovat kamalan äänekkäitä ja kommunikointi on..no...lapsen tasolla.

Tämä sama ongelma nostaa edelleen päätään myös aikuisten kanssa.

Siksi en katso olevani sopiva myöskään kasvattamaan lapsia.

Minusta on outoa logiikkaa sanoa, ettei pidä lapsista. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö. Minulla on mutusääntö, että joka ryhmässä on noin 5% sietämättömiä tyyppejä. Heistä en pidä, ovat sitten miehiä, naisia, muunsukupuolisia, lapsia, vanhuksia ym. Keskityn kivoihin tyyppeihin.

Missä näin siis sanotaan? En ole koskaan tuollaista kuullut. Ainoastaan sellaisissa yhteyksissä, jos joku ei ymmärrä lasten käytöstä tai perheen perustamista tms, olen nähnyt muistutettavan, että kaikki ovat joskus olleet lapsia.