Lue keskustelun säännöt.
Imitoi erästä bloggaria. Parisuhdebloggaria.
27.06.2017 |
Kun se edellinen ketju oli niin hauska. Viihdyttävä. Rohkea. Ja koska me emme ole sukupuolia, vaan ihmisiä. Ihmisiä, jotka uskaltavat.
Kommentit (6)
Oli mies. Ja nainen. Tapailimme, kuukauden ajan. Sitten rakkaus loppui. Niin äkisti kuin alkoikin. Ei tämä toimi. Niin hän sanoi. On parempi olla yksin. Sanoi hän. Olen samaa mieltä. Kasvun paikka. Hän kasvaa. Minä kasvan. Kuin kukkaset kevätauringossa. Kuin lähestyvä orgasmi. Niin me kasvamme. Erillään. Ei ollut meitä tarkoitettu. Joskus näin. Hetken surin. Nyt jo katson eteenpäin. Aurinkoa kohti. Tulevaa kohti. Kohti uutta rakkautta. Kuka tietää. Vaikka se olisi jo kulman takana. Aivan tässä. Olen malttamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tätä lukee. Lukee näin hartaasti ja rohkeasti. Ihmisenä. Oman elämänsä palsternakkana. Alkaa väkisinkin ajatella näin. Lyhyesti. Ytimekkäästi. Piste toisensa perässä. Enkä voi lopettaa.
Kyyneleet kirposivat. Kuin pidättämätön yskänpuuska. Lämpö. Sitä ei koskaan ole liikaa. Vaipassa ruskea paska. Kasvu ihmisenä ei ole ohi. Kosketus. En kirjoittanut siitä tarpeeksi. Rakkausihminen. Vaippakarusellin tavoittamattomissa. Ja rohkeus, kirjoitinko jo, että rohkeus.
En voi vaieta. On oltava rohkea. Sanoitettava se. Se mikä valuu. Rakkausihmiseen. Aion mennä kohti. Kohti. Kohti. Ei sivuilta ohi. Palsternakkaa.
Imukuppi. Imi rakkauteni. Valun, valun pois.
Silmät ovat sielun peili. Häikäistyin, hurmioni valui yli. Uusi ihminen, nyt vasta tiedän mitä rakkaus on. Palsternakat olivat tarjouksessa, se oli siunaus rakkaudellemme.