En luota mummoon lastenhoidossa

Vierailija kirjoitti:

Höseltäminen ja puhua palpattaminen eivät ole vaarallisia lapselle. Rauhallisuus ei ole mikään kriteeri hyvälle lastenhoidolle. Lapselle tekee hyvää olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

No jokainen vanhempi määrittää itse kriteerit lapsensa hoidolle, sikäli kun kyse ei ole institutionaalisesta hoidosta, jossa sielläkin kyllä lasta hoidetaan (toivottavasti) mahdollisuuksien mukaan samalla tavalla kuin vanhemmat hoitavat.

Höseltäminen on vaarallista silloin kun se menee lapsen hoitamisen/vuorovaikuttamisen edelle. Jos hoitaja vain höseltää näkemättä mitä lapsi viestii, niin lapsella on turvaton olo.

Noin pienen pitää saada kokemus siitä, että hoitaja tulkitsee häntä oikein ja kuuntelee häntä. Isommalle kelpaa jo sellainenkin hoitaja, joka puhuu niin ettei lapsi kerkeä itseä ilmaista, mutta noin pienen pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi ja ymmärretyksi kun on erossa vanhemmistaan.

Lto

Mummo vaistoaa, että hänet on puhuttu ulkopuolelle, ja höseltää siksi. Ns. rauhallisuus voi tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Tietysti tuonikäiselle täytyy puhua. Mistä hän muuten oppisi sanat. Meillä tykätään, kun olen leikkisä mummo. Lapsi onkin minun kasvattama ja tyytyväinen itseensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mummo vaistoaa, että hänet on puhuttu ulkopuolelle, ja höseltää siksi. Ns. rauhallisuus voi tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Tietysti tuonikäiselle täytyy puhua. Mistä hän muuten oppisi sanat. Meillä tykätään, kun olen leikkisä mummo. Lapsi onkin minun kasvattama ja tyytyväinen itseensäkin.

Pitää sekä puhua että kuunnella. Ei lapsi siitä opi, että sille vain toistetaan sanoja kuuntelematta mitä lapsi itse viestii. Lapselle pitää toistaa niiden asioiden nimiä/nimityksiä ja sanoja, joista hän itse on kiinnostunut. Jos lapsi leikkii pallolla, niin silloin ei mennä puhumaan kuinka tuolla on kenkä ja tuolla on kirja, vaan mennään sanomaan että onpa sinulla hieno punainen pallo, heitätkö sen minulle, ja sitten odotetaan lapsen vastausta eikä vaihdeta leikkiä jos lapsella nyt kiinnostaa se pallo.

Jos luit nuo ap:n viestit, niin huomaat että kyse on juurikin tuosta ongelmasta, mummo puhuu vain puhumistaan, omasta navasta käsin, eikä vuorovaikuta lapsen kanssa.

Jos sinulla on tunne, että äitisi ei hoida lasta tarpeeksi turvallisesti, niin älä jätä lasta hänen hoitoonsa taaperoiässä. Sun ei todellakaan ole mikään pakko jättää, vaikka äitisi haluaa. Eikä tarvitse mitään perusteluja vaan riittää se, ettei tunnu hyvältä. Kun lapsi on isompi niin tilanne on aivan eri , mutta alle 2v tarvitsee kyllä tarkkaa valvontaa ja huolenpitoa.

Itse en myöskään jätä nuorempaani oman äitini hoitoon, pääasiassa koska äiti antaa isohkon koiransa olla vapaasti lasten kanssa, vaikka nuorempi pelkää sitä, KOSKA äiti on antanut koiran hyppiä hänen päälleen kun oli ihan pieni. Muitakin pienempiä turvallisuussyitä tosin on. Ja joo, olen varma, että lapsi selviäisi sieltä hengissä, mutta en itse halua stressiä siitä mitä kaikkea saattaa sattua (ja mun äidin toteuttama koiraan "totuttaminen" on tällä hetkellä lähinnä henkistä väkivaltaa, jolle en todellakaan altista 3-vuotiasta). Isompi (8v) voi mennä, koska ei vaadi vastaavantasoista valvontaa eikä pelkää koiraa.

Munkin anoppi on tarkempi turvallisuudesta kuin mä itse. Hänelle jätän ilomiemin lapset.

Ennen vanhemmat hoitivat lapsensa, miksi ei enää? Ei joskus 50 vuotta sitten ollut sellaista kulttuuria, että lapsi viikot hoidossa ja viikonloput mummolassa.

Vierailija kirjoitti:

Mummo vaistoaa, että hänet on puhuttu ulkopuolelle, ja höseltää siksi. Ns. rauhallisuus voi tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Tietysti tuonikäiselle täytyy puhua. Mistä hän muuten oppisi sanat. Meillä tykätään, kun olen leikkisä mummo. Lapsi onkin minun kasvattama ja tyytyväinen itseensäkin.

No jos olet lapsen huoltaja ja näinollen myös kasvattanut lapsen, ei lapsen vanhemmilla oikeen ole muita vaihtoehtoja kun antaa sinun höseltää.

Eipä ihme että olette kaikki tuollaisia ylihysteerisiä kun kaikkien teidän äidit vaan HÖSELTÄÄ.

Ei hössötys lasta pilaa. Opettele luottamaan häneen. Lapselle on tärkeää tuntea kuuluvansa yhtälailla molempien vanhempien perheeseen.

Meillä anoppi ei enää hoida. Anopilla ei mitään kunnioitusta meidän perheen sääntöjä/tapoja kohtaan, ei yhtään tajua lasten tarvitsevan vielä paljon huomiota. Mieluummin hölöttää tuttavien kanssa puhelimessa viereisessä huoneessa kuin hoitaa. Tai vaihtoehtoisesti käy läpi meidän kaappeja. Muitakin ongelmia on anopin kanssa, esim se, että anoppi kohtelee lapsiani todella epätasa-arvoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhemmat hoitivat lapsensa, miksi ei enää? Ei joskus 50 vuotta sitten ollut sellaista kulttuuria, että lapsi viikot hoidossa ja viikonloput mummolassa.

Höpöhöpö. 50 vuotta sitten moni kaupunkilaislapsi saattoi olla KOKO KESÄN mummolassa maalla, kun vanhemmat olivat töissä. Ei ollut pitkiä vanhempainvapaita, äiti saattoi lähteä töihin vauvan ollessa 3viikkoinen ja vauva jäi mummolle/anopille hoitoon. Oli normaalia erityisesti maalla, että pihapiirissä asui mummoa ja vaikka ketä sukulaista. Isommat sisarukset ja tädit,mummot ym.katsoivat pienempien perään. Kaikissa kulttuureissa kautta aikojen on ollut normaalia,että lasta hoitavat muutkin yhteisön/suvun jäsenet kuin biologiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhemmat hoitivat lapsensa, miksi ei enää? Ei joskus 50 vuotta sitten ollut sellaista kulttuuria, että lapsi viikot hoidossa ja viikonloput mummolassa.

Höpöhöpö. 50 vuotta sitten moni kaupunkilaislapsi saattoi olla KOKO KESÄN mummolassa maalla, kun vanhemmat olivat töissä. Ei ollut pitkiä vanhempainvapaita, äiti saattoi lähteä töihin vauvan ollessa 3viikkoinen ja vauva jäi mummolle/anopille hoitoon. Oli normaalia erityisesti maalla, että pihapiirissä asui mummoa ja vaikka ketä sukulaista. Isommat sisarukset ja tädit,mummot ym.katsoivat pienempien perään. Kaikissa kulttuureissa kautta aikojen on ollut normaalia,että lasta hoitavat muutkin yhteisön/suvun jäsenet kuin biologiset vanhemmat.

Ihan faktana: 50 vuotta sitten kodin ulkopuolella hoidettiin alle 25% lapsista! Lapset ei olleet viikolla ulkopuolisen hoidossa ja viikonloppuna mummolassa, kyllä ne hoidettiin siinä kotona, hoitajana ei vain välttämättä ollut oma äiti. Tosin 1967 pääsääntöisesti äiti hoiti lapset itse, koska monella oli mummolaan pitkä matka, maaltapako  oli hyvässä vauhdissa. Eikä se äiti ollut koko päivää poissa lapsen luota kuten nykyvanhemmat.

Sinun kirjoituksesi on jostain 100 vuoden takaa, ei 50. Suvun naiset on aina katsoneet lasten perään, mutta vasta nyt on ensimmäinen äitisukupolvi, joka jättää lapsensa sukulaisille huvitellakseen, ei tehdäkseen töitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ei enää hoida. Anopilla ei mitään kunnioitusta meidän perheen sääntöjä/tapoja kohtaan, ei yhtään tajua lasten tarvitsevan vielä paljon huomiota. Mieluummin hölöttää tuttavien kanssa puhelimessa viereisessä huoneessa kuin hoitaa. Tai vaihtoehtoisesti käy läpi meidän kaappeja. Muitakin ongelmia on anopin kanssa, esim se, että anoppi kohtelee lapsiani todella epätasa-arvoisesti.

Kuulostaa mun anopilta! Ja on pian ex-anoppi, hoitaminen ei nimittäin ole onnistunut oman lapsensa kanssa myöskään. ...

"Minä ymmärrän ehkä mitä tarkoitat tuolla höpöttämisellä. Meilläkin mummo (ainoa elossaoleva) ei yhtään tulkinnut/huomannut lapsen viestejä, höpötti vain itse papupatana, ei huomannut kun lapsi yritti antaa tiettyä lelua kun mummo nyt halusi antaa toista lelua, ei huomannut pelkoa, kun mummo puhui vaikka liian kovaa ja lähellä. Tavallaan mummolla oli niin paljon kokoajan itsellä asiaa lapselle, ja omia tulkintoja lapsen toiveista vailla perusteita, että ne lapsen oikeat tarpeet jäivät täysin huomiotta. Eihän sellaiseen hoitajaan voi vanhempi luottaa."

Tästä juuri on kyse. Hyvin puettu sanoiksi. Ja sitten se varomattomuus juuri siinä höseltäessä.

Mietin myös nyt kun otitte puheeksi tuon että jos häntä ei kiinnostakkaan lapsi sillä tavalla mutta on "pakko" olla kiinnostunut niin tulee esiin tuolla tavalla.

En osaa selittää mutta hän on tavallaan lapsen kanssa aivan yli innokas ja aktiivinen ja sitten hetken päästä ei sillail noteeraa tätä mitenkään että saattaa juuri nousta leikkimästä ja lähteä kokonaan toiseen huoneeseen jolloin tää pieni taapero jää yksin ja voisi sattua mitä vaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhemmat hoitivat lapsensa, miksi ei enää? Ei joskus 50 vuotta sitten ollut sellaista kulttuuria, että lapsi viikot hoidossa ja viikonloput mummolassa.

Kuinkahan monella asia on oikeasti noin?

Meillä anoppi ei osaa yhtään tulkita lapsen tarpeita. Eikä välitä vaikka lapsi on jo vähän isompi ja osaa sanoa. Ei kuulemma ymmärrä. Isompi puhuu jo selkeästi, on 4. Esim pk:sta ei ole sanottu, että puheessa olisi ongelmia.

Lasten ollessa pahimmassa vierastusiässä, jos lapsen jätti anopille, niin toki siinä pienelle tuli hätä ja itku. Kun kyseessä oli vanhempi lapsi, anoppi tulkitsi, että lapsella on nälkä. Ei auttanut, vaikka sanoi, jotta just nielasi viimeiset. Nuoremman kohdalta tulkinta oli aina väsymys. Kivahan se olisi ollut pistää epämieluisa lapsenlapsi nukkumaan, että voi paapoa lempparia. Meillä lapsilla ikäeroa vähän reilu vuosi. Lopulta pieleen menevät tulkinnat v*tutti niin kovaa, että sanoin että lapsella on hätä kun mä lähden pois. Siihen hyvin koppavasti totesi, että ei ne kauaa sen perääs itke, eikä ole koskaan tuollaisesta kuullut. Anopilla itsellä 3 lasta ja on vielä ollut sairaanhoitaja lastenosastolla...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että silloin kun isovanhemmat hoitivat niitä omi pieniä lapsiaan niin he olivat keskimäärin 20-40 vuotiaita. Nyt he ovat ehkä siinä 70-kympin molemmin puolin. Ihminen väsyy herkemmin, monen asian yhtäaikainen hoitaminen vaikeutuu, tasapaino heikkenee jne.

Eli ihan ei voi verrata siihen "kun omansakin saivat hengissä kasvatettua".

Mutta jos lyhyitä aikoja hoidossa pitää niin ei se pulputtava ja höseltävä mummo haitaksi ole. En minä kotonakaan vahtinut alle 2 vuotiasta kärppänä. Ja jos tuntuu että mummolla on liikaa omia puuhiaan hänen kotonaan niin voihan hän tulla teille.

Niinpä tosiaan kannattaa muistaa että ovat 70 v molemmin puolin. Kai se 46vkin on toisella puolella seitsemääkymppiä. Jollain tulkinnalla.

En kyllä myönnä että tasapainoni olisi heikentynyt tai että en pystyisi tekemään monta asiaa kerralla. Tuo meidän vaarikin on työssä johon pitää läpäistä joka vuosi varsin tiukka terveystarkastus. Hänen vastuulleen luotetaan satojen ihmisten henki joka työvuoro, mutta 1kpl lapsenlapsia on vissiin liikaa.

T:Isoäiti 46v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että silloin kun isovanhemmat hoitivat niitä omi pieniä lapsiaan niin he olivat keskimäärin 20-40 vuotiaita. Nyt he ovat ehkä siinä 70-kympin molemmin puolin. Ihminen väsyy herkemmin, monen asian yhtäaikainen hoitaminen vaikeutuu, tasapaino heikkenee jne.

Eli ihan ei voi verrata siihen "kun omansakin saivat hengissä kasvatettua".

Mutta jos lyhyitä aikoja hoidossa pitää niin ei se pulputtava ja höseltävä mummo haitaksi ole. En minä kotonakaan vahtinut alle 2 vuotiasta kärppänä. Ja jos tuntuu että mummolla on liikaa omia puuhiaan hänen kotonaan niin voihan hän tulla teille.

Niinpä tosiaan kannattaa muistaa että ovat 70 v molemmin puolin. Kai se 46vkin on toisella puolella seitsemääkymppiä. Jollain tulkinnalla.

En kyllä myönnä että tasapainoni olisi heikentynyt tai että en pystyisi tekemään monta asiaa kerralla. Tuo meidän vaarikin on työssä johon pitää läpäistä joka vuosi varsin tiukka terveystarkastus. Hänen vastuulleen luotetaan satojen ihmisten henki joka työvuoro, mutta 1kpl lapsenlapsia on vissiin liikaa.

T:Isoäiti 46v

Hienoa, että olet pysynyt yhtä hyvässä kunnossa kuin parikymppisenä kun sinulla oli vauva.

Monet, melkein ukaltaisin sanoa että useimmat, mummot ja papat ovat kuitenkin vanhempia kuin sinä. Meillä yksivuotiaan isovanhemmat ovat osa yli kuuskymppisiä ja osa yli seitsemänkymppisiä. Samoin on useimmissa tietämissäni perheissä.

Eivätkä ketkään heistä, edes ne nuorimmat, ole enää samassa kunnossa kuin silloin kun me olimme lapsia.