Voi helvetin persus...

Pyysin miestä puhelimessa sanomaan suoraan, ettei kiinnosta tarpeeksi niin asia on sillä selvä. Ei suostunut sanomaan, mutta yhteydenpito on puuduttavan hidasta, hitaampaa kuin aiemmin. Tai ehkä en ole sitten kiinnittänyt huomiota aiemmin, kun olen jutellut monien kanssa samaan aikaan ja koko ajan on ollut viestiä jossain odottamassa.

Mies on yhtä temperamenttinen (joo sitä sanaa ei saisi käyttää ikinä soosoo) kuin minä, ja löi luurin korvaan kun yritin saada häneltä vastausta. KÄSI SYDÄMELLÄ puhuin täysin normaalilla äänen volumella, enkä puhunut mitenkään ilkeästikään. Ihan vilpittömästi toivoin hänen sanovan suoraan, että asia olisi sitten sillä selvä.

EN KAIPAA kommentteja tyyliin SIINÄS NÄET, OLETTE SAMANLAISIA ELI SINÄ OLET YHTÄ RASITTAVA KUIN TUO MIES, MILTÄS NYT TUNTUU? Koska ymmärrän kyllä olevani vaikeakin tapaus toisinaan, mutta omaa temperamenttia (joo sitä sanaa ei saa käyttää) on hyvin vaikea muuttaa. Voin olla huutamatta, mutta ärtymystä ei voi vain taikoa pois. Mököttäminenkään ei ole kovin terve käytösmalli.

Mutta silti on hämmentävää olla tekemisissä "peilin" kanssa. Itseään kyllä ymmärtää, yleensä... mutta toista ei.
Enpä tiedä että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Jatkaa yhdessä vai erikseen.