Miksi kaikki muistaa minut, mutta minä en ketään

Siinä "Pitääkö olla huolissaan" ohjelmassa kerrottiin kerran eräästä kirjailijasta, joka on kasvosokea. Hän oli Turun kirjamessuilla ja hänen pöytäänsä tuli tutun näköinen nainen, joka moikkasi ja rupesi juttelemaan. Tämä kirjailija ei millään keksinyt, kuka tämä nainen oli. Lopulta nainen sanoi

- Mieheni ei päässyt tänään, jolloin kirjailija ajatteli tekevänsä kysymyksen, josta voi päätellä naisen henkilöllisyyden. Niinpä kirjailija kysyi:

- Mitä miehesi tekee nykyään? Nainen vastasi:

-Sauli on edelleen presidentti.

Itse suhasin vuosia enemmän tai vielä enemmän humalassa menemään ja selvempinä hetkinä kun joku tuli tuttavallisesti juttelemaan, niin piti vetää roolia, aivan kuin olisi aina tunnettu. On nämä "kasvottomat" solkkaajat siitä sitten raitistumisen myötä vähentyneet...

Mulla päinvastoin. Mä muistan lähes kaikki ja mua taas ei tahdo tunnistaa oikein kukaan. Tämäkin tuntuu hyvin ikävältä. En oikein tiedä, että eivätkö he "halua" muistaa vai eivätkö he oikeasti muista mua.