Inhoan tuppautuvaa äitiäni

Itse en vastaa viesteihin mitenkään joka päivä, jos ei niissä ole mitään erityistä mihin pitäisi vastata. En ollut äitini kanssa kovin läheinen pienenä eikä tunnu luontevalta, että asia näin aikuisiällä muuttuisi. Olen kyllä yrittänyt viestittää ja sanonut joskus suoraankin, että voisi huolehtia enemmän omista asioistaan ja vähemmän meidän. Ap

aika wt jos sun lapsella ei oo isää

Ei kuulosta vielä kovin tuppautuvalta mutta uskon että arjessa on paljon pieniä asioita mitkä voimistavat sinulla tätä tuppautumisen tunnetta. Onko äitisi kanssa mahdollista keskustella asiasta? Hän ehkä ajattelee vain auttavansa arkeasi yhnä? Voin kyllä kertoa, että ongelma tuskin poistuu itsekseen ja äitisi automaattisesti muuttuu parempaan suuntaan - päinvastoin, jos et puhu asiasta hänelle ja kerro hänelle mitä rajoja hän ei voi ylittää, tulee tilanne vain vuosien saatossa eskaloitumaan :(

Moni nuori nainen on vielä niin sidoksissa äitinsä esiliinannauhoihin siinä vaiheessa kun aloittelee itsenäistä elämäänsä. Mutta siinä vaiheessa kannattaisi jo vetää rajat sille, mikä kuuluu vain itselle ja omaan elämään ja mitä kertoilee äidilleenkin. Monet äidit ja tyttäret kehuvat olevansa parhaimmat ystävät keskenään, mutta entä kun tulee se tilanne, että tytär solmii parisuhteen ja alkaa perustaa perhettä. Siinä vaiheessa viimeistään pitää miettiä, että perheasiat ovat perheasioita, joita ei levitellä edes äidille, joka vuotaa jutut muulle suvulle. Ei ole kiva, että joku tädin serkku toteaa, että teillä on sitten tulossa perheenlisäystä, äitisi kertoi, ja tämä jo siinä vaiheessa, kun mitään ei vielä ulospäin näy ja keskenmenovaarakaan ei ole vielä ohitettu.