Lue keskustelun säännöt.
Pidän itseäni täysin oksettavan näköisenä :(
24.06.2017 |
Itsetuntoni on aivan pohjamudissa. En edes ole mikään toivoton tapaus ulkonäöllisesti, tiedostan sen jotenkin mutta silti pidän itseäni vastenmielisen näköisenä. Haukun itseäni pään sisällä. En ole ylipainoinen, 158 cm/52 kg, mutta silti ajattelen olevani lihava. Vertailen itseäni tauotta muihin, esimerkiksi jos ajattelen silmieni olevan ihan nätit, mietin että no Maijalla on vieläkin kauniimmat, sitten mietin että olenkin ihan paska kun en vedä Maijan silmille vertoja!
Miten ihmeessä voin lopettaa näin ankaran ajattelutavan? Suorastaan myrkytän itseäni.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumia naisia olen nähnyt elämäni aikana alle kymmenen.
M45
On sulla ainakin hyvän kropan ainekset. M 27
Vierailija kirjoitti:
Rumia naisia olen nähnyt elämäni aikana alle kymmenen.
M45
On absoluuttista rumuutta ja suhteellista rumuutta.
Naisten sarjassa kriteerit ovat niin kovat, että useampi on suhteellisesti ruma, vaikkei absoluuttisesti (esim. miesten silmissä) olisi hädänpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa ihan sama juttu :( En yhtään tiedä miten tästä ongelmasta pääsisi eroon, pelkäänpä vaan että pysyn aina tällaisena.
Mä oon 162/50 ja en myöskään mikään suohirviö ulkoisesti, mutta masennun aina aivan älyttömästi kun näen esim musta otettuja kuvia. Tuntuu siltä, etten riitä tämän näköisenä. Pitäisi olla pienempi nenä, isommat huulet, erilainen luusto jne jne.. Lista on loputon. En oo myöskään mikään teini enää, joten ei mene enää minkään nuoruuskuohujen piikkiin (lähemmäksi 30)
Mulla on aina ollut jotain komplekseja itseni kanssa, joten en valitettavasti osaa yhtään neuvoa sinua, aloittaja. Vain sen voin sanoa, että kaikki "mene peilin eteen ja kehu itseäsi kauniiksi" jutut ovat täyttä paskaa eivätkä auta yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli joskus sama ongelma, ja silloin olin vielä 165/55 (nykyään 165/65, enkä näytä enää luurangolta), näytin silmissäni lihavalta ja rumalta. Joku päivä vain kyllästyin ainaiseen voivotteluun, ja joka kerta kun katsoin itseäni peilistä, koitin olla positiivinen. Yritin näkemällä nähdä vain ne hyvät puolet, ja huonot ignoorasin. Nykyään joskus hiipii ajatus, että olisin ruma, mutta itsensä ajattelu kauniina on käynyt paljon helpommaksi. Sen jo jopa uskoo!
>pidän itseäni täysin oksettavan näköisenä
>en edes ole mikään toivoton tapaus ulkonäöllisesti
valitse toinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas ongelmana, että peilikuvaan oon ihan tyytyväinen, mutta valokuvissa näytän karmealta norsulta ja rumalta. Sitten kriiseilen, että tuolta mä siis oikeasti ja muiden silmiin näytän, että voi paska. Jostain vielä luin, että aivot näyttää oman peilikuvan 5 kertaa parempana kuin mitä todellisuus on. Huoh, hiton aivot. 😂
Miksi naiset ihailee noita turbohuulia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää nykyinen yhteiskunta perustuu siihen, että ihmisen on oltava koko ajan onneton. Ihmisille, varsinkin naisille vakuutetaan, että he ovat rumia mutta saavat jumalaisen kauneuden ostamalla jotain ripsiväriä tai muuta pakkelia. Niin se markkinatalous toimii.
Jännää huomata, että kun nainen saavuttaa elämänsä aikana jotain suurta niin hänestä kirjoitetussa jutussa monesti arvostellaan lähinnä hänen ulkonäköään.
Miehen saavuttaessa suuria kirjoitellaan hänen menestyksestään.
Itsetunto on heiveröinen silloin, kun oma arvo perustuu muilta saatuun oikeutukseen.
Psilosybiini voisi auttaa.