Oletko lukenut Tunne lukkosi -kirjan? Auttoiko se sinua?

Antaa uusia näkökulmia elämään. Avun olen saanut taas HOT-terapian kirjoista.

No ei tullut apua, mulla taitaa olla ne kaikki lukot...

Jäihän sen lainaamisesta kirjaston lainausjärjestelmään pysyvä merkintä, joka voi olla elämän kannalta ratkaiseva, mikäli nykyisen hallituksen linjaama hirmuvalta pääsee jatkamaan...

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Koin tosin jossain määrin häiritseväksi, että kaikki tämän päivän lukot ja ongelmat tulkittiin vanhempien syyksi. Lisäksi haitallisten uskomusten lista sekoittaa tosiasioita ja arvoja, joita ei voi arvioida ollenkaan samoilla perusteilla.

Ei ollut mitään vaikutusta

Willy Loman kirjoitti:

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Koin tosin jossain määrin häiritseväksi, että kaikki tämän päivän lukot ja ongelmat tulkittiin vanhempien syyksi. Lisäksi haitallisten uskomusten lista sekoittaa tosiasioita ja arvoja, joita ei voi arvioida ollenkaan samoilla perusteilla.

Samaa mieltä. Itsellä ongelmia aiheuttaa ala-asteella tapahtunut koulukiusaaminen ja diktaattorimainen kyläkoulun opettaja, joka harrasti kiusaamista itsekin. Kirjassa olisi voinut ottaa huomioon lapsuuden perheen ulkoisetkin syyt tämän päivän ongelmiin.

Olen lukenut ja tehnyt testitkin kahdesti. Aluksi en uskonut, mutta huomasin testeissä, että on siitä apua. Testien välillä on 2v. ero ja jotkin tunnelukot todella eivät olleet enään niin voimakkaita, kuin ekalla kerralla. Esim. isän lähteminen, kun on olin teini tuli huonot pisteet hylätyksitulemisen kanssa. Keskustelin testin jälkeen isän kanssa lähdöstä ja sen kokemuksista minuun. Ollaan puhuttu myös eroon johtaneista syistä äitiini ja vasta nyt ymmärrän miksi he ovat eronneet. Jälkeenpäin kun tein testin, niin hyvältyksitulemisen tunne ei enää ollutkaan niin voimakas. Nyt jopa muuttunut miesystävien suhteen asenne ja luotan paremmin siihen, että oma mies ei välttämättä lähde, vaikka isä lähtikin.

Toinen on erilaisuuden tunne. Koin nuoruudessa olevani aina erilainen johtuen ulkonäöstäni. Tein mallin hommia nuorena ja sain osakseni usein muiden kavereiden keskuudessa hyljeksintää ja arvostelua, johtuen ihan kateudesta. Nyt kirjan luettuani olen ymmärtänyt, että erilaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Voin olla oma itseni kaikkien seurassa ja olen oppinut olla hakematta huomiota. Esim. kavereiden kanssa ulos lähtiessä en meikkaa, enkä muutenkaan vaatteilla erotu joukosta, niin ryhmä on silloin tasapainoisempi. Minut kutsutaan nyt paremmin iltarinetoihin. Erilaisuuden tunnetta voi siis itsekin vähentää.

Kolmas on reaktio kritiikkiin ja toiveisiin. Isä oli melko auktoritäärinen ollessani lapsi ja jos jotain halusin tai toivoin, niin hän vastasi siihen voimakkaasti. Tästäkin juttelin isän kanssa ja nyt tilanne helpottanut. Isä osaa kuunnella paremmin ja vastaa rauhallisesti, mikä on vaikuttanut myös miessuhteisiini siten, että uskallan mieheltäkin pyytää ja vaatia asioita. Epäterve kiltteys on hävinnyt, enkä pelkää kaverisuhteissakaan hylkäämistä, vaikka toiveeni suoraan sanonkin.

Kirja on kyllä sellainen, ettei sitä voi hetkessä imeä, vaan sitä tulee lukea hissukseen ja aina välillä palata asian äärelle, että huomaa ne muutokset. Kirjan tarkoitus ei ole parantaa ketään ja antaa ohjeita, mutta antaa näkemystä, miksi itse käyttäytyy tietyissä tilanteissa. Kun nämä omaksuu, niin "parannus" lähtee itsestään tekemättä oikeastaan mitään. Suhtautuminen asioihin muuttuu.

Hyvä pohja omille funtsinnoille, mutta samaa mieltä: ihan kaikesta ei voi syyttää vanhempia.

Olennaisin osa kirjaa oli just toi omien haitallisten ajatusmallien tunnistaminen: mulle esimerkiksi rankaisevuus ja oikeutus olivat piirteitä joita en ollut huomioinut itsekseni asioita funtsiessani, esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Toinen on erilaisuuden tunne. Koin nuoruudessa olevani aina erilainen johtuen ulkonäöstäni. Tein mallin hommia nuorena ja sain osakseni usein muiden kavereiden keskuudessa hyljeksintää ja arvostelua, johtuen ihan kateudesta. Nyt kirjan luettuani olen ymmärtänyt, että erilaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Voin olla oma itseni kaikkien seurassa ja olen oppinut olla hakematta huomiota. Esim. kavereiden kanssa ulos lähtiessä en meikkaa, enkä muutenkaan vaatteilla erotu joukosta, niin ryhmä on silloin tasapainoisempi. Minut kutsutaan nyt paremmin iltarinetoihin. Erilaisuuden tunnetta voi siis itsekin vähentää.

Tästä tuli mieleen että olen ollut aina voimakkaasti nörtimpi kuin kaveripiirini, lukenut paljon kirjoja, opiskellut vapaa-ajalla, katsellut dokumentteja Salkkareiden sijaan jne. niin todellako kirja on sitä mieltä että minun tulisi muuttaa itseäni, omaa persoonaani voimakkaastikin, luopua siis ns. kaikesta älyllisestä mihin olen ollut kallellani aina voidakseni paremmin? Ollakseni sosiaalisempi?

Hyvä kirja, kun sen sisältö on helppo unohtaa. Lainasin sen kirjastosta ja kuukauden tankkasin, mutta näin puolisen vuotta myöhemmin en muista siitä sanaakaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on erilaisuuden tunne. Koin nuoruudessa olevani aina erilainen johtuen ulkonäöstäni. Tein mallin hommia nuorena ja sain osakseni usein muiden kavereiden keskuudessa hyljeksintää ja arvostelua, johtuen ihan kateudesta. Nyt kirjan luettuani olen ymmärtänyt, että erilaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Voin olla oma itseni kaikkien seurassa ja olen oppinut olla hakematta huomiota. Esim. kavereiden kanssa ulos lähtiessä en meikkaa, enkä muutenkaan vaatteilla erotu joukosta, niin ryhmä on silloin tasapainoisempi. Minut kutsutaan nyt paremmin iltarinetoihin. Erilaisuuden tunnetta voi siis itsekin vähentää.

Tästä tuli mieleen että olen ollut aina voimakkaasti nörtimpi kuin kaveripiirini, lukenut paljon kirjoja, opiskellut vapaa-ajalla, katsellut dokumentteja Salkkareiden sijaan jne. niin todellako kirja on sitä mieltä että minun tulisi muuttaa itseäni, omaa persoonaani voimakkaastikin, luopua siis ns. kaikesta älyllisestä mihin olen ollut kallellani aina voidakseni paremmin? Ollakseni sosiaalisempi?

Lue se kirja, päättele itse.

Yleensä nörtit hengaavat nörttien kanssa, kohdallasi voi löytyä tunnelukko siitä miksi et viihdy kaltaistesi parissa.

Mä ostin kirjan ja tein testin, mutta ajattelin kuunnella sen mieluummin bookbeatista, jos pystyisi paremmin keskittymään. En oo vielä saanut aikaiseksi. Tunnistan itseni kyllä monista jutuista, mitä oon kirjaa selaillut. Terapiassa mainitsin tunnelukoista(ni), mutta terapeutti ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on erilaisuuden tunne. Koin nuoruudessa olevani aina erilainen johtuen ulkonäöstäni. Tein mallin hommia nuorena ja sain osakseni usein muiden kavereiden keskuudessa hyljeksintää ja arvostelua, johtuen ihan kateudesta. Nyt kirjan luettuani olen ymmärtänyt, että erilaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Voin olla oma itseni kaikkien seurassa ja olen oppinut olla hakematta huomiota. Esim. kavereiden kanssa ulos lähtiessä en meikkaa, enkä muutenkaan vaatteilla erotu joukosta, niin ryhmä on silloin tasapainoisempi. Minut kutsutaan nyt paremmin iltarinetoihin. Erilaisuuden tunnetta voi siis itsekin vähentää.

Tästä tuli mieleen että olen ollut aina voimakkaasti nörtimpi kuin kaveripiirini, lukenut paljon kirjoja, opiskellut vapaa-ajalla, katsellut dokumentteja Salkkareiden sijaan jne. niin todellako kirja on sitä mieltä että minun tulisi muuttaa itseäni, omaa persoonaani voimakkaastikin, luopua siis ns. kaikesta älyllisestä mihin olen ollut kallellani aina voidakseni paremmin? Ollakseni sosiaalisempi?

Mä ymmärtäisin tuon niin, että hyväksyy sen, millainen on itse, tunnistaa tarpeensa, hakeutuu samanhenkisten seuraan. Mutta myös koska ymmärtää itseään, voi joustaa toisenlaisessa seurassa. On eri asia joustaa, antaa tilaa muille, koska ymmärtää, millainen itse on kuin että sopeutuu väkisin, jotta muut hyväksyisivät. Ajattelin tuon mallitytönkin kommentista, että eihän sitä tiedä, jos hän tutustuukin ihmisiin, joiden kesken hän saa olla rauhassa se hyvännäköinen mallin näköinen nainen ilman kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pohja omille funtsinnoille, mutta samaa mieltä: ihan kaikesta ei voi syyttää vanhempia.

Olennaisin osa kirjaa oli just toi omien haitallisten ajatusmallien tunnistaminen: mulle esimerkiksi rankaisevuus ja oikeutus olivat piirteitä joita en ollut huomioinut itsekseni asioita funtsiessani, esimerkiksi.

Tota noin, juurikin nuo oikeutus ja rankaisevuus syntyvät vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Iso ongelma ihmisillä on etteivät he vaan tajua, miten haitallisesti omat vanhemmat ovat toimineet. Sitä ei liene haluta nähdä, koska se veisi pohjan elämältä. Mutta mikä se sellainen pohja joka perustuu valheelle. Ja kirjassa ei kyllä kertaakaan sanota, että vanhempia pitäisi syyttää yhtään mistään. Voin kun tajuaisit jotain elämästä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on erilaisuuden tunne. Koin nuoruudessa olevani aina erilainen johtuen ulkonäöstäni. Tein mallin hommia nuorena ja sain osakseni usein muiden kavereiden keskuudessa hyljeksintää ja arvostelua, johtuen ihan kateudesta. Nyt kirjan luettuani olen ymmärtänyt, että erilaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Voin olla oma itseni kaikkien seurassa ja olen oppinut olla hakematta huomiota. Esim. kavereiden kanssa ulos lähtiessä en meikkaa, enkä muutenkaan vaatteilla erotu joukosta, niin ryhmä on silloin tasapainoisempi. Minut kutsutaan nyt paremmin iltarinetoihin. Erilaisuuden tunnetta voi siis itsekin vähentää.

Tästä tuli mieleen että olen ollut aina voimakkaasti nörtimpi kuin kaveripiirini, lukenut paljon kirjoja, opiskellut vapaa-ajalla, katsellut dokumentteja Salkkareiden sijaan jne. niin todellako kirja on sitä mieltä että minun tulisi muuttaa itseäni, omaa persoonaani voimakkaastikin, luopua siis ns. kaikesta älyllisestä mihin olen ollut kallellani aina voidakseni paremmin? Ollakseni sosiaalisempi?

Et tainnut ymmärtää kirjan pointtia. Sen tarkoitus on tunnistaa mistä tunnelukot johtuvat muttei kehoittaa muuttumaan. Se on itsestä kaikki kiinni. Minun ei ole tarvinnut muuttaa itseäni sisäisesti, mutta olen tehnyt ulkoisia muutoksia sopiakseni joukkoon. Se on minun valinta. Kysyn sinulta, miksi olet seurassa, johon et mielestäsi sovellu? Hyvät ystävät eivät tuomitse tai eriytä, jos toisella on harrasteet ja mielenkiinto muualla. Sinulle tekisi hyvää lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen -- Tunne itsesi suomalainen. Saisit vastauksia siihen miksi haluat olla seurassa, joka voimistaa erilaisuuden tunnettasi. Sinuna hakeutuisin itsesi kaltaiseen seuraan.

Willy Loman kirjoitti:

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Koin tosin jossain määrin häiritseväksi, että kaikki tämän päivän lukot ja ongelmat tulkittiin vanhempien syyksi. Lisäksi haitallisten uskomusten lista sekoittaa tosiasioita ja arvoja, joita ei voi arvioida ollenkaan samoilla perusteilla.

Olen samaa mieltä, että tunnelukkokirja nojaa liikaa vanhempiin. Minulla myös osittain opettaja, työnantajat, muut sukulaiset, sisaret ja ystävät ovat vaikuttaneet minun lukkojeni kehittymiseen. Mutta siitä kirjasta silti saa pointista kiinni.

clicklockopen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pohja omille funtsinnoille, mutta samaa mieltä: ihan kaikesta ei voi syyttää vanhempia.

Olennaisin osa kirjaa oli just toi omien haitallisten ajatusmallien tunnistaminen: mulle esimerkiksi rankaisevuus ja oikeutus olivat piirteitä joita en ollut huomioinut itsekseni asioita funtsiessani, esimerkiksi.

Tota noin, juurikin nuo oikeutus ja rankaisevuus syntyvät vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Iso ongelma ihmisillä on etteivät he vaan tajua, miten haitallisesti omat vanhemmat ovat toimineet. Sitä ei liene haluta nähdä, koska se veisi pohjan elämältä. Mutta mikä se sellainen pohja joka perustuu valheelle. Ja kirjassa ei kyllä kertaakaan sanota, että vanhempia pitäisi syyttää yhtään mistään. Voin kun tajuaisit jotain elämästä :)

Voi kun tajuaisit itse.

Varhaiset kiintymyssuhteet ovat joo hallitsevia, mutta esimerkiksi tapani selvitä koulukiusaamisesta johtuivat siitä koulukiusaamisesta, eivät siitä että minut oli mahdollisesti kasvatettu koulukiusaamiselle altistavalla tavalla.

Vanhemmat eivät ole kaikkivoipia koska kukaan ei ole, joten ei ole järkeä jäljittää kaikkia elämänkaaren aikana kohdalle osuneita vaurioita vanhempiin asti - vaikka niin voisi tehdäkin.