Lapsen käyttäytymisestä totuuden näkee kotioloista

Kuule, kaikki paha ei ole vanhempien syytä. Eikä kaikki hyvä ole vanhempien ansiota.

No ei se tunnerikkautta tai rakkautta vaadi että tuntee olevansa empaattinen ja ihana.

Kaikista kylmimmät esittäjät on niitä rauhallisimpia ja ihanimpia.

Mies voi olla narsisti joka haukkuu ja vähättelee vaimoa lapsille.

En tiedä millainen työ teillä on, mutta itse korostin lapsilleni, että äiti on työssä työpaikalla ja asiakkaita pitää auttaa ja palvella ihan viimeiseen minuuttiin asti, joten kun tulivat mua töistä hakemaan miehen kanssa, odottelivat sivummalla, korkeintaan moi sanoivat jos ohi menin. Sitten kotona halittiin ja juteltiin. Musta olisi ollut tosi epäammatillista, jos lapset olisivat juosseet mua halimaan asiakkaiden läsnäollessa.

AP, et kuullosta kovin kivalta työkaverilta..

Jos äiti on töissä ja isä päivät lasten kanssa kotona (?), niin kai se isä silloin onkin lapsille läheisempi. Ei meilläkään pikkulapset yhden työpäivän jälkeen ole "jälleen tapaamisesta" moksiskaan mutta pidemmällä erolla kyllä. Ovat tottuneet siihen vanhempien työssä käyntiin.

Mistäs tiedät, etteivät pikkulapset uhmaa ja kiukuttele noteeraamattomuudellaan työpäivän mittaisesta erosta äidilleen? Meidän 2v tekee tuota, jos ero on ollut hänen mielestään juuri sinä päivänä liian pitkä.

Empaattisuus ja julkinen halailu tai pussailu eivät ole sama asia. Toiset käyttäytyvät ihmisten ilmoilla ja tunteet näytetään pienemmällä porukalla .

Ap.lla ei ole kavereita, työkavereita, eikä lapsia.

Nooh, ihan noin yksinkertainen tämä maailma ei ole etkä voi pelkästään noilla perusteilla vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä...Tämähän se teissä ihmisissä just rassaa, tiedätte asiat ihan vain julkisia tilanteita seuraamalla...voi tyhmyyden ylistys taas...

Kyllä meitä tullaan aina hihkuen vastaan ja halitaan ja annetaan pusuja, oli sitten minä, äiti tai isä kyseessä, ja kaikki neljä lasta ja ihan missä vain, vaikka sitten työmaalla ja vaikka joku asiakas sattuisi näkemään. Mut ei ollakaan erityisen empaattisia ja ihania ja rauhallisia vaan melko räiskäteleväisiä ja tunteikkaita.

Olenko ainoa, joka ei heti saanut otsikosta selvää. Siis kun näkee ne kotiolot, selviää myös totuus lapsen käytöksestä? Vai tarkoititko toisin päin, että käytöksestä näkee totuuden kotioloista? Se olisi minusta ymmärrettävämpää.

No voihan sitä puhua mitä haluaa ja yleensä itsensä ylentäjät on niitä kovimpia ihmisiä. Ei pieni lapsi osaa peitellä iloa äidin näkemisestä, näkyy silmistä ja hymystä jos ei muuten ujouttaan juokse syliin, ehkeivät tunne iloa koska äiti ei ole läheinen. Joku puhui uhmasta mikä on reaktio sekin mutta käsitin ap:n tekststä ettei mitää reaktiota?