Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset, jotka eivät pidä ollenkaan lapsista, päätyvät hankkimaan lapsia? Eiväthän koiria inhoavatkaan hanki itselleen koiraa
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
No, lapset eivät pysy koko ikäänsä lapsena vaan aika nopeasti kasvavat pieniksi ihmisiksi joista on apua kodinhoidossa ja joiden kanssa voi käydä fiksujakin keskusteluja. Muuttavat myöhemmin pois kotoa.
Koira taas pysyy koko elämänsä ajan koirana.
Voi luoja tätä palstaa. :D -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on niin sopuleita, että ei yhtään mietitä mitä oikeasti haluaa itse, tekevät vaan aina "niinkuin tapana on ollut". Samat ihmiset kuvittelevat että elämän nyt vaan kuuluu olla hankalaa, joten edes myöhemmin he eivät hoksaa että tuli valittua väärin. "Ei se elämä yhtä juhlaa voi olla", ja luulevat, ettei omilla, itsellen sopivilla päätöksillä voi kuitenkaan elämäänsä vaikuttaa. Samat tyypit ovat useimmiten katkeria niille, jotka menivätkin valitsemaan toisin - ehkä siellä mielen perukoilla siis kolkuttaa joku ajatus siitä, että oma vika kun elämä on kurjaa, ja se pitää yrittää äkkiä vaientaa ettei tuntuisi liian pahalta.
Äh, kukaan jolla on terveet lapset ja normaali perhe-elämä ei ole katkera valinnoistaan tai kateellinen jollekin lapsettomalle.
Keitä koettelee tänäkin juhannuksena masentuneisuus ja yksinäisyys? Enimmäkseen näitä perheettömiä. Tutkittu juttu!
Ja pahenee vain vanhetessa, kun muilla on suvut lapsenlapsineen. Lapsettoman säälittävä puheenvuoro tämä edellinen.
Taas tämä ihmeellinen oletus, että niitä lapsenlapsia nyt ainakin jokainen haluaa... Ei halua! Minulla olisi noin 20 enoa, setää ja tätiä, ja melkein tuplasti serkkuja. En ole heidän kanssaan missään tekemisissä, koska en halua! En ymmärrä miten voisin vanhana muuttua luonteeltani niin paljon, että alkaisin sitä sukua tai lapsia kaipaamaan - minusta on ihanaa, ettei tarvitse PELÄTÄ saavansa lapsenlapsia.
Kuten jo edellä totesin, niin kulttuurievoluutio tuottaa ihmisten osalta kieroutuneisuutta (tai tervettä kehitystä, kuka mitenkin näkee). Elollisten olioiden perustehtävä on lisääntyä.
Eli sitä perustehtävää toteutetaan täysin "tykkäämisestä" huolimatta. Eli tämä oli vastaus alkuperäiseen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntymisen tarve on perustaltaan biologinen ja useimmat terveet ihmiset kokevat haluavansa jälkeläisiä. Edelleen näin, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus onkin lisääntymään päin. Kuitenkin reilusti yli 80 prosenttia nuorista aikuisista haluaa lapsia.
Sillä ei ole mitään tekemistä koiran hankkimisen kanssa. Eikä sillä ole juurikaan tekemistä myöskään lapsista tykkäämisen kanssa.
Jos lapsia suoranaisesti inhoaa, niin harvoin ehkä päätyy lapsia hankkimaan. Ja hyvä näin, toisen ihmisryhmän vihaaminen on sairasta. Mutta tosi monelle muiden lapset voivat olla täysin neutraaleja tai jopa lievästi vastenmielisiä. Silti haluavat oman.
En minä tuntenut yhtään mitään erityistä muiden lapsia kohtaan ennen omia, mutta omiani kohtaan tunnen suurta rakkautta.
Ihmisellä ei ole mitään bilogista "lisääntymisen tarvetta", ja aikuisista huomattavasti alle 80 prosenttia ylipäätään haluaa lapsia. Mutta tässä ketjussa ei kysytty, mitä sinä tunnet tai et tunne omia tai muiden lapsia kohtaan, vaan miksi ihmiset, jotka eivät pidä ollenkaan lapsista, kuitenkin hankkivat lapsia.
Vähän nyt skarppausta, vaikka juhannusaatto onkin. -ap
Mistä on peräisin väitteesi, ettei ihmisellä ole biologista lisääntymisen tarvetta? Jos sellaista ei pohjimmiltaan olisi, olisi ihmisrotu kuollut kokonaisuudessaan sukupuuttoon jo ajat sitten.
Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisellä olisi biologinen tarve lisääntyä. Ihmisellä on sukupuolivietti ja hoivavietti, ja niillä ovat nisäkäsesi-isämme pärjänneet hyvin miljoonia vuosia. Eivät apinat koe tarvetta lisääntyä, ne kokevat tarvetta paritella. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan joku joka ei pidä OLLENKAAN lapsista hankkinut lapsen. Tuskin kovin yleistä.
En kyllä pitänyt ollenkaan, kun tulin raskaaksi. Suorastaan koin inhoa, parhaimmillaankin täyttä välinpitämättömyyttä.
Mutta, kun se oma vauva tuli, niin kyllä mieli muuttui. Nykyään usein pidän vieraistakin lapsista.
Ja tiedän muitakin, olen keskustellut paljon aiheesta.
Minä ymmärrän ap.n pointin.
Mutta minäkään en osaa kysymykseen vastata.
Mutta tässäkin ketjussa tullut esiin, en vain pidä muiden lapsista en edes lapseni kavereista...
Huh huh miten pelottavan itsekästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntymisen tarve on perustaltaan biologinen ja useimmat terveet ihmiset kokevat haluavansa jälkeläisiä. Edelleen näin, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus onkin lisääntymään päin. Kuitenkin reilusti yli 80 prosenttia nuorista aikuisista haluaa lapsia.
Sillä ei ole mitään tekemistä koiran hankkimisen kanssa. Eikä sillä ole juurikaan tekemistä myöskään lapsista tykkäämisen kanssa.
Jos lapsia suoranaisesti inhoaa, niin harvoin ehkä päätyy lapsia hankkimaan. Ja hyvä näin, toisen ihmisryhmän vihaaminen on sairasta. Mutta tosi monelle muiden lapset voivat olla täysin neutraaleja tai jopa lievästi vastenmielisiä. Silti haluavat oman.
En minä tuntenut yhtään mitään erityistä muiden lapsia kohtaan ennen omia, mutta omiani kohtaan tunnen suurta rakkautta.
Ihmisellä ei ole mitään bilogista "lisääntymisen tarvetta", ja aikuisista huomattavasti alle 80 prosenttia ylipäätään haluaa lapsia. Mutta tässä ketjussa ei kysytty, mitä sinä tunnet tai et tunne omia tai muiden lapsia kohtaan, vaan miksi ihmiset, jotka eivät pidä ollenkaan lapsista, kuitenkin hankkivat lapsia.
Vähän nyt skarppausta, vaikka juhannusaatto onkin. -ap
Mistä on peräisin väitteesi, ettei ihmisellä ole biologista lisääntymisen tarvetta? Jos sellaista ei pohjimmiltaan olisi, olisi ihmisrotu kuollut kokonaisuudessaan sukupuuttoon jo ajat sitten.
Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisellä olisi biologinen tarve lisääntyä. Ihmisellä on sukupuolivietti ja hoivavietti, ja niillä ovat nisäkäsesi-isämme pärjänneet hyvin miljoonia vuosia. Eivät apinat koe tarvetta lisääntyä, ne kokevat tarvetta paritella. -ap
No voihan noin saivarrella. Ei varmasti muu eläin kuin ihminen pysty erittelemään lisääntymisen tarvetta sukupuolivietistä. Siksihän se sukupuolivietti on, että lisäännyttäisiin. Vai onko se ihan evoluution sivutuote?
Ehkä koko evoluutioista ei voisi puhua, jos ei lisääntyminen olisi se pääasia.
Ei kani tunne palavaa halua saada poikasia pesäänsä (voi kun olisi pikkuruisia suita ruokittavana), vaan kokee vain tarvetta paritella. Vain ihminen sen tietoisella tasolla liittää lisääntymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap.n pointin.
Mutta minäkään en osaa kysymykseen vastata.
Mutta tässäkin ketjussa tullut esiin, en vain pidä muiden lapsista en edes lapseni kavereista...
Huh huh miten pelottavan itsekästä!
Ei kai tunteet sinällään ole itsekkäitä? Teot ovat.
En pidän varsin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta muiden lapsista. Kohtelen silti aina hyvin, suorastaan erittäin hyvin.
Ne peijakkaat jostain käsittämättömästä syystä pitävät kyllä minusta. "Sun äiti on tosi kiva", olen monta kertaa kuullut oven läpi :D Eli siinä meni romukoppaan se kuuluisa lapsen vaisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tai mikseivät aikuisina ihmisinä ymmärrä edes sitten vähän hillitä itseään ja feikata jos on tullut lapset hankittua ja sitten on huomannutkin ettei pidä niistä. Ei se lapsen vika ole jos on syntynyt vanhemmalle, joka ei lapsista pidä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole mikään yksi ryhmä, josta pidetään tai ei. He ovat ihmisyksilöitä, joista tulee aikanaan aikuisia.
Höpö höpö. On olemassa ominaisuusjoukko, joka yhdistää kaikkia lapsia perheyhtäläisyysperiaatteen mukaisesti. Valitettavasti monet yhdistävistä ominaisuuksista ovat ovat tavalla tai toisella ikäviä, huonoja tai vastenmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen, että jossakin vaiheessa hormonit sekoittavat päätä sen verran, että vaikkei lapsista pidäkään, hankkii sellaisen silti. Hetken aikaa elää sellaisessa harhassa, että se oma lapsi olisi kuitenkin jonkinlainen poikkeustapaus.
Luonto (lisääntymisvietti) järjestää tällaisen ansan ja kaikki eivät onnistu välttämään siihen putoamista.
On eri asia vastata tutkimukseen, ettei ikinä halua lapsia, kuin taistella hormoneitaan vastaan.
vau luulin et se koira muuttuis kilpikonnaksi jossainvälissä...ihmeellistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole mikään yksi ryhmä, josta pidetään tai ei. He ovat ihmisyksilöitä, joista tulee aikanaan aikuisia.
Höpö höpö. On olemassa ominaisuusjoukko, joka yhdistää kaikkia lapsia perheyhtäläisyysperiaatteen mukaisesti. Valitettavasti monet yhdistävistä ominaisuuksista ovat ovat tavalla tai toisella ikäviä, huonoja tai vastenmielisiä.
Ja sinäkin olet jonkun lapsi, joten kuulut tähän joukkoon, kuten meistä jokainen. Lapsuus on lyhyt vaihe jokaisen ihmisen elämässä. Lapset eivät ole erillisiä olioita, kuten esim koirat ovat. Jos haluaa sukuunsa itseään nuorempia läheisiä aikuisia, pitää jonkun saada lapsia. Sinun ei tarvitse haluta, päin vastoin, mutta muut saavat haluta, vaikka esim vauva-aika ei erityisesti kiehtoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapset eivät pysy koko ikäänsä lapsena vaan aika nopeasti kasvavat pieniksi ihmisiksi joista on apua kodinhoidossa ja joiden kanssa voi käydä fiksujakin keskusteluja. Muuttavat myöhemmin pois kotoa.
Koira taas pysyy koko elämänsä ajan koirana.
Voi luoja tätä palstaa. :D -ap
Voi luoja miten fiksuja ja asiallisia vastauksia ap:lta tulee. Toivottavasti olet oman idioluutiosi päätepiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntymisen tarve on perustaltaan biologinen ja useimmat terveet ihmiset kokevat haluavansa jälkeläisiä. Edelleen näin, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus onkin lisääntymään päin. Kuitenkin reilusti yli 80 prosenttia nuorista aikuisista haluaa lapsia.
Sillä ei ole mitään tekemistä koiran hankkimisen kanssa. Eikä sillä ole juurikaan tekemistä myöskään lapsista tykkäämisen kanssa.
Jos lapsia suoranaisesti inhoaa, niin harvoin ehkä päätyy lapsia hankkimaan. Ja hyvä näin, toisen ihmisryhmän vihaaminen on sairasta. Mutta tosi monelle muiden lapset voivat olla täysin neutraaleja tai jopa lievästi vastenmielisiä. Silti haluavat oman.
En minä tuntenut yhtään mitään erityistä muiden lapsia kohtaan ennen omia, mutta omiani kohtaan tunnen suurta rakkautta.
Ihmisellä ei ole mitään bilogista "lisääntymisen tarvetta", ja aikuisista huomattavasti alle 80 prosenttia ylipäätään haluaa lapsia. Mutta tässä ketjussa ei kysytty, mitä sinä tunnet tai et tunne omia tai muiden lapsia kohtaan, vaan miksi ihmiset, jotka eivät pidä ollenkaan lapsista, kuitenkin hankkivat lapsia.
Vähän nyt skarppausta, vaikka juhannusaatto onkin. -ap
voisit juhannuksen kunniaksi vaikka opiskella vähän evoluutiobiologiaa, niin tietäisit, että ihmisellä toden totta on biologinen tarve lisääntyä. Lisäksi ihmisellä on biologinen hoivaamisvietti, joka varmistaa, että jälkeläiset pidetään hengissä vaikka itse olisi väsynyt tai vaikka se hoitaminen joskus tuntuisi raskaalta. Tämä on vastaus kysymykseesikin. Myös ihminen, joka ei periaatteessa pidä lapsista, voi kokea lisääntymisem tarpeen voimakkaana. Sitä sanotaan myös vauvakuumeeksi.
Moni hankkii lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Asiaa ei pohdita omilla aivoilla, vaan yleisen normielämän sääntöjen mukaisesti. Monissa tapauksissa olisi ehkä kannattanut jättää lapset hankkimatta, sillä lapsesta on valtava vastuu eikä täysin itsekäs elämäntyyli enää sen jälkeen onnistu.
Oikeasti vapaa tahto on lähinnä illuusiota. Suurin osa teoistamme on aivokemian säätelemiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole mikään yksi ryhmä, josta pidetään tai ei. He ovat ihmisyksilöitä, joista tulee aikanaan aikuisia. Yleensä terve ihminen rakastaa omia lapsiaan, ja suurimman osan vanhemman ja lapsen yhteisestä taipaleesta ne lapset tulevat tosiaan olemaan aikuisia.
Ennemminkin olen sitä mieltä, ettei lapsia tule tehdä siksi, että pitää esim vauvoista. Se aika on niin ohikiitävä hetki.
Mä en välitä vauvoista kuin mitä on pakko. En pysty leperteleen, sylitteleen tai edes hoitamaan toisen vauvaa. Omien lasten kohdalla vauva-aika oli tylsää, onneksi meni ohi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntymisen tarve on perustaltaan biologinen ja useimmat terveet ihmiset kokevat haluavansa jälkeläisiä. Edelleen näin, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus onkin lisääntymään päin. Kuitenkin reilusti yli 80 prosenttia nuorista aikuisista haluaa lapsia.
Sillä ei ole mitään tekemistä koiran hankkimisen kanssa. Eikä sillä ole juurikaan tekemistä myöskään lapsista tykkäämisen kanssa.
Jos lapsia suoranaisesti inhoaa, niin harvoin ehkä päätyy lapsia hankkimaan. Ja hyvä näin, toisen ihmisryhmän vihaaminen on sairasta. Mutta tosi monelle muiden lapset voivat olla täysin neutraaleja tai jopa lievästi vastenmielisiä. Silti haluavat oman.
En minä tuntenut yhtään mitään erityistä muiden lapsia kohtaan ennen omia, mutta omiani kohtaan tunnen suurta rakkautta.
Ihmisellä ei ole mitään bilogista "lisääntymisen tarvetta", ja aikuisista huomattavasti alle 80 prosenttia ylipäätään haluaa lapsia. Mutta tässä ketjussa ei kysytty, mitä sinä tunnet tai et tunne omia tai muiden lapsia kohtaan, vaan miksi ihmiset, jotka eivät pidä ollenkaan lapsista, kuitenkin hankkivat lapsia.
Vähän nyt skarppausta, vaikka juhannusaatto onkin. -ap
Mistä on peräisin väitteesi, ettei ihmisellä ole biologista lisääntymisen tarvetta? Jos sellaista ei pohjimmiltaan olisi, olisi ihmisrotu kuollut kokonaisuudessaan sukupuuttoon jo ajat sitten.
Kirjoittaja varmaan ajatteli sitä, että eläimillä on paneskelun tarve, ei lisääntymisen tarvetta. Mielestäni ihmisille on kuitenkin kehittynyt myös lisääntymisen tarve, koska ihmisillä on tarpeeksi aivokapasiteettia tehdä johtopäätöksiä ympäröivästä maailmasta, josta sitten määki haluun -ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapset eivät pysy koko ikäänsä lapsena vaan aika nopeasti kasvavat pieniksi ihmisiksi joista on apua kodinhoidossa ja joiden kanssa voi käydä fiksujakin keskusteluja. Muuttavat myöhemmin pois kotoa.
Koira taas pysyy koko elämänsä ajan koirana.
Voi luoja tätä palstaa. :D -ap
Voi luoja miten fiksuja ja asiallisia vastauksia ap:lta tulee. Toivottavasti olet oman idioluutiosi päätepiste.
Eiköhän se oo. Nyt taas kun on aikaa ihmetellä mitä ympärillä tapahtuu, tulee näitä aloituksia.
Taas tämä ihmeellinen oletus, että niitä lapsenlapsia nyt ainakin jokainen haluaa... Ei halua! Minulla olisi noin 20 enoa, setää ja tätiä, ja melkein tuplasti serkkuja. En ole heidän kanssaan missään tekemisissä, koska en halua! En ymmärrä miten voisin vanhana muuttua luonteeltani niin paljon, että alkaisin sitä sukua tai lapsia kaipaamaan - minusta on ihanaa, ettei tarvitse PELÄTÄ saavansa lapsenlapsia.