Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian raskas menneisyys. Tyhjyyden ja epäonnistumisen tunne.
22.06.2017 |
Vanhemmat alkoholisteja ollut koko ikäni. Ja masentuneita. Ristiriitainen tunne heihin ollut koko ikäni.
Nuorena isoisäni käyttäytyi seksuaalisesti minua kohtaan ja oli etäinen.
Äitini tuli öisin baarista kotiin ja harrasti seksiä vieressäni usein jonkun tollon kanssa.
Isäni vihaa lihavia, on pervo ja yksinäinen susi joka oli etäinen lapsiaan kohtaan. Ryyppäsi ja oli baarissa kun olimme hänen luonaan.
Minä alkoholisoiduin jo nuorena ja liikuin alamaailmassa. Tapasin vääränlaisia ihmisiä ja minua petettiin, hyväksikäytettiin ja koin väkivaltaa. Myös äitini ja hänen uuden miehen puolesta.
Koko lapsuuteni on ollut draamaa ja pelkoa. Epätasaista.
Sairastuin anoreksiaan, masennukseseen ja tein abortin salaa väkivaltaisten miehen vuoksi.
Olen tyrinyt raha-asiani, en pysty suhteisiin sillä en luota keneenkän. En jaksa panostaa itseeni ja yritän vain raahautua eteenpäin.
Tuntuu, että pilaan kaiken ja että epäonnistuminen seuraa perässä.
Minä olen ollut ylpeä kun pääsin pois huonoista asioista ja aloin rakentamaan uutta elämää täysin muualla. Olin pidetty hetken ja onnellinen mutta tuntuu, ettei tämä elämä ole minua varten. En kestä tätä.
Minulla on mennyt hyvin töissä mutta toisaalta taas virheitä on tullut liikaa ja olen ollut yksin kauan.
En osaa hallita näitä palasia enkä luoda suhteita saatika pärjää vaikka olen yrittänyt.
Olen käynyt ryhmissä ja terapiassa.
Olen yritännyt olla hyvä ihminen ja kasvaa sekä nauttia.
Mutta loppuen lopuksi minä en vain osaa olla täällä.
Olen parikymppinen vasta ja onhan minulla toivoa mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jotenkin niin lamaantunut ja merkityksetön tunne seuraa päivässä toiseen.
Olen vaikka mitä tehnyt itseni vuoksi jotta parantuisin ja selviäisin mutta en osaa.
En osaa vapauttaa itseäni menneisyydestä vaikka olen itkenyt tuskaani ja mennyt eteenpäin.
Lyhennettynä näin. Tiedän että voisi mennä huonomminkin mutta en osaa käsitellä tätä kaikkea kai oikein.
Kommentit (22)
Riipaisevaa luettavaa. Olet kokenut aivan liian paljon pahaa, eikä siitä ihan hetkessä voi eroon varmasti päästäkkään. Voimia! Aika varmasti tekee tehtävänsä jollain tasolla. Haluaisin kuitenkin sanoa, että vanhempiesi virheet eivät ole sinun virheitäsi eivätkä sanele kuka sinä olet. Tsempiä jatkoon ja luottamusta elämään! Ja iso HALI! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuosta tarvitse yksin selvitä. Hae Kelan kuntoutusterapiaan. Tai jos siellä jo käyt niin anna itsellesi aikaa.
Kelan kuntoutusterapiaan pääsee, sillä se on lakisääteinen.
Jos edes vähän lohduttaa niin et ole ainoa. Oma elämäni on ollut syvältä ja olen kärsinyt ties vaikka mistä. Kumminkin elämästä voi tehdä ihan hyvänkin.
Ja vaikka tällä hetkellä on vaikeaa niin kun olet levännyt yms niin tilanteesi voi tasaantua!
Olet itsellesi vieraassa elämässä. Koet olosi tyhjäksi ja jopa tylsäksi uudessa tasaisessa elämässäsi. Jatkat sitä hamaan tulevaisuuteen, tai sitten päädyt viettämään elämää johon olet kasvanut sisään: päihteet, masennus, sosiaaliset/psyykkiset/fyysiset/taloudelliset jne. ongelmat. Olen pahoillani puolestasi, mutta näin siinä monelle käy. Itse olen siis samanlaisista taustoista kuin sinä. En tullut onnelliseksi yliopistotutkinnosta, "paremmista piireistä", menestymisestä työelämässä, mukavasta kodista jne. Tiedostin miten hienoja juttuja ne sinällään olivat, mutta tunnetasolla olin turistina omassa elämässäni. Lopulta päädyin työttömäksi narkomaaniksi. En ole kovin onnellinen nytkään, mutta tämän elämän minä tunnen, enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi. Surullista mutta totta.
Olet vielä kovin nuori joten kaikesta kokemastasi on vasta vähän aikaa. Ole ylpeä itsestäsi kun olet noin hienosti selvinnyt. Yritä päästä uudelleen terapiaan. Tiedän että se on kallista mutta jos pääsisit kelan kustantamana? Terapian täytyy olla riittävän pitkäkestoista. Muutenkin anna itsellesi aikaa toipua. Siihen menee vuosia, jopa vuosikymmeniä ennen kuin olet kunnolla päässyt irti menneestä. Ehkä et koskaan kokonaan. Mutta elämä voi silti olla hyvää ja ihanaa! Uusia ihmisiä ja kokemuksia tulee elämääsi. Koskaan ei tiedä mikä odottaa. Kaikille tapahtuu elämässä hyviä ja pahoja asioita. Etköhän sinä ole jo niistä pahoista asioista saanut osuutesi joten varmasti jokin hyvä sinua odottaa! Minun silmissäni olet niin nuori että oikeastaan tarvitsisit jonkun vanhemman tukihenkilön, vähän niinkuin vanhempien korvikkeeksi. Jonkun luotettavan täyspäisen ihmisen jonka puoleen kääntyä kun tarvitsee tukea ja neuvoja ja jolle saa ylpeänä jakaa onnistumiset ja ilon aiheet. Sellaisen joka pysyy elämässäsi riittävän pitkään, ehkä loppuiän. Huonoinakin aikoina. En vaan tiedä mistä sellainen löytyisi. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää ja että saat elää vielä pitkän ja onnellisen elämän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet itsellesi vieraassa elämässä. Koet olosi tyhjäksi ja jopa tylsäksi uudessa tasaisessa elämässäsi. Jatkat sitä hamaan tulevaisuuteen, tai sitten päädyt viettämään elämää johon olet kasvanut sisään: päihteet, masennus, sosiaaliset/psyykkiset/fyysiset/taloudelliset jne. ongelmat. Olen pahoillani puolestasi, mutta näin siinä monelle käy. Itse olen siis samanlaisista taustoista kuin sinä. En tullut onnelliseksi yliopistotutkinnosta, "paremmista piireistä", menestymisestä työelämässä, mukavasta kodista jne. Tiedostin miten hienoja juttuja ne sinällään olivat, mutta tunnetasolla olin turistina omassa elämässäni. Lopulta päädyin työttömäksi narkomaaniksi. En ole kovin onnellinen nytkään, mutta tämän elämän minä tunnen, enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi. Surullista mutta totta.
Voi.. en tiedä mitä sanoa. Niin surullista ja niin väärin. Voisipa joku auttaa...
Toivottavasti vanhemmat jotka juovat ja riitelevät ja muuten kohtelevat kaltoin lapsiaan lukevat tämän ketjun ja tuntevat piston sydämessään! Jos jonkun lapsen elämä voisi saada paremman suunnan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelet elämään uutta elämää. Se vie vuosia, mutta jossain vaiheessa huomaat olevasi tyytyväinen. Itsellä meni nelikymppiseksi, että tajusin, etten ole tottunut olemaan onnellinen ja nauttimaan tavallisista asioista. Omassa perheessä ei opetettu olemaan, ei ollut mitään kohokohtia yms vaan mentiin vanhempien ongelmien mukaan. Itsellä helpotti kun olen katkaissut henkisesti välit menneeseen ja pyrkinyt keskustelemalla jäsentämään elämääni. On hyväksyttävä ja päästettävä irti. Itse pidän tärkeänä opettaa omille lapsille nauttimaan pienistä asioista elämässä, sillä niissä se onni piilee. Se olisi minusta jokaisen vanhemman tehtävä.
Voi rakas ihminen, olet tärkeä. Elämäsi on yhtä tärkeä kuin kenen tahansa muun. Olet sankari jo kun olet tähänkin asti selvinnyt ja vielä hengissä. Käytätkö vielä päihteitä vai oletko raitistunut? Alkoholismi on perinnöllinen sairaus ja ainut hyvä ja toimiva vaihtoehto alkoholistille on täysraittius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että et voi muuttaa jo tapahtuneita asioita. Varsinkaan sellaisia, joita et ole itse tehnyt. Ja on raskasta kun monikaan ei pysty ymmärtämään mitä kaikkea olet joutunut käymään läpi, tiedän tämän kokemuksesta.
Sä olet kuitenkin kaikesta huolimatta saanut muutettua elämääsi ja se on tosi iso juttu!
Anna itsellesi aikaa ja elä minuutti kerrallaan. Älä mieti muiden mahdollisia odotuksia tai aseta itsellesi liian paljon paineita. Tällaisten asioiden käsittely vie paljon aikaa.
Kaikkea hyvää ja halauksia <3
Vierailija kirjoitti:
Olet itsellesi vieraassa elämässä. Koet olosi tyhjäksi ja jopa tylsäksi uudessa tasaisessa elämässäsi. Jatkat sitä hamaan tulevaisuuteen, tai sitten päädyt viettämään elämää johon olet kasvanut sisään: päihteet, masennus, sosiaaliset/psyykkiset/fyysiset/taloudelliset jne. ongelmat. Olen pahoillani puolestasi, mutta näin siinä monelle käy. Itse olen siis samanlaisista taustoista kuin sinä. En tullut onnelliseksi yliopistotutkinnosta, "paremmista piireistä", menestymisestä työelämässä, mukavasta kodista jne. Tiedostin miten hienoja juttuja ne sinällään olivat, mutta tunnetasolla olin turistina omassa elämässäni. Lopulta päädyin työttömäksi narkomaaniksi. En ole kovin onnellinen nytkään, mutta tämän elämän minä tunnen, enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi. Surullista mutta totta.
Surullista luettavaa. Mutta jäin miettimään voisiko olla niin että harppaus siitä entisestä uuteen elämään oli yksinkertaisesti liian iso. Siksi että ehkä pystynyt koskaan tuntemaan olosi kotoisaksi. Itse olen ihan tavallisesta "duunari perheestä" lähtöisin ja vaikka sinällään ihan ok lapsuuden ja nuoruuden sain viettää niin minäkin koin myöhemmin ulkopuolisuuden tunnetta opiskeltuani yliopistossa ja toimiessani korkeaa koulutusta vaativassa työssä. Sitä on vaikea selittää tai edes itse ymmärtää. Kaikki sinällään hyvin mutta silti jotenkin kuin olisi sivusta katsojana omassa elämässään. En jaksanut. Mieluummin elän yksinkertaisempaa elämää sekä työ- että siviilielämässä. Jotenkin arkisempaa ja tavallisempaa minun näkökulmastani. Ehkä sinäkin pystyisit paremmin soputumaan päihteettömään ja ihan tavalliseen elämään jos ei olisi liian "korkea taso". Huonosti ilmaistu mutta en nyt löydä parempia sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Arvostan todella paljon.
Minä selviän eteenpäin, välillä vain muistot palaa tosi voimakkaasti mieleen ja on huono olla.
Tämä on kausittaista, joskus tunnen suurta kiitollisuutta ja vahvuutta siitä mitä olen kokenut. Tiedän olevani vahva.
Mutta välillä se vetää myös todella alas.
Olen ollut rauhassa nyt muutaman vuoden. Olen tavannut todella ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä. Olen ollut todella hämmästynyt, että he tulivat yksi kaksi elämääni. Muutama vanhempi ystävä minulla siis on. Jotka tuovat sellaista lämpöä ja hyväksyntää että tunnen oloni turvalliseksi. Useimmiten..
Välillä pääni kyllä meinaa työntää nuokin ihmiset pois mutta yritän menneisyyden olla antamatta vaikuttaa liikaa.
Tunnen tavallaan syyllisyyttä aina kun kirjoitan menneisyydestä ja vanhemmistani näin. Nuo ovat totta mutta olen saanut myös hyvää heiltä. Ei se ollut jatkuvasti helvettiä.
Tiedän heidän myös rakastavan lapsiaan. Mutta heilläkin oli todella vaikeaa, joten tavallaan myös olen ymmärtänyt heitä.
Olen heidän kanssaan väleissä vaikka juovat edelleen. Eivätkä ole oikeastaan muuttuneet.
Pakko sanoa, etten minä päihteiden maailmaan kaipaa. En kaipaa mitään draamaa enkä kestäisi sekuntiakaan olla sen porukan ympäröimänä joka oli minulle perhe, tuki ja hyväksyntä päihteille. Tunsin olevani muiden yläpuolella silloin.
Nyt en voi kun sääliä sitä tyttöä joka sinne eksyi. Onneksi pääsin pois.
Sekin kyllä tarvitsi yhden vakavan itsemurhayrityksen ja todellisen ihmeen. Sain mahdollisuuden ja uskon, että kaikella on tarkoituksensa.
Se ajatus lohduttaa minua usein kun tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi maailmasta.
Luulen, että löydän paikkani vielä.
Kaipaan vain rauhaa. Työkin on jo melkein liikaa mutta onneksi pidän työstäni suurimmaksi osaksi. Mutta kun pääsen kotiin niin en kykene kuin makaamaan ja hengittämään.
Voi olla että tämä käsittely kestää vielä kauan mutta silloin kun se alkoi toden teolla puolivuotta sitten niin luulin sekoavani. Koko minäni muuttui ja oli pakko hakea apua ja huusin tuskaani. Se oli todella rankkaa.
Toivon että käsittelin silloin pahimmat kipuni.
Kiitos vielä. Luen mielelläni lisää kokemuksianne ja neuvoja :)
Ap
Nyt voit valita seurasi ja tee se tarkasti. Oikeasti on olemassa paljon tyhmiä itsekkäitä ihmisiä ja vältä heidän seuraansa kuin ruttoa. Et ole vielä hankkinut lapsia idiootin kanssa, se helvetti voi olla tulossapäin mutta yritä pitää varasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Arvostan todella paljon.
Minä selviän eteenpäin, välillä vain muistot palaa tosi voimakkaasti mieleen ja on huono olla.
Tämä on kausittaista, joskus tunnen suurta kiitollisuutta ja vahvuutta siitä mitä olen kokenut. Tiedän olevani vahva.
Mutta välillä se vetää myös todella alas.Olen ollut rauhassa nyt muutaman vuoden. Olen tavannut todella ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä. Olen ollut todella hämmästynyt, että he tulivat yksi kaksi elämääni. Muutama vanhempi ystävä minulla siis on. Jotka tuovat sellaista lämpöä ja hyväksyntää että tunnen oloni turvalliseksi. Useimmiten..
Välillä pääni kyllä meinaa työntää nuokin ihmiset pois mutta yritän menneisyyden olla antamatta vaikuttaa liikaa.Tunnen tavallaan syyllisyyttä aina kun kirjoitan menneisyydestä ja vanhemmistani näin. Nuo ovat totta mutta olen saanut myös hyvää heiltä. Ei se ollut jatkuvasti helvettiä.
Tiedän heidän myös rakastavan lapsiaan. Mutta heilläkin oli todella vaikeaa, joten tavallaan myös olen ymmärtänyt heitä.
Olen heidän kanssaan väleissä vaikka juovat edelleen. Eivätkä ole oikeastaan muuttuneet.Pakko sanoa, etten minä päihteiden maailmaan kaipaa. En kaipaa mitään draamaa enkä kestäisi sekuntiakaan olla sen porukan ympäröimänä joka oli minulle perhe, tuki ja hyväksyntä päihteille. Tunsin olevani muiden yläpuolella silloin.
Nyt en voi kun sääliä sitä tyttöä joka sinne eksyi. Onneksi pääsin pois.
Sekin kyllä tarvitsi yhden vakavan itsemurhayrityksen ja todellisen ihmeen. Sain mahdollisuuden ja uskon, että kaikella on tarkoituksensa.
Se ajatus lohduttaa minua usein kun tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi maailmasta.
Luulen, että löydän paikkani vielä.Kaipaan vain rauhaa. Työkin on jo melkein liikaa mutta onneksi pidän työstäni suurimmaksi osaksi. Mutta kun pääsen kotiin niin en kykene kuin makaamaan ja hengittämään.
Voi olla että tämä käsittely kestää vielä kauan mutta silloin kun se alkoi toden teolla puolivuotta sitten niin luulin sekoavani. Koko minäni muuttui ja oli pakko hakea apua ja huusin tuskaani. Se oli todella rankkaa.
Toivon että käsittelin silloin pahimmat kipuni.Kiitos vielä. Luen mielelläni lisää kokemuksianne ja neuvoja :)
Ap
Olet vahva ihminen ja todella nostan hattua sinulle! Kurjaa että työ vie mehut ihan kokonaan mutta toisaalta on varmasti tärkeää että se tuo säännöllisyyttä elämään ja tietysti tuloja. Olisiko mahdollista tehdä lyhennettyä päivää? Vaikka 6h/päivä? Sekin on ymmärrettävää että tunteesi vanhempiasi kohtaan ovat ristiriitaiset. Kyllä vanhemmat yleensä lapsiaan rakastavat vaikka eivät pysty tai osaa olla hyviä vanhempia. Luultavasti heilläkään ei kovin ruusuinen lapsuus ole ollut eikä mallia hyvään vanhemmuuteen ja normaaliin perhe-elämään omasta lapsuudenkodistaan. Tai muusta syystä elämän vaatimukset käyneet ylivoimaiseksi eivätkä pysty tunnetasolla samaistumaan lapsen tarpeisiin. Syyllisiä on yleensä turha etsiä, löytyy vain uhreja. Nämä ongelmat kun tuppaavat siirtymään sukupolvelta toiselle. Ehkä sinä olet nyt teidän suvussa se avainasemassa oleva henkilö joka pystyy tämän negatiivisen kierteen katkaisemaan ja aikanaan antamaan paremmat lähtökohdat omille lapsillesi. Uskon siihen, kunhan vaan löydät hyvän ja kiltin puolison joka on ja pysyy sinun ja tulevien lastenne tukena. Luulen että aikanaan omien lastesi onnellisuus auttaa sinuakin tuntemaan itsesi kokonaisemmaksi ja onnellisemmaksi. Mutta nyt, keskity itseesi ja nauti kesästä, ystävistä ja kaikista pienistä asioista jotka tekevät sinut iloiseksi.
Selviät kyllä. Olet vahvempi kuin moni muu tuolla kokemus pohjalla
Hei!
Uskon, että olet selviytyjä, kaikki tulee muuttumaan paremmaksi ja saat asioita käsiteltyä.
Olethan päässyt jo asioissa eteenpäin, hakenut ja saanut apua.
Kun aikaa kuluu, saat asioihin lisää etäisyyttä. Hyviä ja uusia asioita tulee sun elämään, kun annat tulla.
Siinä aikataulussa, kuin se sinulle tuntuu sopivalta.
Olet niin nuori vielä, ja sinulla on elämä edessäsi.
Et ehkä tule unohtamaan koskaan, mutta ehkä se voisi olla myös voimavara,
itselläni se ajatus on auttanut.
Ja usko pois, vaikka välillä tuntuu, että musertuu kaiken alle, niin ne hetket tulevat vähenemään.
Kun annat asioille aikaa, osaat jatkossa arvostaa hyviä asioita enemmän, sillä tiedät, etteivät ne ole itsestäänselvyyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani kaikesta kokemastasi. Minullakin on ollut todella raskas elämä, valtava taakka kannettavaksi. Välillä jaksaa jotenkin, välillä taas huonommin. Kun tuntuu oikein pahalta, keskity hengittämiseen. Se riittää sillä hetkellä. En ala tässä nyt vakuutella, että pian kaikki kääntyy paremmaksi, koska sellaisesta ei ole mitään takeita. Mennään hetki kerrallaan eteenpäin. Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia.