Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit kysymys
29.03.2006 |
Tämä on sitä " normaalia perhe-elämää" kun olen kotona omien, itse kovasti haluamieni lasten kanssa. Sen ei kai pitäisi tuntua työltä vaan kivalta kotonaololta, vai??? Mutta kun se tuntuu! Loputonta savottaa siitä asti kun aamulla herää siihen asti kun nukahtaa yöllä ja pari herätystä vielä niiden muutenkin lyhyiden unien aikana. Tiskiä, pyykkiä, komentamista, ruokaa, pesua, pukemista...tukka putkella sinne tänne ja itselleen ei hetken rauhaa.
Ovatko kaikki muut autuaan tyytyväisiä vai tuntuuko homma työltä? Mulla ei ole yhdessäkään työpaikassa ollut näin rankkaa ja yksinäistä raatamista....
Kommentit (14)
Mieskin on onneksi sitä mieltä että minä teen ihan täyden työpäivän siinä kun vahdin lapsia eikä ole koskaan valittanut tekemättömistä töistä tai kehoittanut menemään " oikeaan" työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään lomailua ole eikä niitä lomia varsinaisesti edes tule. Mutta koen itse että tämä on kaikkein tärkeintä työtä ja arvokasta kasvattaa ihmisen taimia. Mielekästäkin ja itse saa päivät aikatauluttaa, mutta raskasta kuitenkin. Tärkeää siksi huolehtia omasta jaksamisesta!!
mutta jos valitan, käskee töihin, kun rahankin kanssa on aina tiukkaa. ELi ei arvosta sitä.
mutta kotiäidille samasta työstä 24h tulee vain muutamia kolikoita taskun pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen nyt 3 päiväistä viikkoa ja töiden jälkeen jaksan touhuta vaikka mitä (leikkiä lasten kanssa, siivota yms.), kun taas kotona vietettyjen päivien jälkeen olen ihan puhki. Mies on lasten kanssa ne päivät, kun minä olen töissä ja melkein aina niiden päivien jälkeen se on ihan poikki ja päätä särkee.
No nyt ymmärtää mieskin parmemmin minua, jos ei ole aina paikat järjestyksessä ja ruoka pöydässä, kun herra tulee töistä kotiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen olevani korvaamaton. Tarkoitan tämän siis lapsen kannalta, koska tässä vaiheessa vauvani on vielä niin selkeästi kiinni minussa, ettei edes mieheni kelpaa rauhoittamaan vauvaa. Tottakai voisin antaa lapseni jollekin toiselle hoitoon, eikä se siihen kuolisi, mutta parempaa/rakkaampaa hoitajaa omalle lapselleni kuin minä ei taatustu löydy!
t. itserakas kotiäiti
Päivät ja yöt valvotaan. jostain kumman syystä huomasin vaan, että kun mulla oli ennen omia lapsia hoitolapsia kotona niin niiden kanssa ei ollut kyllä yhtään rankan tuntusta. Vaikka onhan siinä eroakin, kun he eivät ole yötä tässä, mutta jotenkin vaan ajattelin yks päivä tätä asiaa. nyt kun omia lapsia on neljä ja jatkuvaa menoa, pyykkiä , siivousta , tiskausta, nukuttamista jne pää on ihan pyörällä. Mutta jotenkin tätä vaan kuitenkin jaksaa ja jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla niitä on nyt kerralla 3 eli toista kertaa ei varmaan tule.
raskaampaa kuin olisin voinut kuvitella. Aika ilotonta puurtamista.
Olen yksinhuoltaja ja kotona vielä muutaman kuukauden uhmaikäisen kanssa puuhh...
Olen aina ollut kotona viihtyvä, siksi oli yllätys että kotona olo voi olla niin raskasta. Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle. Paljon yritän järjestää menemistä ja tekemistä ja lapselle kavereita ym.
Jo pelkästää ruokahuolto : kaksi oikeaa ateriaa päivässä plus muut väli ym palat. Koko ajan saa olla vähintäinkin miettimässä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan en jaksa edes ajatella että tekisin vielä " normaalia" päivätyötä tähän lisäksi. Kotiäitinä on myös vapaus esim lähteä kyläilemään tai vaikka ikeaan kesken päivän tai sitten ottaa rennommin jos on tosi väsynyt olo. Ja tarvittaessa saa nukuttua päiväunet... Mutta aikoja on, jolloin ei jaksa hankkia itselleen aikuista seuraa (toinen kotiäiti lapsineen) ja tuntuu tosi yksinäiseltä ja rankalta esim silloin kun on jokin flunssakierre päällä eikä voi lähteä minnekään eikä oikein levätäkään. Mutta aina tulee sitten se aurinkoisempikin päivä...
Välillä on raskasta mut vielä ainakin nautin kotona olosta. . . en kuitenkaan meinaa lopunelämää olla kotona.
Ja selvää on että sekin joskus väsyttää.