Miten voi olla mahdollista että sijainen hoitaa työn kannattavammin kuin vakituinen?

Tuttua puuhaa etenkin kaupungilla. Saat pahaa silmää, jos teet työt tehokkaasti, kun vakkareiden päivä kuluu kahvitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vakituisella ainainen "kiire" ja jatkuvasti tarve jäädä ylitöihinkin kun sijainen pyörittelee suurimman osan päivästään peukaloitaan ja kyselee lisätehtäviä?

Kaikissa ns. erityisasiantuntijan duuneissa ei pidä paikkaansa, 

mutta valitettavasti monissa muissa sijaiset hoitavat hommat paljon paremmin.

Vakituiselta on jo imetty kaikki mehut, sijainen vielä jaksaa uutena!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakituinen on tehnyt ne taustahommat valmiiksi ennen lomaansa ja sijainen vain tekee ne vakirutiinit.

Ei vaan samat työt on joka päivä, joskus työn määrä voi olla vähemmän, joskus enemmän mutta tehtävät on 100 % samat.

No sitten sijainen jättää jotain tekemättä tai tekee hutiloiden. Onnea vain vakkarille, kun palaa takaisin töihin...

Ei jätä, vaan tekee yhtä huolellisesti kuin vakituinen.

Kumpiko sinä siis olet?

Kollega.

Minun työpaikallani kollegat eivät ainakaan kovin äkkiä päälle päin näe, miten hyvin kukin hommansa hoitaa ja mitkä asiat ovat jääneet tekemättä. Ne virheet ja hutiloinnit tulevat vasta sitten vastaan, kun teet sitä täsmälleen samaa hommaa kuin se toinen on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vakituiselta on jo imetty kaikki mehut, sijainen vielä jaksaa uutena!!

No todellakaan työ ei ole mitenkään raskasta. Normaali ihminen jaksaa työelämässä parikymppisestä eläkeikään joten ikävuosistakaan ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakituinen on tehnyt ne taustahommat valmiiksi ennen lomaansa ja sijainen vain tekee ne vakirutiinit.

Ei vaan samat työt on joka päivä, joskus työn määrä voi olla vähemmän, joskus enemmän mutta tehtävät on 100 % samat.

No sitten sijainen jättää jotain tekemättä tai tekee hutiloiden. Onnea vain vakkarille, kun palaa takaisin töihin...

Ei jätä, vaan tekee yhtä huolellisesti kuin vakituinen.

Kumpiko sinä siis olet?

Kollega.

Minun työpaikallani kollegat eivät ainakaan kovin äkkiä päälle päin näe, miten hyvin kukin hommansa hoitaa ja mitkä asiat ovat jääneet tekemättä. Ne virheet ja hutiloinnit tulevat vasta sitten vastaan, kun teet sitä täsmälleen samaa hommaa kuin se toinen on tehnyt.

Meillä on sama työnkuva ja jouduin usein hoitamaan kollegan työt omieni ohessa näinä ylityövapaapäivinä joten tiedän täsmälleen mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitataanko kannattavuus sillä kuinka paljon ehtii pyöritellä peukaloita?

Ei vaan sillä että 1 ihminen tekee 2 ihmisen työt jos ei enemmänkin.

Sekään ei läheskään aina mittaa suoraan kannattavuutta. Kannattavuus mitataan enemminkin tulosten ja kustannusten erotuksella. Tehokkuus ei takaa tuloksellisuutta.

Sijainen ei voi mitenkään tietää kaikkea. Olin ennen sijaisena ja aika vaikea oli vieraassa paikassa tietää kaikkea. Yksinkin jossain paikoissa olin. Perushommat luki paperilla ohjeessa, mutta ainakin itse nykyään samassa työssä teen sen lisäksi aika paljon muutakin. Omassa työpaikassa oppii näkemään, mitä nyt voi tehdä, vaikka kukaan ei sitä ole käskenyt tehdä juuri silloin. Sijaista varten on voitu myös tehdä jotain taustatöitä valmiiksi tai osan hänen töistään tekee joku vakituinen oman työnsä ohella, jos vaikka tiedetään, että kiiretilanteessa ei ehdi alkaa opettaa muutaman päivän takia ihan uudelle jotain työtä.

Olen esimies ja huomannut, että hyvin usein pitkään talossa olleen ammattitaito ei enää yllä nykypäivän vaatimuksiin. Henkilön ominaisuuksista ja kouluttautumishalukkuudesta riippuu kehittyykö ammattitaito ajan mukana. Otteensa menettänyt työntekijä joko uupuu itse tai sitten alkaa käyttäytyä epäasiallisesti muita kohtaan. Hyvin usein sijainen on vakkaria parempi. Kannattaa säännöllisin väliajoin kysyä itseltään, saisinko enää nykyistä työtäni, jos hakisin sitä nyt. Ja muuten. Jos ihminen huolehtii itsestään, jaksaminen ei ole iästä kiinni.

Minkälaisesta työstä on kyse?

Sijainen jaksaa yhden kesän rehkiä siinä toivossa että saisi ehkä myöhemmin lisää töitä. Vakituinen tekee työtä vuodesta toiseen eikä rasita itseään liikaa jottei joutuisi sairauslomille tai ennenaikaiselle eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen esimies ja huomannut, että hyvin usein pitkään talossa olleen ammattitaito ei enää yllä nykypäivän vaatimuksiin. Henkilön ominaisuuksista ja kouluttautumishalukkuudesta riippuu kehittyykö ammattitaito ajan mukana. Otteensa menettänyt työntekijä joko uupuu itse tai sitten alkaa käyttäytyä epäasiallisesti muita kohtaan. Hyvin usein sijainen on vakkaria parempi. Kannattaa säännöllisin väliajoin kysyä itseltään, saisinko enää nykyistä työtäni, jos hakisin sitä nyt. Ja muuten. Jos ihminen huolehtii itsestään, jaksaminen ei ole iästä kiinni.

Heh, aika harva nykypäivänä saisi enää omaa työtään, etenkään eläkeikää lähentelevät ja ennen tietokoneaikaa töihin tulleet. Aika harva saisi enää myöskään ajokorttia, jos nyt menisi kirjallisiin ja inssiin. :D

Johtuu siitä, että toiset on vaan tehokkaampia kuin toiset. Ja osa on kehittänyt hitaasta työnteosta ja sen liioittelusta itselleen mantran, johon alkaa itsekin uskoa. Ei vakityö ole mikään absoluuttinen mittari, että on ns. hyvä työntekijä ja sitten työtön (ehkä tämä sijaiseksi otettu ennen tätä) jonkun tason alapuolella. Työssäkäyvissä on paljon huonoja työntekijöitä ja työttömissä olisi hyviä. Se on vaan niin monen asian summa.

Muistan itse töissä, kun työkaverit oli kauhean kiireisiä ja stressaantuneita, enkä ymmärtänyt, koska tekivät samaa työtä kuin minä ja musta töitä oli liian vähän. Epäilin pitkään, etten osaa tehdä työtä oikein tai huomioida kaikkea. Yksi päivä työhuonekaveri loukkaantui ja joutui 6 viikon saikulle. Sain väliaikaisesti hänenkin työnsä ja kaikki sääli mua. Joopa joo, tein sekä omani että hänen työt 5 tunnissa ja edelleen oli luppoaikaa. Nykyään olen opetusalalla ja jotkut opettajat on laiskoja, jotkut ei. Silti käytetyt tunnit suunnitteluun ei ole suoranainen ahkeruuden mittari vaan joidenkin kohdalla hitauden merkki enemminkin. Joku väkertää samaa asiaa koko illan, jonka toinen tekee tunnissa. Se on yksilöllistä eroa työtehossa. Pelkästään sähköpostin kirjoittaminen. Toinen muotoilee vanhemmille tunnin lyhyttä sähköpostia kieli keskellä suuta, kun toinen kirjoittaa aivan yhtä hyvän ja muotoillun 5 minuutissa.

Muakin kiinnostaisi että mistä työstä on nyt kyse tässä ap:n tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä, että toiset on vaan tehokkaampia kuin toiset. Ja osa on kehittänyt hitaasta työnteosta ja sen liioittelusta itselleen mantran, johon alkaa itsekin uskoa. Ei vakityö ole mikään absoluuttinen mittari, että on ns. hyvä työntekijä ja sitten työtön (ehkä tämä sijaiseksi otettu ennen tätä) jonkun tason alapuolella. Työssäkäyvissä on paljon huonoja työntekijöitä ja työttömissä olisi hyviä. Se on vaan niin monen asian summa.

Muistan itse töissä, kun työkaverit oli kauhean kiireisiä ja stressaantuneita, enkä ymmärtänyt, koska tekivät samaa työtä kuin minä ja musta töitä oli liian vähän. Epäilin pitkään, etten osaa tehdä työtä oikein tai huomioida kaikkea. Yksi päivä työhuonekaveri loukkaantui ja joutui 6 viikon saikulle. Sain väliaikaisesti hänenkin työnsä ja kaikki sääli mua. Joopa joo, tein sekä omani että hänen työt 5 tunnissa ja edelleen oli luppoaikaa. Nykyään olen opetusalalla ja jotkut opettajat on laiskoja, jotkut ei. Silti käytetyt tunnit suunnitteluun ei ole suoranainen ahkeruuden mittari vaan joidenkin kohdalla hitauden merkki enemminkin. Joku väkertää samaa asiaa koko illan, jonka toinen tekee tunnissa. Se on yksilöllistä eroa työtehossa. Pelkästään sähköpostin kirjoittaminen. Toinen muotoilee vanhemmille tunnin lyhyttä sähköpostia kieli keskellä suuta, kun toinen kirjoittaa aivan yhtä hyvän ja muotoillun 5 minuutissa.

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Edellisessä työpaikassa varsinkin, työkaverit valittelivat että kun on niin kiire ja kauheesti hommia mitään ei ehdi tehdä. Minusta tuntui aina että mä unohdan tehdä jotain, tai teen jotenkin huonosti ja en ymmärrä tehdä tarpeeksi hyvin tai jotain. Mutta ikinä ei minun työni laadussa/jäljessä ollut mitään moitittavaa. Sama homma nykyisessä työpaikassa, mutta hieman vähemmässä määrin. Mä en tarkoita tätä nyt niin että muut olis jotenkin tyhmiä ja hitaita ja mä olisin nopea ja älykäs. Mutta ilmiselvästi minun tyskentelytapani eroaa muiden tavasta jollain lailla, koska olen nopeampi, mutta työn laatu ei kärsi. Tämä ei tee minusta mitenkään parempaa ihmistä, turha kenenkään pahoittaa tästä mieltään :)

Vierailija kirjoitti:

Olen esimies ja huomannut, että hyvin usein pitkään talossa olleen ammattitaito ei enää yllä nykypäivän vaatimuksiin. Henkilön ominaisuuksista ja kouluttautumishalukkuudesta riippuu kehittyykö ammattitaito ajan mukana. Otteensa menettänyt työntekijä joko uupuu itse tai sitten alkaa käyttäytyä epäasiallisesti muita kohtaan. Hyvin usein sijainen on vakkaria parempi. Kannattaa säännöllisin väliajoin kysyä itseltään, saisinko enää nykyistä työtäni, jos hakisin sitä nyt. Ja muuten. Jos ihminen huolehtii itsestään, jaksaminen ei ole iästä kiinni.

Tämä on totta, vaikkei av-mammat tietenkään myönnä, ettei ihmiset olisi yhtä hyviä aina kaikessa. Monet vakituiset ei todellakaan saisi nykyistä työtään enää ja sitä ällöttävämpää on, että juuri iäkkäissä lusmuissa on niitä, jotka valittaa työttömistä. Itse istuttu jossain suojatyöpaikassa kymmeniä vuosia ja sieltä sitten päivitellään toisten laiskuutta. Eräs valtion työntekijä sanoi kaverille työhaastattelussa, että eivät hae työntekijää kovin julkisesti, kun sitten "hakee vaan kaikki työttömät ja eihän tänne semmoisia haluta".  Jep, jep. Muija ei itse edes tajunnut, mistä työssä on kyse  ja istunut siellä jollain merkantin papereilla 35 vuotta saatuaan paikan suhteilla. Kehtaakin. Kaverille tämä otti koville, koska oli työtön, mutta oli saanut naamioitua sen opiskelijastatukseen. Mietti sitäkin, kuinka paljon on fiksuja ja ahkeria entisiä kollegoja jne. työttömänä ja sitten tämmöinen virkapossu kehtaa puhua tuollaisia.

Toinen kaveri oli myös valtiolla ja työhuonekaverinsa ainoa työtehtävä oli sen yksikön laskujen maksaminen. Joskus 70-luvulla joutui ravaamaan pankissa ja pitämään kassaa töissä jne. No, ei sekään superraskas työ, mutta siinä oli puuhaa. Sitten vuonna 2003 istui edelleen toimistossa hoitamassa maksamisia verkkopankin kautta, kassasta oli luovuttu jo aikoja sitten. Ainoa työtehtävä enää maksaa siis laskut. Kaveri oli tämän naisen pomo tavallaan ja sanoi, että oikeasti se maksoi 20-30 laskua verkkopankin kautta viikossa ja siinä oli koko sen työ. Sitten se kuulemma puhui vielä kiireistä jne.  Kaikki sen tiesi, ettei töitä enää ole, mutta armosta odotettiin eläkeikää, johon siihenkin oli vielä useampi vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä, että toiset on vaan tehokkaampia kuin toiset. Ja osa on kehittänyt hitaasta työnteosta ja sen liioittelusta itselleen mantran, johon alkaa itsekin uskoa. Ei vakityö ole mikään absoluuttinen mittari, että on ns. hyvä työntekijä ja sitten työtön (ehkä tämä sijaiseksi otettu ennen tätä) jonkun tason alapuolella. Työssäkäyvissä on paljon huonoja työntekijöitä ja työttömissä olisi hyviä. Se on vaan niin monen asian summa.

Muistan itse töissä, kun työkaverit oli kauhean kiireisiä ja stressaantuneita, enkä ymmärtänyt, koska tekivät samaa työtä kuin minä ja musta töitä oli liian vähän. Epäilin pitkään, etten osaa tehdä työtä oikein tai huomioida kaikkea. Yksi päivä työhuonekaveri loukkaantui ja joutui 6 viikon saikulle. Sain väliaikaisesti hänenkin työnsä ja kaikki sääli mua. Joopa joo, tein sekä omani että hänen työt 5 tunnissa ja edelleen oli luppoaikaa. Nykyään olen opetusalalla ja jotkut opettajat on laiskoja, jotkut ei. Silti käytetyt tunnit suunnitteluun ei ole suoranainen ahkeruuden mittari vaan joidenkin kohdalla hitauden merkki enemminkin. Joku väkertää samaa asiaa koko illan, jonka toinen tekee tunnissa. Se on yksilöllistä eroa työtehossa. Pelkästään sähköpostin kirjoittaminen. Toinen muotoilee vanhemmille tunnin lyhyttä sähköpostia kieli keskellä suuta, kun toinen kirjoittaa aivan yhtä hyvän ja muotoillun 5 minuutissa.

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Edellisessä työpaikassa varsinkin, työkaverit valittelivat että kun on niin kiire ja kauheesti hommia mitään ei ehdi tehdä. Minusta tuntui aina että mä unohdan tehdä jotain, tai teen jotenkin huonosti ja en ymmärrä tehdä tarpeeksi hyvin tai jotain. Mutta ikinä ei minun työni laadussa/jäljessä ollut mitään moitittavaa. Sama homma nykyisessä työpaikassa, mutta hieman vähemmässä määrin. Mä en tarkoita tätä nyt niin että muut olis jotenkin tyhmiä ja hitaita ja mä olisin nopea ja älykäs. Mutta ilmiselvästi minun tyskentelytapani eroaa muiden tavasta jollain lailla, koska olen nopeampi, mutta työn laatu ei kärsi. Tämä ei tee minusta mitenkään parempaa ihmistä, turha kenenkään pahoittaa tästä mieltään :)

Turha vaatimattomuus pois. Ihmisenä olette tietenkin tasavertaisia, mutta ei se sitä poista, että olet nopeampi ja todennäköisesti älykkäämpi/hoksaavampi. Meillä kaikilla on vahvuutemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakituinen on tehnyt ne taustahommat valmiiksi ennen lomaansa ja sijainen vain tekee ne vakirutiinit.

Ei vaan samat työt on joka päivä, joskus työn määrä voi olla vähemmän, joskus enemmän mutta tehtävät on 100 % samat.

No sitten sijainen jättää jotain tekemättä tai tekee hutiloiden. Onnea vain vakkarille, kun palaa takaisin töihin...

Saamattoman vakkarin vakioselitys. Mulla oli harjoittelussa sama. Vakkarin aika meni valittamiseen, oli selkeästi hitaampi ja osaamisessa paljon jälkeenjääneisyyttä. Meni monesti niin päin, että minulta kysyttiin neuvoa. Sijainen voi olla tehokkaampi ja osaavampi, mutta ei kukaan vakkari sitä koskaan myönnä. Nyt on opinnoista jo aikaa, eikä mulle ole ongelma myöntää, että joku vastavalmistunut voi osata jonkun asian paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakituinen on tehnyt ne taustahommat valmiiksi ennen lomaansa ja sijainen vain tekee ne vakirutiinit.

Ei vaan samat työt on joka päivä, joskus työn määrä voi olla vähemmän, joskus enemmän mutta tehtävät on 100 % samat.

No sitten sijainen jättää jotain tekemättä tai tekee hutiloiden. Onnea vain vakkarille, kun palaa takaisin töihin...

Tai sitten se vakkari on vain hidas hommissa ja esittää vain kiireistä. Tai sitten keskittyy johonkin täysin turhaan työssään.