Ex-miehen perhe tunkee elämääni

Jos lapsi on jo kouluikäinen, sinuna hankkisin jonkun harrastuksen johon voisi luontevasti lähteä kun ex-anoppi on kylässä... sanot että nyt oot edennyt siihen pisteeseen että kaipaat omaa tilaa ja aikaa. Jossain vaiheessa sanot sitten että haluat selkeämmin oman arjen ja rutiinit. Että arvostat lapsen isovanhemman antamaa aikaa lapsellesi mutta sitä pitäisi jotenkin rajata. Voisitko viedä joskus lapsen itse mummolaan ja näin saisit omaa aikaa vähän lisää?

No en haluaisi, että anoppi jää luokseni jos lähden. Koska tiedän hänen olevan paikalla kun palaan..

Asiaa hankaloittaa, että olen kiitollisuudenvelassa eksälle.. Hän on suhteemme aikana auttanut minut niin monesta hirveästä asiasta yli, etten jotenkaan voi olla niin kiittämätön, että blokkaisin hänet elämästäni. Välillä tulee tunne, että hän kuvittelee minun olevan jotenkin velvollinen kertomaan hänelle kaiken.

Jos eksä ei olisi niin vanhanaikainen ja dominoiva, hän voisi olla ihan hyvä mies... Mutta ei minulle...

Ap

Enkä haluaisi olla yhtään enempää erossa lapsesta kun jo olen.. Teen 9h päiviä, lapsi harrastaa, on isällään, mummollaan ja minullakin myös omia menoja. En siis mummon takia halua haaskata aikaani olla lapseni kanssa. Hän on elämäni tärkein ihminen, ehkä liikaakin.

Välillä mietin, jos eksä olisi erilainen, haluaisin toisen lapsen. Olen niin yksin kuitenkin :(

Luulin että ollaan aina yhdessä, ja annoin meille kaiken... perustin koko elämäni sille....

Ap

Kauhea avautuminen, mutta ei ole ketään..

Kun lapsi on pois, käyn lenkillä, luen ja syön ulkona, katson leffoja ja näen kavereita.. mutta elämä on niin tyhjää.. ja koti surullinen...

Haluaisin vaan sitä kaikkea mistä unelmoin... en saa noista asioista irti mitään... tai mitään siihen perheen kanssa olemiseen verrattavaa. Olen niin iloinen kun ollaan jossain lapsen jutussa kaikki ja eksä on ystävällinen ja iloinen... Silti hän ahdistaa minua....

Joku hirveä ajatus olisi edes harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, tai edes suudella! Että näkisin, että on muitakin. En vaan uskalla.

Ap

Voisit laittaa kotiisi hälytysjärjestelmät ja jos anoppi tunkee kylään kutsumatta, tunge lapsi hänelle ja sano että jos haluat tavata, menkää vaikka puistoon. Mä lähdenkin nyt lenkille, mutta mun kotiini ei tulla omin luvin.

Ei ne asiat sanomatta muutu. Voit olla lapanen tai alkaa kasvattaa omanarvontuntoasi ja itsenäisyyttä nyt. Tuli riitaa tai ei. Itse asiassa puolen vuoden exanoppivapaa voisi tehdä hyvää!

No en todellakaan päästäisi anoppia kotiini. Sanoisin, että ei tarvi tulla ilmoittamatta ikinä, kenenkään. Että haluan yksityisyyttä. Piste.

Eksä on myös yleensä eksä syystä.

Hälytysjärjestelmästä saa myös 10% alennuksen kotivakuutuksesta!

Makaa hänen kanssaan vielä kerran. Kato mitä tunteita se herättää. Juhannusiloa.

Exäsi on jyrä, kuten äitinsäkin. 

Yhdelle kun kumartaa, toiselle pyllistää.

Ja kyllä sinussakin vikoja on. Lapsen parasta nyt voi laulaa kaikki, mutta toimiiko se äidille?

Ja ehdottomasti kiellät exääsi soittelemasta lapselle niinä päivinä, kun ei ole tapaamisviikonloppu. Sanot myös lapselle, että ei pidä yhteyttä isäänsä ja mummoonsa salaa. Sinun on aika alkaa elämään omaa elämää lapsesi kanssa ja rajata ex-miehensä sukunsa kanssa pois elämästäsi ja lapsen elämästä. Tsemppiä sinulle.

Et kerro pitkäkö aika on erosta, onko ero lainvoimainen - tai olitteko naimisissa yleensäkään. Minkä ikäinen lapsi on, minkä ikäisiä te vanhemmat, kauanko olitte yhdessä.  Kerroit että tosi nuoresta; et ole ilmeisesti ollut yksin ennen.

Kaikesta tuosta riippuu nää neuvotkin, mitkä sinua voisi hyödyttää. Mikä sopii yhteen erotilanteeseen ei sovi toiseen.

Aikaa pitää antaa, myös erolle. Joka tapauksessa.

Erosta on reilu vuosi.. olen alle 30, mies alle 40. Olin vielä lukiossa kun alettiin seurustella.. Lapsi on 7. En mitenkään voisi kieltää häntä pitämästä yhteyttä isään ja mummoonsa.. Olisi niin itsekästä.

Nyt kuitenkin jouduin tilanteeseen, että olen heidän kanssaan juhannuksen, vaikka vain tytön piti olla.....

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja ehdottomasti kiellät exääsi soittelemasta lapselle niinä päivinä, kun ei ole tapaamisviikonloppu. Sanot myös lapselle, että ei pidä yhteyttä isäänsä ja mummoonsa salaa. Sinun on aika alkaa elämään omaa elämää lapsesi kanssa ja rajata ex-miehensä sukunsa kanssa pois elämästäsi ja lapsen elämästä. Tsemppiä sinulle.

Tää kertoo nykyajasta...

M35 joka näkee lastaan kerran kuussa koska katkera ex...

Voi kamala jos exä, tai jopa exän sukulaiset, suuttuvat :O! OMG jos maailmassa olisi muutama ihminen, jotka eivät pidä sinusta, kun vaalit omia rajojasi.. eihän sellaisen ajatuksen kanssa vaan voi elää! 

Vaikka toisten kotiin ei kutsumatta ole asiaa, ihmettelen näitä kommentteja missä soitot ja käynnit pitäisi kieltää ehdottomasti. Kyllä erossakin mennään lasten etu edellä, ja jos lapsi saa isästään seuraa iltapäiviksi, tai mummi haluaa nähdä lastenlastaan ja hemmotella häntä on heillä siihen täysi oikeus. 

Ymmärrän ahdistuksen ap:n elämään tunkeutumisesta, mutta lasten kannalta hieno tilanne, että on noin paljon välittäviä aikuisia ympärillä. Voisiko heidän kanssaan sopia tapaamisista yhdessä? Esim. että ex lähtee iltapäivisin lasten kanssa jonnekin muualle kuin sinun kotiisi, ja anopin kanssa tapaamiset etukäteen (myös yökylät). Tällä lailla myös sinulla säilyisi kontrolli, mutta lapsi nauttisi myös muiden aikuisten seurasta.

Vaikuttaa siltä, että yksinäisyys on sinun pahin onglemasi, vaatii opettelua oppia nauttimaan myös yksinolosta. Anna ihmeessä lapsi välillä anopille yökylään , ja suunnittele iltaan juuri sellaisia asioita, minkä tekemisestä eniten nautit. On tärkeä taito tulla toimeen myös itsekseen, etkä ole ehkä sitä koskaan ehtinyt opetella, jos yhteiselämä miehen kanssa alkoi hyvin nuorena. Vaatii harjoittelua, kuten kaikki muukin. :) Tsemppiä!

Kyllä minäkin olisin mummuna paniikissa, jos yhtäkkiä lapsenlasta näkisi paljon vähemmän.

Ap ei osaa pitää rajojaan. Tapaamisiin selkeät sopimukset. Mutta ei neuvot auta kun ap antaa kävellä ylitse koko ajan. Kannattaisi ehkä harkita jotain psykologin apua rajojen asettamiseen.

Nyt ap syyttää exää ja ex-anoppia tilanteestaan. Todellisuudessa ap ei voi odottaa että he muuttavat käytöstään vaan hänen on asetettava itse rajat.

Tuossa tilanteessa ei auta muu kun paikkakunnan vaihto jos haluat välimatkaa exään ja anoppiin.

Nykyinen tilanne on lapsen kannalta paras mahdollinen, kaikki rakkaat on lähellä ja saa tavata paljon mummoa ja isäänsä. Turvaverkot on sinulla kunnossa ja saat paljon apua.

Luulen että palaatte vielä yhteen. Pitäisi käsitellä se lyöminen terapiassa. En hyväksy väkivaltaa. ymmärrän kuitenkin että joskus voi mennä yli ja ei hillitse käytöstään. Ihmiset ovat erilaisia temperamentiltaan. Oma teini-ikäinen on lyönyt minua ja on kuitenkin mitä rakastettavin ja ihana ihminen. Kärsii edelleen syyllisyyttä tapahtuneesta, on jo aikuinen. Joskus anteeksianto on paikallaan.

Mielestäni et ole päässyt yli exästä, et voi ajatella ketään muuta miestä elämääsi ja lapsihaaveitakin vielä on.

Näin eronneena jolla lapset jo aikuisia tajuan kuinka paljon he ovat menettäneet kun isä ei ole ollut heidän kanssaan, samoin isä on menettänyt paljon. Ehkä olisimme voineet hoitaa asiat toisin ja selvittää pulmamme mutta nyt se on jo myöhäistä. 

Pohdi asiaa ja mieti mitkä ovat sinun ehtosi perheenne eheyttämiseksi. Joko jatkat näin ja elät ilman parisuhdetta, otat etäisyyttä exän perheeseen ja alat elää toisenlaista elämää.