Synnytystarinan kertominen; av-mielipide?

Vuosien palstailun jälkeen uskaltaudun kysymään palstan mielipidettä, koska tiedän joukossa olevan fiksujakin mammoja 😉 Tyttäreni ekan vakavan suhteen myötä hän on ruvennut oikeasti miettimään perheenperustamista ja olemme avoimesti puhuneet kaikista parisuhteen ja perhe-elämän puolista. Mutta yksi asia on mikä ei ole koskaan tullut esiin ja ihan tietoisesti on jäänyt puhumatta. Eli se että meinasin kuolla tyttäreni synnytyksessä ; ei mikään "muka-likipiti" vaan oikea vaaratilanne. Selvisin mutta tilanne oli niin traumatisoiva miehelleni ja koko lähipiirilleni, että tavallaan jätimme sen taaksemme. Tosin tilanne käytiin läpi vauvavuonna ja lääkärienkin kanssa, jolloin päätimme, ettemme tee hoitovirheilmoitusta vaikka perusteet olivat. Mutta jotenkin sen jälkeen halusi vain mennä eteenpäin ja ajattelimme myös, että vatvomalla sitä asiaa emme halua lapsellemme "henkistä taakkaa" että hänen syntymänsä oli niin dramaattinen.

Nyt olen paininut sen asian kanssa, että pitääkö minun kertoa asiasta vai ei. Itse haluan, että rakas lapseni menee kohti tulevaisuutta kevein ja onnellisin mielin. Kauhusynnytystarinoita on netti pullollaan, tiedän, mutta on aivan eri tajuta, että jotain sellaista on tapahtunut omassa lähipiirissä. Uskoisin, että olen päätökseni tehnyt ja se on että en kerro mutta olen kiinnostunut lukemaan mielipiteitänne.