Rautakaupassa tänään. Mikähän ihme tämän äityliinin päässä liikkui?

Olimme 9-vuotiaan lapseni kanssa kaupungilla asioilla ja viimeisenä oli vielä rautakauppakäynti. Koko aamun pitkin ja poikin juosseena lapsella alkoi jalat olla jo väsyneet ja sovittiin että voi istua läheisellä tuolilla sillä aikaa kun minä valkkaan parin hyllyn päässä tavaroita.
Lapsi oli näköetäisyydellä koko ajan ja näin sitten että siihen lapseni luo tulee joku äiti n. 3- vuotiaan lapsensa kanssa.
Itse löysin etsimäni ja heilautan lapselle kättäni kutsuksi, että päästään lähtemään. Lapsi sanoo, että se pieni lapsi jäi sinne yksin, kun äiti oli kysynyt että vahditko tätä minun lastani tässä? Siis tämä järjen jättiläinen oli jättänyt pienen muksunsa 9- vuotiaan vieraan vastuulle???
Joo, ja kyllä. Koska oltiin jo kassoilla, niin en todellakaan kääntynyt takaisin saatikka vienyt lastani ilmaiseksi lapsenlikaksi.
Ja mistä tämä äiti oli saanut päähänsä, että 9- vuotiaani ihan muuten vaan siinä istuksii ja toki istuksii niin kauan, kun tarvis??
Toivottavasti sinä äiti tunnistat itsesi tästä ja mietit pikkuisen omilla aivoillasikin.