Lue keskustelun säännöt.
Naiset, teettekö te parisuhteessanne/perheessänne suurimman osan päätöksistä ja ajatustyöstä?
19.06.2017 |
Huolehditteko esim. laskujen maksamisesta, kauppalistan ja ostosten tekemisestä, lomamatkojen suunnittelusta? Entäs lasten asioista ja vaatteista? Onko teidän vastuullanne miettiä, riittääkö raha tässä kuussa ruokaan, polttoaineisiin, lääkärikuluihin ja ravintolassa syömiseen?
Mä jotenkin tajusin, että meillä minä teen lähes kaiken ajatustyön. Meillä ei miehen kanssa ole edes lapsia. Mies ei omien sanojensa mukaan osaa ajatella tuollaisia, joten parempi että minä teen kun olen niissä parempi. Mä toisaalta teenkin ja ajattelen ihan mielelläni. Mut välillä tuntuu niinkun kaikki olisi mun vastuulla, ja se on vähän uuvuttavaa. Toisaalta mä olen tosi hyvä näissä ajatushommissa, suunnittelussa ja budjetoinnissa.
Aloin miettimään että onko muissakin parisuhteissa/perheissä näin, että nainen hoitaa lähes kaiken ajatustyön ja vastuun?
Kommentit (22)
Ei todellakaan ole. En pystyisi olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei "osaa" hoitaa asioitaan, suunnitella ja ennakoida. Tai joka jättäisi tuolla tavalla puolison niskoille kaiken tärkeän. En pitäisi edes aikuisena tuollaista. Onko se ihan normaalijärkinen muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin vielä, että mies yleensä vielä ikäänkuin varmistaa, että jokin päätös on varmasti ok, jos hän kerrankin on jotain asiaa miettinyt ja hoitanut. Jos olemme esimerkiksi ostamassa uutta pesukonetta, hän haluaa minulta viimeisen sanan, että onhan tämä nyt varmasti hyvä ja sopivan hintainen. Eli periaatteessa minulla on loppukädessä se vastuu, että kone on hyvä ja ei ole liian kallis, että jää loppukuulle tarpeeksi rahaa muuhunkin.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. En pystyisi olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei "osaa" hoitaa asioitaan, suunnitella ja ennakoida. Tai joka jättäisi tuolla tavalla puolison niskoille kaiken tärkeän. En pitäisi edes aikuisena tuollaista. Onko se ihan normaalijärkinen muuten?
On normaalijärkinen, tietyissä asioissa minua fiksumpi.
Tuntuu vain että minä teen meillä lähes kaikki päätökset ja ajatustyön.
t.ap
Jep ap, näin se menee. Olen päällikkötason vaativissa asiantuntijahommissa, työ vaatii ajatustyötä ja on kiireistä ja stressaavaa. Siihen päälle sitten neljän lapsen asioiden koordinointi (jumppakassit, luistimet, hammaslääkärit, vasukeskusteöut jne). Siihen päälle vielä koko perheen asioiden koordinoinnit. Lomat, rahat, lainat ja vakuutukset, sukulaisten merkkipäivät.
Kyllä miehillä on helppoa. Vain omat asiat pitää muistaa ja ei niin haittaa jos joku unohtuu, viimekädessä nainen huolehtii senkin.
Miehinen näkemys tähän. Meillä vaimo hoitaa ajattelun. Mä ajattelen ja suunnittelen kanssa, mutta vaimo ei luota mun suunnitelmiin, joten hän miettii myös asiat. Sitten kun tulee päätöksen aika, niin saatan kertoa mielipiteeni tai miten olin ajatellut, että homma hoituu. Tämän jälkeen monesti rouva sitten kertoo asia oikeasti tehdään ja lisäksi saan kuulla siitä miten hän joutuu aina miettimään kaikki jutut.
Olettko koskaa tuskastuneet siihen kun mies kysyy teiltä kaikkeen varmistuksen? Oletteko tuskastuneet kun pitää sanoa, että "päätä sinä edes jostain"? Oletteko sitten sen jälkeen korjanneet miehen ratkaisua? Niinpä, yritä siinä sitten päättää ja miettiä kun tietää ruovan kuitenkin tekevän oman päänsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Eksä, jonka kanssa on lapset tehty, ei antanut minun päättää paljoa muusta kuinnarkiruoasta ja pyykinpesusta.
Nykyisen kanssa minulla on enemmän "valtaa".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minä pidän asioiden suunnittelemisesta ja olen huono tekemään kompromisseja. Vaikka se voi olla välillä uuvuttavaa, koen enemmän stressiä jos en saa tehdä suunnitelmia ja päätöksiä itse.
Näinhän se monilla on. Sama täällä. Aiemmin yritettiin tehdä yhdessä, mut mua stressaa enemmän se jos ei asiat ole kontrollissa kuin miestä. Silti välillä rankkaa olla "kaikesta vastuussa". Olen just sellainen etten kuitenkaan voi jättää miehelle sitä vastuuta, kun se ahdistaa. Mikä on aika mielenkiintoista koska en muuten ole mikään päällepäsmäri tai kontrollifriikki. Enkä edes nauti päätösten tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee himassa, koska töissäni joudun tekemään tuota 30 ihmisen asioista. (vakuutukset, hankinnat, kilpailutukset, työterveys- ja hyvinvointi jne, you name it). Sitäpaitsi mieheni rakastaa insinööriluonteena kaikkea suunnittelua, vertailua jne. Mä teen sitä vain, koska on pakko. ja siitä maksetaan mulle töissä.
Vierailija kirjoitti:
Miehinen näkemys tähän. Meillä vaimo hoitaa ajattelun. Mä ajattelen ja suunnittelen kanssa, mutta vaimo ei luota mun suunnitelmiin, joten hän miettii myös asiat. Sitten kun tulee päätöksen aika, niin saatan kertoa mielipiteeni tai miten olin ajatellut, että homma hoituu. Tämän jälkeen monesti rouva sitten kertoo asia oikeasti tehdään ja lisäksi saan kuulla siitä miten hän joutuu aina miettimään kaikki jutut.
Olettko koskaa tuskastuneet siihen kun mies kysyy teiltä kaikkeen varmistuksen? Oletteko tuskastuneet kun pitää sanoa, että "päätä sinä edes jostain"? Oletteko sitten sen jälkeen korjanneet miehen ratkaisua? Niinpä, yritä siinä sitten päättää ja miettiä kun tietää ruovan kuitenkin tekevän oman päänsä mukaan.
Kyllä mä ymmärrän tämän. Musta se on kaiken lähtökohta, et ymmärtää myös sen oman käytöksen kohtuuttomuuden. Silloin ei tule niitä repiviä riitoja, kun molemmat ymmärtää toisiaan ja vähän niitä taustasyitä. Voi jopa vitsailla asiasta.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille kun ei mikään kelpaa, ja miehet sitten vaikenevat välttääkseen konfliktit.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2872372/nykymies-ei-uskalla-sanoa-omaa-m…
Eli aloittajakin on jyräävä pirttihirmu?
Vierailija kirjoitti:
Jep ap, näin se menee. Olen päällikkötason vaativissa asiantuntijahommissa, työ vaatii ajatustyötä ja on kiireistä ja stressaavaa. Siihen päälle sitten neljän lapsen asioiden koordinointi (jumppakassit, luistimet, hammaslääkärit, vasukeskusteöut jne). Siihen päälle vielä koko perheen asioiden koordinoinnit. Lomat, rahat, lainat ja vakuutukset, sukulaisten merkkipäivät.
Kyllä miehillä on helppoa. Vain omat asiat pitää muistaa ja ei niin haittaa jos joku unohtuu, viimekädessä nainen huolehtii senkin.
Minkälainen "päällikkötason asiantuntija" on näin kapeakatseinen ja yleistävä eikä osaa edes delegoida hommiaan muille? Vai onko kyse siitä ettei neljä lasta (joista edes joku varmaan on vähintään leikki-iässä) ole koskaan saanut opetella hoitamaan tekemään mitään kotona, kun päällikkö on tehnyt kaiken muiden tehdessä asiat väärin (= ei päällikön tahdon mukaisesti)
Miehen asemasta en edes jaksa aloittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep ap, näin se menee. Olen päällikkötason vaativissa asiantuntijahommissa, työ vaatii ajatustyötä ja on kiireistä ja stressaavaa. Siihen päälle sitten neljän lapsen asioiden koordinointi (jumppakassit, luistimet, hammaslääkärit, vasukeskusteöut jne). Siihen päälle vielä koko perheen asioiden koordinoinnit. Lomat, rahat, lainat ja vakuutukset, sukulaisten merkkipäivät.
Kyllä miehillä on helppoa. Vain omat asiat pitää muistaa ja ei niin haittaa jos joku unohtuu, viimekädessä nainen huolehtii senkin.
Tai sit mies huomas jossain vaiheessa ettei osaa tehdä mitään oikein ja luovutti
Olen perheen pää ja minulla on vaimoni lupa sanoa se.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä, että mies yleensä vielä ikäänkuin varmistaa, että jokin päätös on varmasti ok, jos hän kerrankin on jotain asiaa miettinyt ja hoitanut. Jos olemme esimerkiksi ostamassa uutta pesukonetta, hän haluaa minulta viimeisen sanan, että onhan tämä nyt varmasti hyvä ja sopivan hintainen. Eli periaatteessa minulla on loppukädessä se vastuu, että kone on hyvä ja ei ole liian kallis, että jää loppukuulle tarpeeksi rahaa muuhunkin.
t.ap
Mallioppimisen tulosta. On oppinut et kenen tapa on ainoa oikea.
Joo. Keväällä sattui samalle aikaa sähkön, vakuutuksen ja nettiliittymän kilpailutukset ja samaan aikaan hajosi melko uusi sähköhella. Minähän se jouduin nekin hoitamaan. Myös tietokoneen päivitykset ja ongelmat kuuluvat minulle. Jos jotain menee rikki, joudun selvittelemään, kuuluuko se meille vai taloyhtiölle sekä soittamaan huoltoliikkeelle. Nyt mies yrittää nakittaa minulle harrastukseensa liittyvien hankintoja eli minun pitäisi selvittää, mistä nettikaupasta mitäkin saisi halvimmalla. Olen jo aiemmin sanonut, että hoitaa itse, joten nykyisin leikin kuuroa.
Itse haluan päättää kodinkoneista, koska minähän niitä pääasiassa käytän. Meille ei myöskään tule mitään ilman minun lupaani, jos minä joudun niitä hoitamaan. Vaikka joku kahvikone olisi kiva, sitä ei meille hankita, jos sen peseminen vaatii enemmän kuin tavallisen kahvinkeittimen pesu.
Vierailija kirjoitti:
Huolehditteko esim. laskujen maksamisesta, kauppalistan ja ostosten tekemisestä, lomamatkojen suunnittelusta? Entäs lasten asioista ja vaatteista? Onko teidän vastuullanne miettiä, riittääkö raha tässä kuussa ruokaan, polttoaineisiin, lääkärikuluihin ja ravintolassa syömiseen?
Mä jotenkin tajusin, että meillä minä teen lähes kaiken ajatustyön. Meillä ei miehen kanssa ole edes lapsia. Mies ei omien sanojensa mukaan osaa ajatella tuollaisia, joten parempi että minä teen kun olen niissä parempi. Mä toisaalta teenkin ja ajattelen ihan mielelläni. Mut välillä tuntuu niinkun kaikki olisi mun vastuulla, ja se on vähän uuvuttavaa. Toisaalta mä olen tosi hyvä näissä ajatushommissa, suunnittelussa ja budjetoinnissa.
Aloin miettimään että onko muissakin parisuhteissa/perheissä näin, että nainen hoitaa lähes kaiken ajatustyön ja vastuun?
Molemmat huolehtivat omista laskuistaan. Minä tykkään kokata, joten yleensä ehdotan ruokavaihtoehtoja ja ostoslista tehdään sen mukaan. Lomakohde suunnitellaan yhdessä mutta jälleen minä olen se, joka tykkää enemmän yksityiskohtien suunnittelusta joten useimmiten minä luen kohteesta, teen reittisuunnitelmia jne. Lapsia ei ole. Kumpikin vastaa omien rahojensa riittävyydestä; yhteiset kulut menevät yhteiseltä tililtä jolle talletetaan saman verran rahaa noin kerran kuukaudessa.
Ei ainakaan meillä. Olen itse mies, aviomies ja isä ja hoidan meillä käytännössä kaiken "metatyön", siis suunnittelun, aikatauluttamisen, uusien fillareiden, puhelinten, tietokoneiden jne. jne. metskaamisen koko perheelle, lasten lääkäriajat ja opettajille viestimisen, lasten harrastusten junailemisen ja viikko-ohjelman laatimisen, kaiken autoihin liittyvän ja niillä roudaamisen, finanssiasiat sijoituksista ja lainoista laskuihin ja vakuutuksiin, matkojen suunnittelemisen ja buukkaamisen.. . Pidän enemmän huolta lemmikeistä ja kasveistakin. :-D
Olen kyllä avautunut tästä aina aika ajoin, etenkin tietysti silloin kun rouvakulta alkaa itse potea sitä miten kovaa on kun hän hoitaa meillä pääosin vaatehuollon, siivouksen ja ruoanlaiton, kaupassa käydään sekä tiskit ja pyykit hoidetaan pääosin yhdessä jne. Työnjako pysyy juuri ja juuri kohtuullisena kun hän tosiaan hoitaa nuo jotakuinkin täysin, ja silti hän on tosiaankin se jolla ON aikaa maata läppäriltä dekkareita tuijottamassa tai sohvalla lukemassa arkisin ainakaan. Joskus uuvuttaa ja v*tuttaa, mutta toimii niin kauan kuin seksi on hyvää ja sitä saa riittävästi eikä tuo kohtuuttomasti rähjää kenellekään tai muuten sekoile, komentele, ohjeista tms. jne.
Aina se ajoittain tajuaa uudestaan ja uudestaan millainen tämä meidän kuvio on kun on ensin vähän aikaa huokaillut osansa kovuutta ja minä taas kerran kertonut että sori mutta en todellakaan ehdi paljon auttaa noilla sinun kolmella sektorillasi mutta annapa kun kerron mitä olen jo tällä viikolla ja tänäänkin hoitanut. :-)
Olen kyllä vähitellen ruvennut kouluttamaan nelikymppistä omasta mielestään innokasta huushollaajaa hieman omatoimisemmaksi, aloitteellisemmaksi ja toimintakykyisemmäksi; muutama viikko sittenkin hän sai lopulta kuukausien asiasta puhumisen, miettimisen ja minulta pyytelemisen jälkeen hankittua puhelimeensa uuden akun ja pystyy tätä nykyä jo tekemään itsenäisesti rahastosijoituksiakin (eikä esim. jätä enää mahdollisesti epämieluisia posteja välttämättä avaamatta ja piiloon :-D ) !!
Mies vetää suuret linjat, vaimo huolehtii käytännön järjestelyistä ja juoksevista asioista. Näin se toimii.
Johan Nyt kirjoitti:
Ei ainakaan meillä. Olen itse mies, aviomies ja isä ja hoidan meillä käytännössä kaiken "metatyön", siis suunnittelun, aikatauluttamisen, uusien fillareiden, puhelinten, tietokoneiden jne. jne. metskaamisen koko perheelle, lasten lääkäriajat ja opettajille viestimisen, lasten harrastusten junailemisen ja viikko-ohjelman laatimisen, kaiken autoihin liittyvän ja niillä roudaamisen, finanssiasiat sijoituksista ja lainoista laskuihin ja vakuutuksiin, matkojen suunnittelemisen ja buukkaamisen.. . Pidän enemmän huolta lemmikeistä ja kasveistakin. :-D
Olen kyllä avautunut tästä aina aika ajoin, etenkin tietysti silloin kun rouvakulta alkaa itse potea sitä miten kovaa on kun hän hoitaa meillä pääosin vaatehuollon, siivouksen ja ruoanlaiton, kaupassa käydään sekä tiskit ja pyykit hoidetaan pääosin yhdessä jne. Työnjako pysyy juuri ja juuri kohtuullisena kun hän tosiaan hoitaa nuo jotakuinkin täysin, ja silti hän on tosiaankin se jolla ON aikaa maata läppäriltä dekkareita tuijottamassa tai sohvalla lukemassa arkisin ainakaan. Joskus uuvuttaa ja v*tuttaa, mutta toimii niin kauan kuin seksi on hyvää ja sitä saa riittävästi eikä tuo kohtuuttomasti rähjää kenellekään tai muuten sekoile, komentele, ohjeista tms. jne.
Aina se ajoittain tajuaa uudestaan ja uudestaan millainen tämä meidän kuvio on kun on ensin vähän aikaa huokaillut osansa kovuutta ja minä taas kerran kertonut että sori mutta en todellakaan ehdi paljon auttaa noilla sinun kolmella sektorillasi mutta annapa kun kerron mitä olen jo tällä viikolla ja tänäänkin hoitanut. :-)
Olen kyllä vähitellen ruvennut kouluttamaan nelikymppistä omasta mielestään innokasta huushollaajaa hieman omatoimisemmaksi, aloitteellisemmaksi ja toimintakykyisemmäksi; muutama viikko sittenkin hän sai lopulta kuukausien asiasta puhumisen, miettimisen ja minulta pyytelemisen jälkeen hankittua puhelimeensa uuden akun ja pystyy tätä nykyä jo tekemään itsenäisesti rahastosijoituksiakin (eikä esim. jätä enää mahdollisesti epämieluisia posteja välttämättä avaamatta ja piiloon :-D ) !!
En usko et tää on edes mitenkään kauheen harvinainen skenaario. Selvää on, et naiset kokonaisena porukkana hyötyy siitä vanhentuneesta "naiset joutuu tekemään aina kaiken"-mantrasta. Tuonkin kommentoijan vaimo saa varmasti suvun ja ystävien sympatiat kun on aina se joka tekee...
Kyllä. Minä pidän asioiden suunnittelemisesta ja olen huono tekemään kompromisseja. Vaikka se voi olla välillä uuvuttavaa, koen enemmän stressiä jos en saa tehdä suunnitelmia ja päätöksiä itse.