Lue keskustelun säännöt.
En pidä äidistäni
18.06.2017 |
Äitini on hyvin erilainen persoona kuin minä. Hän passaa ja hyyssää suvun juoppoja ja huono-osaisia, jotka käyttävät tätä hyväksi. Nykyisin jo pesee (itseään nuorempien) sukulaisten ikkunoita ja vaatteita, antaa heidän komennella itseään ja valittaa sitten selän takana tästä minulle.
Nuorempi sisarukseni ei pidä juurikaan enää yhteyttä äitiin, ei käy kylässä ja sallii äidin käydä luonaan pari krt vuodessa kohteliaisuudesta.
Äiti on myös harvinaisen tthmä eikä oikeim osaa keskustella eikä varsinkaan riidellä. Hän alkaa herkästi itkeä ja repii uusiin riitoihin aina vanhat asiat mukaan, vaikka ne eivät liity mitenkään siihen, mistä on puhetta.
En juurikaan kaipaa äitiä, mutta hänen kauttaan näen helpommin muita sukulaisia, jotka ovat täysipäisiä ja mukavia. Lisäksi äiti elää vielä isän kanssa, vaikka tämä on vakavasti alkoholisoitunut ja arvaamaton.
Yhtälö on nyt muuttumassa, koska odotan esikoistani. Hänellä on "normaalit" isovanhemmat suvun toiselta puolen, enkä suoraan sanoen kaipaisi äitiä lapseni elämään juurikaan. Isääni en lainkaan, mutta äiti on tehnyt puolestani päätöksen pitää se mies elämässään, vaikka en itse ole siihen missään yhteyksissä.
Ajatuksia? Neuvoja?
Kommentit (8)
Tosi vaikeaa arvioida missä menee mielenhäiriön ja "vain" ärsyttävän käytöksen raja.
Oma äitini on ihan aikaansaava kotosalla, taitava ruoanlaittaja jne.
Mutta nuo tietyt luonnehäiriöt (kuten ettei rakentavasti voi olla eri mieltä), ärtyisä luonne ja isäni läsnäolo ovat kurjia juttuja. En myöskään halua että hän opettaa tyttärelleni naisen mallia, jossa on ok alistua ja myötäillä koko ajan toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti äitisikään ei pidä sinusta ap.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa arvioida missä menee mielenhäiriön ja "vain" ärsyttävän käytöksen raja.
Oma äitini on ihan aikaansaava kotosalla, taitava ruoanlaittaja jne.
Mutta nuo tietyt luonnehäiriöt (kuten ettei rakentavasti voi olla eri mieltä), ärtyisä luonne ja isäni läsnäolo ovat kurjia juttuja. En myöskään halua että hän opettaa tyttärelleni naisen mallia, jossa on ok alistua ja myötäillä koko ajan toisia.
Voisitko ap antaa äitisi olla yhteydessä sinuun ja lapsenlapseensa siten, että tapaatte jossain muualla kuin lapsuudenkodissasi, esim. sinun luonasi. Voit kertoa hänelle, että haluat välttää väkivaltaisen isäsi ja lapsen kohtaamisen. Vaikka äitisi on mielestäsi ärsyttävä, olisi julmaa sulkea häneltä ja lapsenlapselta yhteiset hetket.
Jos epäilyttää niin sitten ei vaan ota lapsensa elämään. Minun lapseni luulevat että äitini on kuollut. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei ole tarkoitus rajata lasta ja äitiä pois toistensa elämästä. Ehkäpä tilanne kehittyy, kun pääsee hössöttämään lasta...
Ap
No minä en pidä äidistäni eikä olla yhteyksissä. Toisen puolen isovanvemmat ovat piittaamattomia joten lapsilla ei ole ollenkaan mummoja. Se olisi sääli, jos menetys olisi normaalit rakastavat mummot. Mutta nyt ei säälitä ollenkaan sillä menetys on kaksi mt- ongelmaista, tylyä ja tunnevammaista mummoa.
Oma äitini salli isäni terrorisoida ja piestä ja nöyryyttää lapsiaan, ei tehnyt elettäkään pelastaakseen lapsensa väkivallalta. Koskaan ei tukenut missään eikä ole auttanut koskaan.
Tämä on aikalailla tabu ja ulkopuoliset (rakastavan äidin omaavat) tuppaavat syyllistämään rajusti tällaisesta tilanteesta. Mutta ei kyllä pidä syyllistyä. Jos on / on ollut huono äiti itsellä, niin siinä on jo rankkuutta tarpeeksi kohdata vaikeat asiat ja keräillä itsensä kasaan. Muiden syyllistämistä ei todellakaan pidä kuunnella.