Olen alkanut pelätä musiikin kuuntelua

En ole kokenut, mutta kuulostaa tutulta. Joskus tekisi mieli vaikka kellahtaa metsässä sammalikkoon selälleen ja katsoa taivasta isojen puiden välistä. Tuntuu, että se tavallaan nollaisi kaiken, tietoisuus olisi hetken tyhjä. En uskalla kokeilla, kun en tiedä, miten paljon aikaa hurahtaisi ohi ja miten tuosta tokenisin. Houkuttaa, mutten uskalla.

Aika jännä, itsellä on taas rauhottava vaikutus vaikka olisi deathmetallia taino tietysti pitää olla omaan makuun, eihän sitä pjaskaakaan halua kuunnella ja niitäkin joka genrestä löytyy, mutta siis kuuntelen usein pelatessa vähänniinkuin soundtrackkeina olis, varmistan aina ettei seuraavana pvn ole aikasta herätystä, siihen todellakin uppoutuu ja on omassa mailmassaan vaikka yön läpi!

Ymmärsitte nyt vähän väärin. Tämä ei ole tahallista, enkä halua tätä, en nauti tästä.. Menee tunteja ihan hukkaan. En tiedä tarkalleen mitä edes tapahtuu tuona aikana kun oma tietoisuus vain haihtuu pois ja on vain tyhjää. Aistit häviävät ja kaikki mitä "nään" ikäänkuin piirtyy suoraan alitajuntaan tai jotain. En nää silmillä vaan mielellä?

-AP

Onko sinulla jotain käsittelemättömiä traumoja tai vastaavaa? Jos rentoudut oikein kunnolla musiikista nauttiessasi, voi olla että samalla myös mielesi "päästää irti" ja suojausmekanismit höltyvät, ja kaikenlaiset tukahdutetut tunteet pääsevätkin tulemaan läpi, ilman että niillä kauheilla tuntemuksilla olisi mitään tekemistä itse musiikin kanssa. Itse koin ilmeisesti tällaisen romahduksen viikko sitten, kun avasin tajuamattani jonkinlaisen lukon sisälläni ja kaikki ryöpsähti kerralla ulos. Tunne oli jotakuinkin samanlainen kuin sinulla, eli sinullakin saattaa liittyä tuohon dissosioivaa oireilua tai ns. derealisaatiota: Hukkasin niin sanotusti itseni hetkeksi, en tunnistanut itseäni kunnolla peilistä jne. Tämä on kuulemma yleistä traumapotilailla.

Jos tuo jatkuu niin kannattaa vaikka jutella jonkun tahon kanssa, kyllä he osaa arvioida miltä tilanteesi vaikuttaa :)

Kuulostaa voimakkaalta dissosiaatiolta. Suosittelisin psykologille hakeutumista...

Lisänä vielä: Itsekin pidän raskaasta musiikista ja tuon kohtaukseni jälkeen en meinannut pystyä kuuntelemaan edes lempimusiikkiani enää, kun tuntui että se laukaisee jotain. Samaten kaikki tuttu tuntui aiheuttavan sellaisen olon että pää on irtoamassa ja ajatukset karkaamassa itseni ulottumattomiin.

Menin sitten lääkityksen turvin ns. tulta päin ja kuuntelin musiikkia kuten ennenkin, ja kun sillä kertaa vastaavaa reaktiota tullutkaan muuttui ajatuksetkin täysin, ja pystyn taas nauttimaan musiikista kuten ennenkin.

Ymmärrän myös tuon eksistentiaalisen epätoivon tunteen, mutta asiaa pyöritelleenä yhdistän sen itselläni siihen että kehoni ei ole tottunut käsittelemään tunteiden aiheuttamaa kipua (kun olen tunteita aktiivisesti aina tukahduttanut), ja kun ne pidätetyt tunteet pamahtavat kerralla päälle tuntuu se kauhea olo liian paljolta. Keho reagoi tähän, koska se aiheuttaa pahaa oloa ja kipua, ja on kehon luonnollinen reaktio yrittää päästä pois kivun luota. Vaan silloin kun kipu on lähtöisin psyykestä, sitä ei pääsekään pakoon, ja tämä ajaa mielen kriisiin, ja saa aikaan noita raskaita ajatuksia.

-4

Nukahdat?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla jotain käsittelemättömiä traumoja tai vastaavaa? Jos rentoudut oikein kunnolla musiikista nauttiessasi, voi olla että samalla myös mielesi "päästää irti" ja suojausmekanismit höltyvät, ja kaikenlaiset tukahdutetut tunteet pääsevätkin tulemaan läpi, ilman että niillä kauheilla tuntemuksilla olisi mitään tekemistä itse musiikin kanssa. Itse koin ilmeisesti tällaisen romahduksen viikko sitten, kun avasin tajuamattani jonkinlaisen lukon sisälläni ja kaikki ryöpsähti kerralla ulos. Tunne oli jotakuinkin samanlainen kuin sinulla, eli sinullakin saattaa liittyä tuohon dissosioivaa oireilua tai ns. derealisaatiota: Hukkasin niin sanotusti itseni hetkeksi, en tunnistanut itseäni kunnolla peilistä jne. Tämä on kuulemma yleistä traumapotilailla.

Jos tuo jatkuu niin kannattaa vaikka jutella jonkun tahon kanssa, kyllä he osaa arvioida miltä tilanteesi vaikuttaa :)

Näin minäkin veikkaisin. Eläytyminen musiikkiin, elokuvaan tai kirjaan on itsessään dissosiatiivinen kokemus, joskin sellainen joka yleensä koetaan positiiviseksi. Kuitenkin uskoisin, että tällainen kokemus voi laukaista myös "pahanlaatuisen" disson jos sellaiseen on taipumusta, kun se minuuden ylläpitäminen tavallaan unohtuu hetkeksi ja tunne itsestä ja oman persoonan rajoista hämärtyy.

Minulla on ollut yli kymmenen vuoden ajan erilaisia dissosiaatio- ja derealisaatio-oireita, ja välillä edelleenkin huomaan että voimakkaat eläytymiskokemukset (minullakin nimenomaan raskas musiikki) voivat aiheuttaa sellaisen olon kuin olisi veden alla. Muistan jälkikäteen näistä tilanteista vain välähdyksiä. Vähän samantapaista siis kuin sinulla ap, joskin paljon, paljon lievempänä, ja itse jopa vähän nautin näistä tilanteista – nautin siitä kelluvasta tunteesta ja ikään kuin vain puolittaisesta läsnäolosta.

AP:lle: sun kannattaa ehkä hakeutua terapiaan. Joskus dissosiaation taustalla voi tosiaan olla esim. tukahdutettuja muistoja tai jotain traumoja, joita olisi hyvä päästä purkamaan ja käsittelemään hallitusti ammattilaisen kanssa.

Onko ap vielä hollilla?

Jos traumaa on, niin se on hyvin piilossa. Luin wikipedia-artikkelit dissosiaatiosta ja depersonalisaatiosta ja löysin yhdistäviä tekijöitä omien kokemuksieni kanssa.

Minulle on jotenkin vaikea ajatus lähteä selittämään johonkin terapiaan tätää asiaa, sillä tämä ei vaikuta mitenkään normaaliin kanssakäymiseen muiden kanssa ja ilmenee vain ollessani yksin. En edes usko, että kukaan uskoisi, jos kasvotusten selittäisin.