Lue keskustelun säännöt.
Menetän kaverini, kun en saa pidettyä tarpeeksi usein yhteyttä :(
17.06.2017 |
Minulla on melko kiireinen elämä, työpäivät matkoineen 12 tuntia, siihen päälle yksi harrastus ja sitten matkustelen aika paljon miehen kanssa (usein ollaan viikonloppu jossain matkoilla). En siis vain ehdi tavata kavereita kovin usein, työpäivän jälkeen olen usein aika poikki, kun klo 18:30 saavun kotiin ja pitäisi alkaa ruokaa laittamaan jne. Pelkään, että menetän viimeisetkin ystäväni, kun en saa pidettyä riittävän usein yhteyttä. Yritän aina muistaa laitella viestejä, että mitä kuuluu jne, mutta kun tuntuu, että ystäväksi muille kelpaisi vain ihminen, jonka kanssa olla hyvin tiiviisti yhdessä ja yhteydessä. Olen vuosien varrella menettänyt jo useamman ystävän tästä syystä. He ovat loukkaantuneet, kun en ehdi puhumaan useita maratonpuheluita viikottain jne. Olen yli 30-vuotias siis jo, ja mielestäni aikuisiällä ystävyydet voisi olla sellaisia, että tapaisi harvemminkin ja silti ystävyys säilyisi. Siis vaikka tapaisi vaikka vain muutaman kerran vuodessa. Mutta ei, se ei tunnu kelpaavan :( . Mitä teen, etten menetä viimeisiäkin ystäviäni tällä?
Kommentit (8)
Onko sen oman puolison kanssa pakko viettää kaikki viikonloput? Itse olen naimisissa enkä näe arkena miestäni hereillä lainkaan. Silti lähden viikonloppuna ystävieni kanssa viettämään aikaa jos he pyytävät. Itselläni menee kanssa arkena lähes kellon ympäri työpäivät, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sen oman puolison kanssa pakko viettää kaikki viikonloput? Itse olen naimisissa enkä näe arkena miestäni hereillä lainkaan. Silti lähden viikonloppuna ystävieni kanssa viettämään aikaa jos he pyytävät. Itselläni menee kanssa arkena lähes kellon ympäri työpäivät, valitettavasti.
Hei ap, tutulta kuulostaa. Aina tuntuu siltä, että joku osa elämästä jää vähemmälle huomiolle. Silloin kun satsaa enemmän lapsiin, kaverit jää paitsioon. Kun viettää enemmän aikaa omien kavereiden kanssa, ja yrittää huomioida lapsetkin, ei jääkään puolisolle aikaa. Elämä on kauhean hektistä nykyään...
Vierailija kirjoitti:
Onko sen oman puolison kanssa pakko viettää kaikki viikonloput? Itse olen naimisissa enkä näe arkena miestäni hereillä lainkaan. Silti lähden viikonloppuna ystävieni kanssa viettämään aikaa jos he pyytävät. Itselläni menee kanssa arkena lähes kellon ympäri työpäivät, valitettavasti.
Emme tapaa miehen kanssa työaikojen vuoksi juurikaan arkisin, siksi viikonloput yhdessä on aika tärkeitä. Ja rakas yhteinen harrastuksemme on matkustelu, siihen ne viikonloput menee. Ei ole siis pakko tietenkään kaikkia viikonloppuja viettää miehen kanssa, mutta ei ole ihan helppoa sovittaa yhteen menoja kavereiden menojen kanssa, ei niillekään tietysti käy aina juuri silloin kun minulla olisi sopiva hetki tapaamiseen. Ja pystyn kyllä järjestämään tapaamisen vaikka kerran kuussa, mutta kun en pysty niihin useisiin monen tunnin maratonpuheluihin ym, joita ystävyyden ylläpito näyttäisi vaativan. Ja olen siis usein myös aika uupunut töistä, niin en ole niin hyvää seuraa illalla kaksi tuntia puhelimessa, vaikka yrittäisinkin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen oman puolison kanssa pakko viettää kaikki viikonloput? Itse olen naimisissa enkä näe arkena miestäni hereillä lainkaan. Silti lähden viikonloppuna ystävieni kanssa viettämään aikaa jos he pyytävät. Itselläni menee kanssa arkena lähes kellon ympäri työpäivät, valitettavasti.
Hei ap, tutulta kuulostaa. Aina tuntuu siltä, että joku osa elämästä jää vähemmälle huomiolle. Silloin kun satsaa enemmän lapsiin, kaverit jää paitsioon. Kun viettää enemmän aikaa omien kavereiden kanssa, ja yrittää huomioida lapsetkin, ei jääkään puolisolle aikaa. Elämä on kauhean hektistä nykyään...
Kiva että kuulostaa edes jonkun mielestä tutulta. Elämä on hektistä, niin se menee. Mutta ihmettelen sitä, että miksi ystävyydet ei kestä hektistä elämää. Miksi pitäisi olla ystävän kanssa niin tiiviisti ettei tämä loukkaannu? Eikö voisi joskus olla vaikka tapaamattakin pari kuukautta, ja silti ystävyys säilyä? Ap.
Voi, yritä laittaa välillä ihan vaan moi mitä kuuluu viestejä kavereille, niin pysyy yhteydet. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen oman puolison kanssa pakko viettää kaikki viikonloput? Itse olen naimisissa enkä näe arkena miestäni hereillä lainkaan. Silti lähden viikonloppuna ystävieni kanssa viettämään aikaa jos he pyytävät. Itselläni menee kanssa arkena lähes kellon ympäri työpäivät, valitettavasti.
Emme tapaa miehen kanssa työaikojen vuoksi juurikaan arkisin, siksi viikonloput yhdessä on aika tärkeitä. Ja rakas yhteinen harrastuksemme on matkustelu, siihen ne viikonloput menee. Ei ole siis pakko tietenkään kaikkia viikonloppuja viettää miehen kanssa, mutta ei ole ihan helppoa sovittaa yhteen menoja kavereiden menojen kanssa, ei niillekään tietysti käy aina juuri silloin kun minulla olisi sopiva hetki tapaamiseen. Ja pystyn kyllä järjestämään tapaamisen vaikka kerran kuussa, mutta kun en pysty niihin useisiin monen tunnin maratonpuheluihin ym, joita ystävyyden ylläpito näyttäisi vaativan. Ja olen siis usein myös aika uupunut töistä, niin en ole niin hyvää seuraa illalla kaksi tuntia puhelimessa, vaikka yrittäisinkin. Ap.
Minulla on ystäviä, vaikka en heidän kanssaan soittelekaan koskaan, monituntiset puhelut kuulostavat siis oudolta. Ja mihin edes tarvitset ystäviä, jos koet heidät vain rasitteena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen oman puolison kanssa pakko viettää kaikki viikonloput? Itse olen naimisissa enkä näe arkena miestäni hereillä lainkaan. Silti lähden viikonloppuna ystävieni kanssa viettämään aikaa jos he pyytävät. Itselläni menee kanssa arkena lähes kellon ympäri työpäivät, valitettavasti.
Emme tapaa miehen kanssa työaikojen vuoksi juurikaan arkisin, siksi viikonloput yhdessä on aika tärkeitä. Ja rakas yhteinen harrastuksemme on matkustelu, siihen ne viikonloput menee. Ei ole siis pakko tietenkään kaikkia viikonloppuja viettää miehen kanssa, mutta ei ole ihan helppoa sovittaa yhteen menoja kavereiden menojen kanssa, ei niillekään tietysti käy aina juuri silloin kun minulla olisi sopiva hetki tapaamiseen. Ja pystyn kyllä järjestämään tapaamisen vaikka kerran kuussa, mutta kun en pysty niihin useisiin monen tunnin maratonpuheluihin ym, joita ystävyyden ylläpito näyttäisi vaativan. Ja olen siis usein myös aika uupunut töistä, niin en ole niin hyvää seuraa illalla kaksi tuntia puhelimessa, vaikka yrittäisinkin. Ap.
Minulla on ystäviä, vaikka en heidän kanssaan soittelekaan koskaan, monituntiset puhelut kuulostavat siis oudolta. Ja mihin edes tarvitset ystäviä, jos koet heidät vain rasitteena?
En minä pelkkänä rasitteena heitä tietenkään koe, päinvastoin he ovat minulle tärkeitä. Mutta parin tunnin maratonpuhelu on rasite. Tai se, jos laitan "moi mitä kuuluu" sähköpostin, ja saan siihen piiiitkän ja sisältöä tulvivan vastauksen tai viisi samana päivänä, ja jos en ehdi niin perusteellisesti siihen vastaamaan takaisin ja kertomaan itse yhtä paljon omasta päivästäni niin sitten pahastutaan.
Luulen että ystäväni ovat suht yksinäisiä ja kaipaisivat siksi paljon seuraa, siis pitkiä puheluita ja paljon meilejä ja suht usein tapaamisia. Sinkkuja, joilla ei ole paljoa kavereita. Tai naisia, joiden mies on aina töissä ja itse on työtön. Ymmärrän sen seurankaipuun, mutta kun en vain ehdi. Ja sitten sillä tahattomasti loukkaan heitä :( . Ap.
Keskity niihin, joilla on saman kaltainen kiireinen elämän kuin sinulla, ehkä he ymmärtävät. Jos joku jää elämästäsi pois kiireitten takia, sille ei sitten oikein voi mitään.