Oletko ollut osallisena liikenneonnettomuudessa?

En, mutta läheltä piti.  Ajoin tien pätkän työpaikalleni kuten aina ennenkin.  Tie oli umpitie ja oli tapana typerästi koukata tien loppupäässä vasemman kaistan kautta takaisin oikealle ja tietenkin iskeä jarrut pohjaan saman tien, että pääsisin nätisti peruuttamaan työpaikkani parkkipaikalle.  Unohdin, että kyseistä tietä oli jatkettu eräälle rakennustyömaalle.  Kuuluin hlvetillistä renkaiden ääntä ja kun vilkaisin peruutuspeiliin, näkyvissä oli pelkkää hiekkarekan etusäleikköä ja sen rekan nokka oli melkein kiinni omassa kotterossani. Ei ole minkäänlaista muistikuvaa kuinka suhailin auton sinne parkkiin, mutta sen muistan ikuisesti kuinka tunnin verran vapisin kuin sianpääsyltty.  Se, että olen hengissä ei todellkaan ole omaa ansiotani vaan rekkakuskin taitoa, reaktiokykyä ja tarkkaavaisuutta.

Liikenneonnettomuus on aika laaja käsite sanana. Olen ollut monessakin, missään ei ole kukaan pahasti loukkaantunut. Kaiken näköistä sattuu ja tapahtuu. Etenkin ratikalla kuljettaessa.

Mä olen ollut osallisen vaan pienessä onnettomuudessa. Kaverini ajoi autoa, minä olin vaan kyydissä etupenkillä. Olimme kääntymässä kaupan parkkipaikalta pois, kaveri ei huomannu vasemmalta tulevaa pientä kuorma-autoa/suurta pakettiautoa, ja meidän auton nokka osui siiheen toisen auton kylkeen. Meillä oli vauhtia ehkä 10km/h, ja sillä toisella n.40km/h. Kenellekään ei sattunut mitään. Kaverin autosta meni tosin konepelti ja koko nokka ihan tuusan nuuskaks. Siitä toisesta autosta meni vähän jotain rikki. Onneksi näin. En ehtinyt juuri edes pelästyä, osuma ei tuntunut kovalta. Onneksi oli kuitenkin turvavyö, olisi varmaan mennyt nenä palasiksi muuten.

Olen. Miksi kysyt? Oletko iltiksen toimittaja?

Olin pitkänmatkan bussissa ja katselin ikkunasta ulos. Yhtäkkiä bussikuski kiroaa, tekee pienen, nopean sivuttaisliikkeen ja tuntuu tömähdys. Ikkunasta näkyy, kun punaisia auton kappaleita lentää. Seuraavan päivän lehdessä oli pieni uutinen asiasta. Punainen auto oli kääntymässä hiekkatieltä eikä huomannut bussia. Osumaa otti vain auton etuosa (meni kyllä lunastukseen) ja kuski säästyi pienillä nirhamilla.

Juu, hirvikolarissa Lahden tietämillä. Auto meni lunastukseen ja hirvi poliisien huutokauppaan lihoiksi. Säälihän se oli, hyvä auto meni eikä vakuutuksesta tullut todellakaan käyttöarvoa vastaavaa summaa. Ei olisi kuulema kannattanut pitää vanhaa autoa niin hyvässä kunnossa. :(

Vastapuoli tuli pihasta viistottain eteen kuudenkympin alueella ja minä törmäsin hänen autonsa etukulmaan. Ehdin sentään muutaman metrin jarruttamaan. Autot menivät lunastukseen. Vastapuoli, jolla ei ollut turvavyötä löi päänsä tuulilasiin, mutta ei saanut kuin kunnon tällin, ei edes verta tullut - ihme kyllä ja itse sain turvavyöstä rintakehän yli menevän mustelman ja revähdyksen, joka oli parisen viikkoa todella hellä.

Olen ollut. Haluatko kysyä jotain?

Yhden kerran omaa syytäni, ja muutamassa tapauksessa ottavana osapuolena.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Haluatko kysyä jotain?

Yhden kerran omaa syytäni, ja muutamassa tapauksessa ottavana osapuolena.

Tajusitko tilanteen? Vai tapahtuiko kaikki liian nopeasti? Mitä ajattelit?

Oon ollut useessakin liikenneonnettomuudessa, yleensä syy on ollut vastapuolessa. Tilanteen ehtii tajuta, reagoidakin, mutta sepä siitä. Ei paljon muista kiroilla ennenkun jälkeenpäin. Kaikki keskittyminen menee että tajuaa tilanteen ja yrittää ehtiä esim jarruttaa. Aika alhaisillakin nopeuksilla on tullut melko pahaa jälkeä. Siis autoon, ei ihmisiin.

On myös tuttuja varsinkin nuorena kuollut auto-onnettomuuksissa.

Olen. Betonielementtejä kuljettanut rekka roikkui takapuskurissa, yritin väistää tien sivuun ja silloin se tietysti pamahti perään. Onneksi ehti sentään aika lailla hidastaa, peräpuskuri meni uusittavaksi, muttei mulle käynyt mitään. Rekasta meni oikea etuvalo. Ambulanssi kävi paikalla tarkistamassa meidät, poliisi tuli vartin päästä.

Rekkakuski yritti väittää, että jarrutin nopeuskameraa, enkä yrittänyt väistää, eikä mulla ollut muka vilkkua päällä. Näinhän se tietysti ei ollut, ja miten se olisi muka ehtinyt hidastaakaan, jos en olisi näyttänyt vilkkua. No, tuolla vitkutteli puoli vuotta, ennen kuin poliisi sai tehtyä päätöksen, että vika oli rekkakuskin, ja vakuutusyhtiöltä tuli korvauspäätös. Onneksi auto oli ruttuperäisenäkin ajokunnossa, olisi vitu.tanut aika rankasti, jos olisi ollut puoli vuotta ilman autoa.

Opetus: ei kannata jäädä odottamaan, että toinen myöntää syyllisyytensä, koska se voi poliisilla kestää kuukausia ratkaista. Olisi kannattanut korjauttaa heti auto, vakuutusyhtiö korvaa omavastuun ja bonusmenetykset kyllä sitten, kun päätös vihdoin tulee. Tuota en heti hokannut, en osannut aavistaa korvauspäätöksen viipyvän noin törkeän pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Haluatko kysyä jotain?

Yhden kerran omaa syytäni, ja muutamassa tapauksessa ottavana osapuolena.

Tajusitko tilanteen? Vai tapahtuiko kaikki liian nopeasti? Mitä ajattelit?

Itse asiassa, joka kerta tajusin tilanteen. Ainoa oma syyni, oli luottaa, ettei kukaan lähde ohittamaan oikealle kääntyvää bussia, ja ajoin kolmion takaa pakun eteen. Viime hetkellä yritin vielä ohjata pisemmälle oikealle, vaikka vasemmalle olin kääntymässä.

Kaksi kertaa peräänajon uhrina, toisella kertaa yritin jopa pelastaa perään ajajan ajamalla metrin eteenpäin, mutten halunnut ottaa kolmoiskolarin keskimmäisen roolia, joten jarru pohjaan ja romuttunut tavarasäiliö. Eli näin peruutuspeilistä peräänajajan reaktion.

Toinen kerta peräänajettuna, osittain puhtaan tuurin ansiosta, olin kääntymässä vasemmalle, enkä ollut kääntänyt renkaita käännöstä varten - tuuri osuus - jalka oli kuitenkin tukevasti jarrulla ja peruutuspeiliin vilkaistessani tajusin, ettei perässäni ollut auto edes yrittänyt hiljentää.