Naiset, älkää raahatko niitä sulhojanne asumaan kotiinne "isäpuoliksi" mikäli lapsia vielä kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko teistä kiva jos lapsenne seurustelukumppani muuttaisi luoksenne?

minä maksan sen kodin. Ei lapsi. Mun koti, mun säännöt. Kun teini haluaa oman kodin, maksakoon vuokran ja muut kulut ja hankkikoot sellaisen. Simple as that.

Ei sillä, jos tilaa on eli teinillä oma huone, niin mun puolesta saa ollakin meillä.

Ensin hommataan jälkikasvua.

Ovat niin söpöjä pikkasena.

Sitten kun kasvavat teineiksi, aikuisuuden kynnyksellä kun eniten tukea ja kuuntelevaa, neuvovaa korvaa tarvittaisiin jolla sitä elämänkokemusta ja viisautta olisi antaa ,

niin kiljutaankin:

"KUKA TÄÄLLÄ MAKSAA KAIKEN HÄH?

NIINKAUAN KUN ASUT MUN KATON ALLA, NIIN SE ON KUULE MINÄ JOKA PÄÄTÄN KUKA TÄNNE TULEE JA KOSKA!!! ALA KUULE VETÄÄ JOS EI MIELLYTÄ, SIINÄ ON OVI!"

"VAI EI NEITIÄ MIELLYTÄ KARIN LÄSNÄOLO, SE ON VOIVOI"

(seinän takaa joskus kuulunut eräässä kerrostalossa moinen , hyvin surullisen yleinen  mutta ilmeisesti toimiva suomipedagoginen keskustelu)

Näistä asioistahan ei mitenkään voi opetella ajoissa juttelemaan (pienestä pitäen) vaikka teekupposen ääressä sulassa sovussa. Jonkun Karinkin muuttaminen omaan kotiin voisi ihan itestäkin tuntua näin yhtäkkiä aika isolta asialta. Ainakin arkea se muuttaisi jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei se eroperheen lapsi nyt mikään TYRANNI ole../quote]

Mistä sä senkin tiedät?

Sähän kerrpoit että olet naimisissa ollu 30 vuotta.

[/quote]

No ehkä jossain syrjäytyneiden wt-ihmisten maailmassa. Todellisuudessa täysipäinen eronnut nainen ei mitään riippakiveä huoli.[/quote]

Kerro ihmeessä lisää, mitä kaikkea siellä syrjäytyneiden wt-ihmisten maailmassa tapahtuukaan, kaukana täysipäisten maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lasten kasvaa rauhassa kotonaan ja lentää ensin pesästä,

ennen kuin sinne tuodaan ventovieras mies huseeraamaan,

joka varsin usein ei voi sietää entisiä lapsia vaikka osaa ikuisten kesken teeskennellä ettei haittaa.

Liian monta surullista esimerkkiä että lapsuus pilataan raahaamalla ihan karsea tapaus rakkauden huumassa saman katon alle.

Miettikää nyt jukolauta asiaa lasten kannalta ensin huolella.

Eipä mulla muuta.

Kiitos ja anteeksi.

Samat sanat lähi-isille ja niiden naisystäville tasapuolisuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lasten kasvaa rauhassa kotonaan ja lentää ensin pesästä,

ennen kuin sinne tuodaan ventovieras mies huseeraamaan,

joka varsin usein ei voi sietää entisiä lapsia vaikka osaa ikuisten kesken teeskennellä ettei haittaa.

Liian monta surullista esimerkkiä että lapsuus pilataan raahaamalla ihan karsea tapaus rakkauden huumassa saman katon alle.

Miettikää nyt jukolauta asiaa lasten kannalta ensin huolella.

Eipä mulla muuta.

Kiitos ja anteeksi.

Samat sanat lähi-isille ja niiden naisystäville tasapuolisuuden vuoksi.

Niinpä.

Naisystävät vasta osaa tosi piruja olla. Vastenmielisintä se täysin avoin vertailu lasten kesken, aina tietysti sen oman hyväksi kuus-nolla, ilman lämpöä ja ymmärrystä sitä toisen lasta kohtaan.

Mun Minttu-Liisa on NIIN hyvin kasvatettu ja tuosta sun Mittu-Maariasta huomaa kuinka se on saanu kasvaa ku pellossa!! Antoko tuonkaltaisesta, tosin kärjistetystä,  topicista joku näyttelijä joskus jopa haastattelunkin, vai muistanko väärin, missä siis kertoi tosissaan tyyliin  kuinka uusi kumppani sai huomaamaan kuinka about päinpersettä oli tyttönsä kasvattanut/jättänyt kasvattamatta kun kumppanin oma tyttö oli vastaavasti mallikelpoisesti kasvatettu... olipa siinäkin joo aihe nostaa haastattelussa esiin, varmaan tuntui tytöstä kivalta.

Olisko mun pitänyt odottaa 16 vuotta ennen kuin saan ottaa itselleni uuden miehen? Siis kunnes nuo valmiit lapset olivat lähteneet kotoa.

Johan on.... Laastarisuhteet eron jälkeen hoidin niin ettei lapset niitä tienneet mutta kun 3v eron jälkeen natsasi kunnolla oli lapset jo uudessa mummolassa 4 vkoa seurustelun alusta (toki olimme olleet 1,5v työkavereita joten ihan random tyyppi ei sentään ollut). 2 vkoa sitten tuli 21v täyteen onnellisessa uusperheessä  johon sittemmin syntyi vielä miehen ainokainen. Olisiko mun todella pitänyt uhriutua ja leikkiä marttyyria nämä vuodet?

Ihanan yksioikoista yleistämistä! Esimerkiksi meidän tapauksessa tyttäreni sai isäpuolestaan hyvän miehen mallin ja luotettavan aikuisen elämäänsä, kun biologinen isänsä pahoinpiteli tytärtä päissään. Jos taasen parisuhde lasten biologisten vanhempien välillä on kunnossa, tuskin tarvitsee erota. Ap:n mielipiteet sopivat ehkä patologisiin parisuhteissa epäonnistujiin ("rakastutaan renttuihin"), mutta heidän ongelmansa on enemmän omassa itsessä ja itsekunnioituksessa.

Liian myöhäistä. Onpahan tullut pari lastakin lisää, joista nuorinkin jo varhaisteini.