Lue keskustelun säännöt.
Naiset, älkää raahatko niitä sulhojanne asumaan kotiinne "isäpuoliksi" mikäli lapsia vielä kotona
15.06.2017 |
Antakaa lasten kasvaa rauhassa kotonaan ja lentää ensin pesästä,
ennen kuin sinne tuodaan ventovieras mies huseeraamaan,
joka varsin usein ei voi sietää entisiä lapsia vaikka osaa ikuisten kesken teeskennellä ettei haittaa.
Liian monta surullista esimerkkiä että lapsuus pilataan raahaamalla ihan karsea tapaus rakkauden huumassa saman katon alle.
Miettikää nyt jukolauta asiaa lasten kannalta ensin huolella.
Eipä mulla muuta.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias akateemisesti ja korkeastikoulutettu kansainvälisissä poliittisissa johtotehtävissä työskentelevä nainen. Aion äänestää eduskunta-vaaleissa Halla-ahoa. Kannatan myös avioliiton ja muidenkin parisuhteiden sisäisten raiskausten dekriminalisointia. Asun kalliilla alueella Töölössä.
Munkin mielestä esim moniavioisuus on oikeesti ihan jees,
vaiks niinku näpsäkät jalkavaimot jokaselle vihityn vaimon lisäks ja tolleen...tota rataa...
hallaista ahoa äänestämään niin tuoki visio saattaa toteutuu?? lystiä piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo. Ymmärrän pointtisi kyllä jos lapsille esitellään kymmeniä eri miehiä, asutaan monien kanssa, erotaan ja lapset kärsii.
Mutta. Itselläni oli paska isä, paska miehen malli - isäpuoleni auttoi minut näkemään ettei kaikki ole huonoja.
Minulla ja eksällä oli hirvein suhde ikinä ja uuden puolisoni kanssa pystyn näyttämään lapsille ettei kaikkien kanssa riitely/väkivälta kuulu arkeen ja kannattaa nostaa kytkintä nopeasti, koska elämä on liian lyhyt olemaan onneton.
Terveisin,
Rakastunut uusioperheläinen
Ylä-asteella parhaan kaverin äiti otti miesystävänsä asumaan luokseen.
Ahdistava äijä joka tiiraili meitä teinejä kutusilmineen kun se äiskä oli poissa. Vitsaili kaksimielisyyksiään ja tissutteli. Äiskän ollessa paikalla oli niin moitteeton ja kunnonmies. Oikein silleen ihuna.
Kaveri tulikin lopulta suoraan perjantaina aina viikonlopuksi meille ja viikot oli aina kotonaan.
Kunnes kaverin äiskälle ja miehelle tuli bänksit.
Kutusilmä muutti aika pian rinnakkaisluokkalaisen Anun kotiin kimpsunsa.
Sitten Anulla oli vuorostaan mustat renkaat silmien alla maanantaisin.
Mutta kaveri viihtyi taas viikonloppuisin omassa kodissa.
Vaikka tokihan sen ymmärtää ettei nainen elä vain lapsilleen.
Eikä uudet miehet toisten lapsille.
Ei niille lapsille esitellä ihan mitä tahansa suhareita, siitä olen samaa mieltä. Kuitenkin, kun hyvä löytyy, ei tarvitse arkailla.
Heti vaan eka spurgu kotiin,
ettei jää ilman miestä.
Kyllä ne lapset ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeintä on että lapsella on KAKSI vanhempaa ja MIES kotona, vaikka se mies vaihtuisikin kerran 3 kuukaudessa ja olisi kännissä puolet ajasta. kyllä konservatiiviset perhearvot rulettaa!
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Ymmärrän pointtisi kyllä jos lapsille esitellään kymmeniä eri miehiä, asutaan monien kanssa, erotaan ja lapset kärsii.
Mutta. Itselläni oli paska isä, paska miehen malli - isäpuoleni auttoi minut näkemään ettei kaikki ole huonoja.....
Sulla kävi säkä ja löysit hyvän kumppanin.
Yleensä siihen sitten raahataan sitten vielä karsempi tapaus mistä on päästy eroon.
Esimerkkejä löytyy liikaa.
Ei kais se elämän rakkaus siitä mihinkään karkaa vaikkei heti heitetä sukkia samaan pyykkiin.
Tai no...kai se voi sitte karata ellei muuteta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, paitsi jos jostain syystä uusi kumppani on hyvin empaattinen lasta kohtaan, he tulevat erityisen hyvinntoimeen ja he tuntevat toisensa TODELLA hyvin. Jos heidän välillään on vähääkään mitään kyräilyä tai epävarmuuksia kumman tahansa puolelta, niin EI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Ymmärrän pointtisi kyllä jos lapsille esitellään kymmeniä eri miehiä, asutaan monien kanssa, erotaan ja lapset kärsii.
Mutta. Itselläni oli paska isä, paska miehen malli - isäpuoleni auttoi minut näkemään ettei kaikki ole huonoja.....
Sulla kävi säkä ja löysit hyvän kumppanin.
Yleensä siihen sitten raahataan sitten vielä karsempi tapaus mistä on päästy eroon.
Esimerkkejä löytyy liikaa.
Ei kais se elämän rakkaus siitä mihinkään karkaa vaikkei heti heitetä sukkia samaan pyykkiin.
Tai no...kai se voi sitte karata ellei muuteta yhteen.
No ehkä jossain syrjäytyneiden wt-ihmisten maailmassa. Todellisuudessa täysipäinen eronnut nainen ei mitään riippakiveä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä naisen on eron jälkeen omistauduttava pelkästään lapsilleen. Se opettaa lapsille terveen tavan elää eli itsensä uhraamisen. Lasten isähän on luonnollisesti vapaa solmimaan millaisia parisuhteita haluaa ja tekemään vaikka pari lisäpesuetta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.
En omistautunut eron jälkeen lapselleni vaan tapailin miehiä ja solmin ennen pitkää uuden parisuhteenkin. En kuitenkaan edes harkinnut muuttoa saman katon alle.
Parisuhteessa voi olla ihan ilman tarvetta elää avoliitossa.
Varmaan kohdallanikin käynyt tuuri, koska minulla on ihan päinvastainen kokemus. Lapsen isä oli valitettavasti se kännissä örisijä ja älysin onneksi lähteä lapsen ollessa vauva. Uusi mies ollut lapsen elämässä pienestä pitäen ja koen, että lapsellani ollut parempi lapsuus, kun aina ei ole tarvinnut katsella väsynyttä äitiä. Mies on auttanut ja ollaan yhtäperhettä. Tuolla ne tekevät nytkin pihahommia. Konflikteja tietysti on kuten myös minulla aikoinaan erinomaisen biologisen isäni kanssa. Varmaan tässäkin asiassa tapauskohtaisesti voi ajatella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä naisen on eron jälkeen omistauduttava pelkästään lapsilleen. Se opettaa lapsille terveen tavan elää eli itsensä uhraamisen. Lasten isähän on luonnollisesti vapaa solmimaan millaisia parisuhteita haluaa ja tekemään vaikka pari lisäpesuetta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.
En omistautunut eron jälkeen lapselleni vaan tapailin miehiä ja solmin ennen pitkää uuden parisuhteenkin. En kuitenkaan edes harkinnut muuttoa saman katon alle.
Parisuhteessa voi olla ihan ilman tarvetta elää avoliitossa.
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessa voisi olla ilman yhteenmuuttamista ja monille eronneille kuten sinulle se sopii hyvin. Monet suosivat sitä senkin jälkeen, kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa.
Moni kuitenkin kaipaa kiinteämpää parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä. Jos uusi kumppani on hyvä ja kunnollinen, rakastavan ja kunnioittavan parisuhteen malli on hyväksi lapsillekin. Ilman pitkäaikaista ja vakavaa harkintaa yhteen ei ole kuitenkaan syytä muuttaa.
Oisko teistä kiva jos lapsenne seurustelukumppani muuttaisi luoksenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Ymmärrän pointtisi kyllä jos lapsille esitellään kymmeniä eri miehiä, asutaan monien kanssa, erotaan ja lapset kärsii.
Mutta. Itselläni oli paska isä, paska miehen malli - isäpuoleni auttoi minut näkemään ettei kaikki ole huonoja.....
Sulla kävi säkä ja löysit hyvän kumppanin.
Yleensä siihen sitten raahataan sitten vielä karsempi tapaus mistä on päästy eroon.
Esimerkkejä löytyy liikaa.
Ei kais se elämän rakkaus siitä mihinkään karkaa vaikkei heti heitetä sukkia samaan pyykkiin.
Tai no...kai se voi sitte karata ellei muuteta yhteen.
No ehkä jossain syrjäytyneiden wt-ihmisten maailmassa. Todellisuudessa täysipäinen eronnut nainen ei mitään riippakiveä huoli.
Just. Ja syrjäytyneiden wt-ihmisten maailmassa ne perhesurmatkin ja auervaara-raha-huijauksetkin tapahtuu -- ei kunnon bulevardi-ihmisten... voi itku mihin rajoittuneeseen ajattelutapaan vielä 2000-luvullakin törmää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä naisen on eron jälkeen omistauduttava pelkästään lapsilleen. Se opettaa lapsille terveen tavan elää eli itsensä uhraamisen. Lasten isähän on luonnollisesti vapaa solmimaan millaisia parisuhteita haluaa ja tekemään vaikka pari lisäpesuetta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.
En omistautunut eron jälkeen lapselleni vaan tapailin miehiä ja solmin ennen pitkää uuden parisuhteenkin. En kuitenkaan edes harkinnut muuttoa saman katon alle.
Parisuhteessa voi olla ihan ilman tarvetta elää avoliitossa.
Niin.
Aika paljon on silti naisia joilla on ihan pakko olla aina joku mies siinä kukkakeppinä elämässä.
Ihan sama millainen kunhan on mies talossa.
Voi jeesus, mikä aloitus taas.
Kai se on nyt hitto vie ihan sama myös sen lapsen isän kohdalla. Kaikenlaisia naikkosia ei tarvitse tuoda kotiin "äitipuoleksi"!
Ylipäätää lapselle ei tyrkytetä isä- tai äitipuolia ilman perusteellista harkintaa ja pitkää tutustumista.
Mutta ei se eroperheen lapsi nyt mikään TYRANNI ole, jonka takia pitäisi vanhemman hylätä toiveet parisuhteesta seuraaviksi jopa 18 vuodeksi! Johan se nyt on lapsille aika omituinen valta-asema, että hänen takiaan vanhempien muu elämä pysähtyy!
Kunhan siinä vain käytetään järkeä ja katsotaan, miten uusi kumppani aidosti pärjää lapsen/lasten kanssa.
Ps. En ole itse eronnut, vaan yhdessä ollaan oltu saman miehen kanssa jo 30 vuotta. Tunnen kuitenkin aivan toimivia uusperheitä ja uusperheen aikuisten/lasten suhteita. Vaikka ap:lla ehkä onkin ollut vaikeuksia isäpuolensa kanssa, se ei suinkaan ole mikään automaatio kaikissa uusperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Oisko teistä kiva jos lapsenne seurustelukumppani muuttaisi luoksenne?
Niinpä.
Jakamaan saman keittiön, olkkarin, tietsikan/tv kaukosäätimen, vessan, kylppärin, ruokailun, jääkaapin, ruoat, juomat, vessaparirullat, pyykinpesukoneen,pyyhkeet, imurin, keskustelun,arjen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko teistä kiva jos lapsenne seurustelukumppani muuttaisi luoksenne?
Niinpä.
Jakamaan saman keittiön, olkkarin, tietsikan/tv kaukosäätimen, vessan, kylppärin, ruokailun, jääkaapin, ruoat, juomat, vessaparirullat, pyykinpesukoneen,pyyhkeet, imurin, keskustelun,arjen...
Oiskohan hei tuossa se pieni ero, että minä maksan sen kodin. Ei lapsi. Mun koti, mun säännöt. Kun teini haluaa oman kodin, maksakoon vuokran ja muut kulut ja hankkikoot sellaisen. Simple as that.
Ei sillä, jos tilaa on eli teinillä oma huone, niin mun puolesta saa ollakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus, mikä aloitus taas.
Kai se on nyt hitto vie ihan sama myös sen lapsen isän kohdalla. Kaikenlaisia naikkosia ei tarvitse tuoda kotiin "äitipuoleksi"!
Ylipäätää lapselle ei tyrkytetä isä- tai äitipuolia ilman perusteellista harkintaa ja pitkää tutustumista.
Mutta ei se eroperheen lapsi nyt mikään TYRANNI ole, jonka takia pitäisi vanhemman hylätä toiveet parisuhteesta seuraaviksi jopa 18 vuodeksi! Johan se nyt on lapsille aika omituinen valta-asema, että hänen takiaan vanhempien muu elämä pysähtyy!
Kunhan siinä vain käytetään järkeä ja katsotaan, miten uusi kumppani aidosti pärjää lapsen/lasten kanssa.
Ps. En ole itse eronnut, vaan yhdessä ollaan oltu saman miehen kanssa jo 30 vuotta. Tunnen kuitenkin aivan toimivia uusperheitä ja uusperheen aikuisten/lasten suhteita.
Vaikka ap:lla ehkä onkin ollut vaikeuksia isäpuolensa kanssa, se ei suinkaan ole mikään automaat
io kaikissa uusperheissä.
Missä kohtaa luit alotuksesta että ap:llä "ehkä onkin ollut vaikeuksia isäpuolensa kanssa"?
Olet oletuksinesi väärässä .Ap:llä nimittäin sama hyvä isä+ äiti on ihan koko elämän ajan ollut.
Samoin oletat että kun sinun tuttavapiirissäsi kaikki on sujunut ja sujuu mallikkaasti niin varmaan sitten suurimmalla osalla ja niillä kellä ei niillä ei ole "järkeä käytetty".
Sivusta seurannut ettei sitä järkeä ihan aina tosiaan käytetä ja kuinka fiksullakin ihmisellä voi harkintakyky pettää kun vahvat tunteet vie.
Niin, kyllä naisen on eron jälkeen omistauduttava pelkästään lapsilleen. Se opettaa lapsille terveen tavan elää eli itsensä uhraamisen. Lasten isähän on luonnollisesti vapaa solmimaan millaisia parisuhteita haluaa ja tekemään vaikka pari lisäpesuetta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.