Lue keskustelun säännöt.
Lapset palaavat ehkä sittenkin luokseni. En tiedä miten pärjäisimme. Avautumista
15.06.2017 |
Erottiin, meillä on 3 pientä lasta, jotka yhteistuumin jäivät asumaan miehen kanssa isoon asuntoomme. Oli siinä muitakin syitä. Mies ne lapset alun perin tosi kiivaasti tahtoi, minä olisin voinut jäädä lapsettomaksikin. Lisäksi minä olen epävakaa persoonallisuus ja oireiluni siitä on hyvin vakavaa, joten en kokenut sopivani lähivanhemmaksi pienille lapsille.
Nyt olen reilut kaksi kuukautta asunut yksin pienessä yksiössäni ja yrittänyt rakentaa elämää uudestaan. Masennus on iskenyt pahasti tämän rumban keskellä. Onneksi olen kesälomalla, koska muuten olisin varmasti sairaslomalla. Eilen mies ilmoitti haluavansa sittenkin minut lähivanhemmaksi, koska hän on löytänyt uuden naisen. Hän ei muuttanut mielipidettään asiasta vaikka itkien perustelin hänelle tätä kaikkea. Minusta ei ole lähivanhemmaksi. Miestä ei kiinnosta, lapset muuttavat luokseni. Alahan etsiä uutta isompaa asuntoa.
Tuntuu niin turvattomalta. En uskalla avautua tästä terapeutillenikaan, koska pelkään lastensuojelua. Jos isä ei enää tahdo lapsia, pakkohan minun on vaan alkaa pärjäämään. En tahdo antaa lapsiani pois vieraille ihmisille.
Toivoisin lasten isän vaan muuttavan mielensä. Säälittävänä ihmisenä olen jopa yrittänyt facebookin kautta löytää sitä hänen uutta naista voidakseni hänelle kertoa tästä kaikesta. Saada hänet ehkä ottamaan äitipuolen roolin, olemaan se järkevä aikuinen tässä. En kuitenkaan löytänyt häntä. En tiedä mitä tehdä muuta kuin yrittää alkaa saada itseäni kuntoon ja nopeasti.
Kommentit (20)
Kamalaa isältä hylätä lapset uuden naisen takia. Tsemppiä sulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäsi on epätasapainoinen paska. Jos laittaa uuden naisen lasten edelle, ei ansaitse olla isä. Sinä kuitenkin ajattelet lastesi parasta ja se tekee sinusta hyvän äidin. Varmasri pärjäätte :)
Minkä ikäiset lapset sinulla on? Itsekseen ei kannata murehtia asioita vaan kannattaa kertoa terapeutille pelostasi jakaa arkesi lasten kanssa samalla kun on masennus. Saatatte saada apua arkeen lasten hoitoon. Ja lastenvalvojallekin teidän pitää mennä sopimaan lasten tapaamisista, niin sielläkin osataan katsoa sitten että tarvitsen omaa aikaa ja kuinka usein lasten olisi hyvä olla isällään.
Tsemppiä :)
Älä pelkää lastensuojelua, saat apua ja tukea arkeenne ja mahdollisesti tukiperheen. Exäsi on kusipää! Tsemppiä ja jaksamista <3
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa isältä hylätä lapset uuden naisen takia. Tsemppiä sulle ap.
Tämä on ihan arkipäivää nyky-Suomessa, kun iskä löytää uuden niin lapset pois tieltä, vaikka olisi etäisäkin. Useamman tapauksen tiedän.
Kerro sille terapeutille. Oikeesti. Koska nyt ammatti-ihmiset voivat suositella jotain apuja ja ottaa kantaa tähän asiaan. Lastensuojelu tulee puuttumaan viimeistään siinä vaiheessa kun homma on kussut jo pahasti.PIDÄ PUOLESI!!!!
Voithan ehdottaa vuoroviikkoasumista tai sitten tähtitieteelliset elarit, etteivät valu uuden naisen suuhun. Lakkaa myös ongelmakeskeisyydessä piehtaroiminen, etsi terapeutin kanssa RATKAISUJA, ja jos lapset tarpeeksi vanhoja, on heitäkin kuultava.
Jokainen taistelu määrittää sinut.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä ei sun kannata pelätä lastensuojelua vaan ottaa sinne itse yhteyttä, saatte varmasti tukitoimia. Exäs on täys mulkvisti, lasten ei ole hyvä olla siellä. Selvää on ettei isänsä heitä rakasta.
Ei se mies tuota yksin päätä. Varatkaa aika lastenvalvojalle, ja 50/50 otat enintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko ottaa lapsia kokoaikaisesti, kuten täällä jo kerrottiinkin. Älä anna miehelle periksi, lapset ovat hänenkin!
Sanot, ettei onnistu ja otat yhteyden lastenvalvojaan. Ei se lähivanhempi voi pakottaa etävanhempaa edes tapaamaan lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sulla diagnoosi onkin, teistä kahdesta vaikutat tekstin perusteella tasapainoisemmalta tapaukselta.Auttaa en osaa,halusin vaan jotenkin lohduttaa ja toivon että asiat ratkeavat parhain päin.Lastensuojelu ei ole sellainen paha kuin palstan perusteella voisi luulla.Ole avoin ja ota apu vastaan.Tilanne voipi taas rakastumisen ensihuuman jälkeen exälläkin olla eri.Lapsille tilanne kauhein.Ole sinä se vastuullinen ja hae apua.
Ota yhteys lastensuojeluun. Saat varmasti puollon isompaan asuntoon eli asunnon saa nopeammin. Lisäksi saa rahallista avustusta tarvittaessa. Sekä perhetyötä tai tukiperheen lapsille. Lapsia ei oteta pois ilman hyvin vakavia syitä, masennus ei ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kylmää minkälaisena taakkana omia lapsia pidetääm, ja tämä tulee velalta.
Lastensuojelu voi tukea perhettä kotona monin konstein (apua kotiin, tukiperhe). Sijoitus tai huostaanotto on heille paljon kalliimpi toimenpide, johon eivät ensimmäisenä ryhdy. Etenkin jos olet itse aloitteellinen ja yhteistyökykyinen. Koita kuitenkin ensin jotain muuta ratkaisua (vuoroviikkoasuminen esim).
Terveisin sijaisäiti, joka näkee lastensuojelun toimintaa käytännössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kylmää minkälaisena taakkana omia lapsia pidetääm, ja tämä tulee velalta.
Epävakaa persoona ei jaksa työelämää ja lapsia, etenkään masentuneena. Ei ole kyse mistään rakkauden puutteesta, että ap ymmärtää rajoitteensa. Lasten isä taas on valmis hylkäämään lapsensa juuri tapaamansa naisen takia ja vähät välittää, että itse ehdottomasti vaati lapsia ja, ettei lasten äiti ole kykenevä yksinhuoltajaksi.
Mies ois voinut vaikka kuolla ja silloin ap ois samassa tilanteessa kuin nyt, joten kyllä hän yhtä lailla on lapsensa hylännyt kuin mieskin, eri syistä vain.
Lasten näkökulmasta lopputulos on sama. Kukaan ei heitä rakasta eikä halua.
Lapsiraukat. Toivottavasti eivät koskaan saa tietää etteivät kelvanneet kummallekaan vanhemmistaan.
Lapsiraukat :(
Olet toiminut vastuuntuntoisesti, kun olet hoitanut itseäsi ja yrittänyt kuntoutua. Lasten isä sen sijaan...kuulostaa vähintään yhtä epävakaalta kuin sinä. MIKSI hitossa lasten pitäisi muuttaa pois uuden naisen takia?
Nyt tarvitset paljon apua. On aika lakata pelkäämästä lastensuojelua. Ei siellä haluta huostaanottaa lapsia. Ehkä olisi jopa mahdollista päästä jonkinlaiseen ensikotiin aluksi? Lisäksi tarvitset apua isomman asunnon saamiseen. Vuoroviikkoasuminen olisi varmaan hyvä ratkaisu, kunhan lasten isä sen tajuaisi.
Ei kannata ottaa yhteyttä siihen uuteen naiseen. Siitä seuraa vain epätervettä dynamiikkaa. Yritä ajatella niin, että lapset ovat nyt sinun vastuullasi, ja vastuullasi on hankkia itsellesi sen verran apua ja tukea, että selviät siitä.
Mitä isä siis sanoo, kun sinä sanot, että et voi vielä ottaa lapsia?
Energiaa riittää etsiä miehen nyksää facesta mutta ei huolehtia omista lapsista?
Kärsit omista mielenterveysongelmistasi, niin ainakin oletan. Mieti tarkkaan haluatko samaa lapsillesi. Pompottelu paikasta toiseen, ydinperheen särkyminen, hylätyksi tulemisen tunne ja itsensä tunteminen taakaksi... siinäpä aluksi muutama asia, jotka voivat johtaa todella pahoihin ongelmiin myöhemmin, vaikka nyt näyttäisikin siltä, että lapset pärjäävät "ihan hyvin".
Yhdessä olette tehneet lapset, joita kumpikaan ei enää haluakaan, kun elämäntilanne on muuttunut. Itsekästä, inhottavaa ja surullista lasten kannalta.