En pysty enää elämään...

No ei tuokaan tervettä ole. Hyväksy että asia tapahtui. Hyväksy ettet ole täydellinen. Kaikki mokaa. Elämä jatkuu.

Tiedän mitä tarkoitat. Minä tein saman ja mieheni antoi anteeksi, mutta en voi itse unohtaa. Tuntuu, että eroaminen on ainoa ratkaisu vaikka mieheni ei sitä halua. Enkä minäkään varsinaisesti halua erota, mutta tämä tuska on vaan sietämätöntä.

Minulla on sama tilanne. Paitsi että mies ei antanut edes kertoa asiaa kokonaan, vaan keskeytti sanoen, ettei haluakaan tietää ja että antaa anteeksi kaiken, mistä tunnen mielipahaa.

Minua tuo tapahtuma muutti toiseen suuntaan. En ole enää itseäni tai varsinkaan muita kohtaan niin vaativa kuin aiemmin. Haluan olla miehelleni parempi vaimo ja rakastaa häntä ehdoitta. Koitan huolehtia itsestäni ja kodistamme aiempaa enemmän.

Totta kai itsesyytöksiä tulee mieleen, varsinkin öisin herätessä, mutta se hinta on minun maksettava karmeasta käytöksestäni. Mies ei selvästikään halua kuulla asiasta tai loouttomia anteeksipyytelyjä. Hän käsitteli asian omalla tavallaan.

Parisuhteessamme oli tuolloin paljon ongelmia, nyt olemme paremmassa tilanteessa. Olen nyt täysin sitoutunut mieheeni ja vältän tilanteita, joissa voi vahingossa syntyä edes flirttailua tms. epäasiallista. Viihdyn kotona, mutta annan miehen myös hurvitella kaupungilla viikonloppuisin. Jos hän haluaa jonkun toisen ja jättää minut, olen senkin ansainnut. Toistaiseksi olemme kuitenkin tehneet paljon tulevaisuudensuunnitelmia ja alkaneet hoitaa suhdettamme yhteistä aikaa vaalien.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat. Minä tein saman ja mieheni antoi anteeksi, mutta en voi itse unohtaa. Tuntuu, että eroaminen on ainoa ratkaisu vaikka mieheni ei sitä halua. Enkä minäkään varsinaisesti halua erota, mutta tämä tuska on vaan sietämätöntä.

Kuinka kauan teostasi on aikaa? Mietein jossain kohtaa itsekkin eroa, mutta en pysty siihenkään. Tuntisin oloni vielä kurjemmaksi, jos oman tyhmyyden takia vielä joutuisin minua rakastavan miehen jättämään. Satuttaisin miestäni jälleen. Ja kuitenkin itse rakastan miestäni valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne. Paitsi että mies ei antanut edes kertoa asiaa kokonaan, vaan keskeytti sanoen, ettei haluakaan tietää ja että antaa anteeksi kaiken, mistä tunnen mielipahaa.

Minua tuo tapahtuma muutti toiseen suuntaan. En ole enää itseäni tai varsinkaan muita kohtaan niin vaativa kuin aiemmin. Haluan olla miehelleni parempi vaimo ja rakastaa häntä ehdoitta. Koitan huolehtia itsestäni ja kodistamme aiempaa enemmän.

Totta kai itsesyytöksiä tulee mieleen, varsinkin öisin herätessä, mutta se hinta on minun maksettava karmeasta käytöksestäni. Mies ei selvästikään halua kuulla asiasta tai loouttomia anteeksipyytelyjä. Hän käsitteli asian omalla tavallaan.

Parisuhteessamme oli tuolloin paljon ongelmia, nyt olemme paremmassa tilanteessa. Olen nyt täysin sitoutunut mieheeni ja vältän tilanteita, joissa voi vahingossa syntyä edes flirttailua tms. epäasiallista. Viihdyn kotona, mutta annan miehen myös hurvitella kaupungilla viikonloppuisin. Jos hän haluaa jonkun toisen ja jättää minut, olen senkin ansainnut. Toistaiseksi olemme kuitenkin tehneet paljon tulevaisuudensuunnitelmia ja alkaneet hoitaa suhdettamme yhteistä aikaa vaalien.

Minulla on tuo sama, yritän hyvittää tekoani olemalla vain parempi. Minulla ei ole enää mielestäni oikeutta suuttua juuri mistään. Kyllä suhteemme on nyt parempi mitä se ennen oli. Mutta siltin olen takertunut menneeseen. Katson kuvia meistä ennen pettämistäni, tulee valtavan huono olo, rintaa puristaa. Kun vain mietinkin että silloin en ollut vielä toista satuttanut. On elämä ennen pettämistä ja sen jälkeen alkaa aivan uusi elämä. Mutta olen aivan 100% varma, että en enää ikinä milloinkaan tee tätä virhettä uudestaan.

Teet eroamalla miehelle lisää tuskaa! Hän rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi selvästi. Eri asia sitten jos itse et ole suhteeseen tyytyväinen niin eroa toki sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat. Minä tein saman ja mieheni antoi anteeksi, mutta en voi itse unohtaa. Tuntuu, että eroaminen on ainoa ratkaisu vaikka mieheni ei sitä halua. Enkä minäkään varsinaisesti halua erota, mutta tämä tuska on vaan sietämätöntä.

Kuinka kauan teostasi on aikaa? Mietein jossain kohtaa itsekkin eroa, mutta en pysty siihenkään. Tuntisin oloni vielä kurjemmaksi, jos oman tyhmyyden takia vielä joutuisin minua rakastavan miehen jättämään. Satuttaisin miestäni jälleen. Ja kuitenkin itse rakastan miestäni valtavasti.

Puolisen vuotta, joten tuska on vielä aika tuore.

Vierailija kirjoitti:

Teet eroamalla miehelle lisää tuskaa! Hän rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi selvästi. Eri asia sitten jos itse et ole suhteeseen tyytyväinen niin eroa toki sitten

Tätä juuri tarkoitin, en tahdo enää satuttaa. Tahdon olla mieheni kanssa. Enkä aijo olla itsekäs ja jättää häntä vain sen takia, että itsellä on paha olla. Kai tämä ajan kanssa helpottaa, yritän vain miettiä, että jollain on asiat vielä huonommin. Tein suunnattoman virheen, mutta voin yrittää korjata ja hyvittää parhaani mukaan tekoni. Ap

Unohda jo. Jos et pysty niin harkitse eroa. Et voi elää jatkuvassa syyllisyydessä.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Miehesi on antanut sinulle anteeksi niin miksi sinä et voi antaa itse itsellesi anteeksi? Helpottaisi huomattavasti oloasi ja voisit keskittyä menneisyyden sijasta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Ihmiset tekee virheitä, se on inhimillistä. Virheistä on tarkoitus ottaa opikseen mikä on oikein ja mikä väärin. Olet selvästikin tajunnut, että teit virheen ja nyt vaan annat itsellesi anteeksi ja keskityt mieheesi.

Minä petin miestäni kerran, humalassa työpaikan juhlissa. Kaduin sitä valtavasti ja mies antoi anteeksi. Oma syyllisyys vaivasi vuoden verran. Ajattelin, että on oikeasti hyvä, että minusta tuntuu pahalta. Huonompi juttu olisi se, että en katuisi tekoani ja voisin vaikka aloittaa salasuhteen, joka kestää pidempäänkin.

Se yksi ilta oli elämäni suurin virhe. Tiedän, että tuo toinen mies rakastaa minua. Enää en halua tavata häntä lainkaan, vaihdoin työpaikkaakin tämän takia.

Nyt en enää lähde juhliin, joissa juodaan alkoholia. En saa sellaisesta mitään iloa. Olen mielelläni "kodin hengetär".

Kun oma syyllisyys helpotti ja vuosia kului, asettuivat asiat oikeaan perspektiiviin. Olemmehan mieheni kanssa käyneet läpi muitakin ongelmia, kuten hänen vanhempiensa tapaturmaisen kuoleman, miehen huolettomasta rahankäytöstä johtuneen konkurssin ja velkaantumisen sekä normaaliin vanhemmuuteen liittyvät haasteet.

Eli: aika parantaa haavat. Ole rehellinen itsellesi ja tyytyväinen siitä, että osaat kayua tekoasi. Jonain päivänä miehesi tekee jotain, mikä satuttaa tai huolestuttaa sinua. Anna sinäkin hänelle silloin anteeksi. Rakkaus on ihmeellinen asia!