Luen varmaan liikaa tätä palstaa, ja saman kirjoittajan juttuja: Lompakkoloinen, voi vittu!!

Joka ikinen avaus, missä puhutaan parisuhteesta ja rahasta, päättyy siihen jankutukseen, kun joku runkkari sössöttöö lompakkoloisista, ja hänen elämässään ko. loinen on aina nainen.

Mä olen nainen, ja elätän perheeni. Kaksi lasta ja miehen. Meillä on elintaso, joka on valittu sen mukaan mitä saadaan kun yhdistetään mun palkka ja miehen kelarahat. Meillä syödään yhdessä sitä ruokaa, mihin on varaa kun yhdistämme tulomme. Meillä lomaillaan siellä, minne on varaa mennä, kun yhdistämme rahamme.

Olis aivan vitun absurdia, että asuisimme lähiön kaksiossa vuokralla, koska miehelläl ei olisi varaa muuhun. Olisi aivan vitun absurdia, että söisimme makaroonia päivästä toiseen, koska miehellä ei olisi varaa muuhun. Tai että jääkaapissa olisi miehelle oma hylly, jossa olisi vain lamppu, ja muut hyllyt minulle ja lapsille täynnä "normaalia" ruokaa. Olisi aivan vitun absurdia, että minä ja lapset lähdettäisiin thaikkuihin lomalle, ja sillä aikaa mies kävisi kävelyretkellä lähimetsässä.

Kyllä, jos en elättäisi myös miestä, mulla olisi tilillä paljon enemmän rahaa. Mutta mulla ei olisi kivaa kotia, mukavia yhteisiä muistoja, hoidettuja lapsia, valmiiksi tehtyä ruokaa kun tulen töistä... Mulla ei olisi elämää. Sitten kun sitä rahaa olisi tilillä, niin mitä sillä sitten tekisin? En varmaan mitään? Lapset saisi enemmän perintöä. Olishan se varmaan heidänkin mielestä hienoa saada aikuisena perintöä, ihan vaan siksi että lapsuus tuli vietettyä ahtaasti kaksiossa, isä ei lähtenyt ikinä lomalle mukaan, ja perheen yhteisissä ruokailuhetkissä isällä ei aina ollut ruokaa lautasella.