onko nykyään yleistä, ettei olla varmoja omasta uskollisuudesta
Itse en tekisi aviorikosta IKINÄ, olen siitä 100 % varma. Moni kuitenkin puhuu siitä, kuinka tilaisuus terki varkaan jne. Itselle tälläinen on ajatuksenakin täysin mahdoton. Tunnen itseni niin hyvin, että en ajautuisi ikinä pettämään. Housut eivät lähde jalasta vahingosssa.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Saattaa elämä yllättää noinkin mustavalkoisessa ajattelutavassa.
Ei kyse ole mustavalkoisesta ajattelutavasta, vaan siitä, että tuntee itsensä ja pystyy hillitsemään omat viettinsä. Ei ne housut lähde vahingossa pois päältä. ap
En itsekään ymmärrä. Vaikka tulisi tilaisuus, niin ei mun omatunto sallisi sitä. Toista ei petetä, sitten vaikka otetaan ero ja mennään villinä ja vapaana, jos joku sellaista kaipaa. Mulle riittää ihan se yksi mies.
Minä myönnän, etten tunne itseäni tarpeeksi hyvin, jotta voisin sanoa pysyväni joka tilanteessa uskollisena. Tottakai se on ihanne, ja vakaa aikomukseni, kunnes en olekaan tilanteen herra. Sen tiedän itsestäni, että olen vietävissä. Tietenkään en haluaisi sen olevan niin. Tiedän myöskin, että olen vietävissä silloin, kun halu erota on jo kypsynyt mielessäni syystä x. Moni käyttää pettämistä vain vipuvartena eroon, toiset oikeasti rakastuvat toiseen ja toisilla pettäminen on vain tapa jolle ei aiotakaan tehdä mitään. Itse olen vipuvarsi-pettäjä. Mieheni on arvaamaton mt-ongelmainen joka on käyttänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ja tehnyt minulle jotain paljon pettämistä pahempaa. Ei, en tuntenut mitään omantunnonpistosta kun pussailin vanhan ihastukseni kanssa! Toki tiedän että se on typerää, mutta olen viehättävä nainen, jolle löytyy helposti lohduttajia ja en pysty vastustamaan kiusausta käyttää sitä hyödyksi. Suurin murheeni on nyt eron järjestäminen. Jossakin tilanteissa vain menettää sen toisen oikeuden kumppanin uskollisuuteen.
Huonosta itsekurista ja hedonismista on tehty normaalia. Surullista.
Oikeutta kumppanin uskollisuuteen ei voi ikinä menettää. Jos parisuhteessa on mahdotonta elää, niin parisuhde laitetaan tauolle.
Niinpä. On omallakin kohdalla tullut eteen hetkiä, jolloin esim. naispuolisten kavereiden kanssa juhliessa joku hyvännäköinen mies on lähestynyt. Oma parisuhdekin on samalla ollut hetkellisesti väljääntyneessä suvantovaiheessa, eikä silti ole ollut mitään ongelmaa sanoa heti "Kiitos, mutta ei kiitos. Olen varattu." Parisuhde syntyy päätöksestä olla yhdessä. Muita voi vikitellä sitten, kun yhdessä päätetään, ettei haluta enää yrittää, eikä olla yhdessä. Olen tässä asiassa ehdoton. Pidän tilaisuuden tullen pettäjiä selkärangattomina "joojoo"-ihmisinä, jotka välttelevät vastuuta, eivätkä osaa arvostaa itseään tai muita. Säälittävää, jos ei ole valmis seisomaan elämässään minkään asian takana.
Mä tiedän etten ikinä pettäisi. Olen sellainen ihminen, että en koskaan voisi tehdä niin miehelleni. Mua oksettaa ajatuskin, että tekisin jotain jonkun muun kanssa. Parisuhteessa kun on niin hitto sillon ei sitten touhuta toisten kanssa! Ei ole niin vaikeaa.
Mä en voi ymmärtää miten kukaan pystyy sellaiseen. Tehdä jotain niin hirveää rakkaalle ihmiselle. Mä en voisi elää itseni kanssa jos pettäisin.
Saattaa elämä yllättää noinkin mustavalkoisessa ajattelutavassa.